hellettä ja hiilidioksiidipäästöjä

Terveisiä taas täältä rautatiemaailmasta. Kesä on mennyt niin vauhdilla, ettei sitä meinaa huomata ja nyt on jo yli puolet kesätöistä takana päin! On siis hyvä hetki katsahtaa vähän tarkemmin niitä tehtäviä, joita olen päässyt tekemään kesän aikana.

Kuten hyvin voi kuvitella, infra-ala, mukaan lukien rataverkon rakentaminen ja ylläpitäminen, on melkoisen paljon ympäristöä kuormittavaa toimintaa. Niinpä on erityisen tärkeää, että alan yritykset kantavat vasuunsa toiminnan ympäristöystävällisyydestä. Kestävä toiminta on elinehto myös NRC Groupille ja ympäristöasioiden kehittäminen on aina ajankohtaista. Tässä kohdassa minä astun kuvaan, sillä minut otettiin kesätöihin kehittämään yrityksen ympäristöpalveluja kahden eri kokonaisuuden voimin.

Toinen projekteistani koskee junaradan ympäristöolosuhteiden ja -ominaisuuksien kuvaamista ympäristöindeksin muodossa. Projektin tavoitteena on, että kaikille Suomen rataosuuksille voitaisiin antaa johdonmukainen ympäristöindeksin arvo, joka kuvastaisi monipuolisesti radan ympäristön tilaa ja ympäristövaikutuksia. Radanpidossa on huomattava määrä erilaisia ympäristöasioita, jotka tulee huomioida selvityksin, mittauksin, raportein ja monin muin tavoin. Tästä seuraa se, että tietoa on todella paljon, mutta yleiskuvaa tilanteesta on vaikeaa muodostaa perehtymättä laajaan asiantuntija-aineistoon. Siispä indeksin tarkoituksena olisi olla tietyllä tapaa yksinkertaistettu yhteenveto tietyn rataosan ympäristön tilasta, joka helpottaisi ympäristöasioiden huomioimisen päätöksenteossa ja suunnittelussa.

Kuvitteellisessa tilanteessa esimerkiksi radan peruskorjauksen yhteydessä  voisi kuka tahansa nähdä ympäristöindeksistä sen, että tietyn rataosan pohjavesirakenteet ovat tulossa elinkaarensa päähän, ja ne täytyy uusia projektin yhteydessä. Kuten jo mainitsin, huomioitavia tekijöitä on paljon, indeksin parametrit liittyvät esimerkiksi meluun, tärinään, maaperän kuntoon, pohjavesiin, luonnonsuojelualueisiin ja moneen muuhun tekijään. Mitään pohjaa tälle projektille ei ennestään ole, vaan olen päässyt kehittämään asioita täysin nollasta. Tilannetta lähdettiin lähestymään pilottiprojektin kautta, eli kaikki ideat testataan käytännössä soveltamalla niitä erään rataosan ympäristöindeksin määrittämiseen.

Toinen projekti taas käsittelee infrarakentamisen päästölaskentaa. Tällä hetkellä Suomessa ei vaadita päästölaskentaa infraprojektin missään vaiheessa, mutta esimerkiksi Ruotsissa laskelmat pitää tehdä suunnitteluvaiheessa ja Norjassa jo tarjousvaiheessa. Kaikki merkit viittaavat siihen suuntaan, että myös Suomessa laskennan suorittaminen yleistyy, ja kenties jossain vaiheessa sitä myös velvoitetaan suunnittelijoilta ja rakennuttajilta.

Infraprojektien päästölaskenta onkin melko monimutkainen kokonaisuus, sillä projektit ovat usein pitkiä ja laajoja, suunnittelu jakautuu moneen vaiheeseen ja projektin eri osien välillä on päällekkäisyyksiä. Konkreettista laskentaa mietittäessä haasteeksi osoittautuu myös käytettyjen tuotteiden erikoisuus. Ratarakentamisessa käytetään niin omaleimaisia tuotteita, ettei niille löydy valmiiksi laskettuja co2-kertoimia mistään tietokannasta. Paljonko päästöjä syntyy esimerkiksi ratavaihteen tai opastinjärjestelmän rakentamisesta?

Meille on tärkeää, että laskennan tulokset ovat luotettavia ja muiden alan toimijoiden kanssa vertailtavissa, jotta niistä olisi aidosti hyötyä niin meille kuin projekteillekin. Toki tarvittavia tietoja voisi vähän googlailla ja arvailla, mutta silloin tuloksemme eivät olisi minkään arvoisia. Niinpä olen lähestynyt projektia selvittämällä, minkälaisia laskentatyökaluja on jo nyt olemassa ja tutustumalla niiden toimintaan. Hyvän laskentatyökalun tärkeimpiä kriteerejä meille ovat standardienmukaisuus (näistä aiheista löytyy useampiakin standardeja, esimerkiksi SFS-EN ISO 14040 ja SFS-EN ISO 14044 elinkaariarviointiin liittyen, sekä SFS-EN 15804 Kestävään rakentamiseen liittyen), laajat ja luotettavat päästötietokannat, sekä muokattavuus meidän tarpeisiimme.

Näiden projektien lisäksi olen päässyt tutustumaan myös hieman perinteisempiin ympäristösuunnittelun tehtäviin, kuten PIMA-tutkimusten tekemiseen ja infraprojektien vaatimiin YVA-selvityksiin. Kahvipöydässä sen sijaan pääsee viettämään aikaa eri osastojen suunnittelijoiden kanssa, ja olenkin oppinut kuinka monipuolista radan suunnittelu ja rakentaminen onkaan. On rata-, katu-, geometria-, viher- ja vaikka mitä muuta suunnittelua, joka kaikki tehdään meillä oman katon alla tiiviissä yhteistyössä.

Jos sulla on kysymyksiä mun kesähommista, niin laita ihmeessä kommenttia tähän alle, vastailen oikein mielelläni. Toivottavasti kesä on kohdellut sua hyvin, nauti helteistä! (tai vaikka kirjaston tai kahvilan ilmastoinnista, jos se on enemmän sun juttu)

-Petra

Täällä tärisee jokin muu kuin krapula

Tällä kertaa perehdyn louhinnan aiheuttamiin ympäristöhaittoihin ja niiden hallintaan. En kauheasti mene syvälle itse louhintatapoihin, koska Finnrock ei suorita louhintoja. Yrityksessämme on kyllä työntekijöitä, jotka ovat ennen olleet louhijoita ja hyödyntävät laajaa kokemustaan louhintakohteiden konsultoinnissa. Mutta lyhykäisyydessään louhinnassa kallioon porataan ensin rei’iät joihin laitetaan räjähdeainetta. Räjähteen energiasta merkittävin osa menee kallion rikkoutumiseen ja siirtämiseen, mutta osa ilmenee tärinänä ja lämpönä ympäristöön.

Kallioisille maille louhitaan tällä hetkellä paljon; rakennuksia, uusia teitä, maakaasuputkia ja muuta kunnallistekniikkaa. Kasvava tilantarve ja liikenne ovat lisänneet louhinnan tarvetta, tästä hyvänä esimerkkinä on Rantatunneli, Tampereen Raitiotie ja Sulkavuoren maanalainen jätevedenpuhdistamo. Kun louhintoja suoritetaan lähellä ihmisten ja eläinten elinympäristöä tulee töiden teossa olla erityisen varovainen. Suuri vaaratekijä on kiven heitto tai sinkoutuminen, joka estetään sopivalla panostuksella ja huolellisella kentän peittämisellä. Muita ympäristöön välittyviä haittoja ovat tärinä, melu ja pöly. Lähtökohtaisesti ympäristöön välittyviä haittoja voi aina vähentää, mutta se lisää useimmiten rakennuskustannuksia, eikä haitoista juuri koskaan kokonaan pääse täysin eroon.

Finnrock suorittaa ympäristövaikutusten valvontaa louhintatyömailla mutta myös paalutus- ja muiden maanrakennustöiden yhteydessä. Keskeisin palvelumme on tärinämittaukset.

Katsastamassa miten Turun toriparkki etenee. Meidän firma valvoo työmaan tärinöitä. Tällä hetkellä ympäristössä on 10 mittaria.

Paalutuksesta ja esimerkiksi tiivistyksestä välittyvät tärinät ovat taajuudeltaan 5-40 Hz, joka on erilaisempaa kuin hetkelliset kallion räjäytykset. Etenkin lähietäisyydellä räjäytyksen aiheuttama tärinä on taajuudeltaan laajakaistaista ja vaimenee voimakkaasti etäisyyden kasvaessa. Etäisyyden kasvaessa korkeat taajuudet vaimenevat nopeammin kuin matalat. (RIL 253-2010 s. 41) En ole vielä mikään guru näissä vaikka vuoden olenkin työskennellyt yrityksessä. Opin asioista jatkuvasti joka päivä ja toivottavasti te opitte, että myös muulloinkin kuin tentissä ja krapulassa tärisee.

Tärinämittari ja Finnrockin oma olut Kertalaaki APA (Kuva: Antti Rahko)

Lähtökohtaisesti mitä suurempi räjähdemäärä räjähtää sitä enemmän tärisee. Louhinnan aiheuttamaa tärinää voidaan vähentää suunnittelemalla louhinta hyvin ja pienentämällä esimerkiksi reikäkokoa. Tärinän ohjearvot määritetään Rakennusinsinööriliiton julkaisun RIL 253-2010 Rakentamisen aiheuttamat tärinät mukaisesti (tästä lisää ensi postauksessa). Mikäli ympäristössä tärinää ei sallita ollenkaan, voidaan kalliota siirtää esimerkiksi kiilaamalla tai paisuvalla sementillä. Tärinää valvotaan perustuksiin asennettavalla tärinämittarilla. Tärinämittarit koostuvat anturista, joka asennetaan kantavaan rakenteeseen ja tiedonkeruulaitteesta, joka vastaanottaa mittaustulokset ja lähettää ne palvelimeen, jossa käsittelemme ja tulkitsemme tuloksia. Mittarimme ovat etäluettavia, joten ne voi ohjelmoida lähettämään louhijalle tekstiviestillä mitatut tulokset välittömästi räjäytyksen jälkeen. Samoin me saamme reaaliajassa tiedon, jos mittarista on loppumassa akku tai muisti alkaa olemaan täynnä. Näin takaamme, että mittaus on jatkuvaa ja luotettavaa.

Tärinämittauslaitteisto ulkoisella akulla sähkölinjan pilarissa. Tyypillisesti mittaukset suoritetaan rakennusten sokkelista.

Finnrock tarjoaa myös melu- ja pölymittauksia. Räjäytyksestä aiheutuva melu on lyhyt ja voimakas, ja mikäli melua arvioitaisiin yleisten dBA-raja-arvojen mukaan ei asutusalueella saisi räjäyttää ollenkaan (Vuolio & Halonen 210, s. 340). Räjäytyksestä aiheutuvan melun mittaamiseen käytetäänkin piikkimelutason raja-arvoja (Puolustusvoimat 2005 s. 6). Työmailla merkittävin melu syntyy porauksesta, murskauksesta ja lastauksista. Työmailla ääni on pistemäinen lähde ja se vaimenee geometrisesti. Ääniaallon etenemiseen vaikuttaa maastonmuodot, sääolosuhteet ja kasvillisuus. Melusta aiheutuvaa haittaa vähennetään meluvallien rakentamisella, laitteiden kunnossapidolla ja melua aiheuttavat työt suoritetaan päiväsaikaan.

Pölymittauslaitteisto

Pölyä syntyy mekaanisessa rikkomisprosessissa, useimmiten murskauksessa, porauksessa ja lastauksessa. Myös maanrakennustyöt ja työmaaliikenne pöllyttää pieniä ilman mukana kulkevia kiinteitä hiukkasia. Pölyllä on ihmisille ja luonnolle haitallisia vaikutuksia. Kivipöly hengityksen myötä kehoon päästessään on terveydelle vaarallista. Pöly likaa pintoja niin kasvien pintoja kuin rakennettua ympäristöä, ja pöly voi vahingoittaa herkkiä laitteita. Pölyä torjutaan estämällä pölyn pääsyä ilmaan suojaamalla alue tai keräämällä se talteen. Pölyä voidaan myös sitoa veden avulla.

Melu- ja pölylähteiden sijoittelulla voidaan minimoida ympäristöön aiheutuvia haittoja. Melulle ja pölylle on omat asetuksissa säädetyt raja-arvot, joita työmailla täytyy noudattaa. Myös terveydensuojelu- ja ympäristönsuojelulakien avulla estetään työmaata aiheuttamasta merkittävää haittaa sivullisille. Finnrock mittaa melu- ja pölyarvoja työmaakohteiden läheisyydessä ja valvoo että arvot ovat viranomaisen asettamalla tasolla. Minua kiinnostaa ympäristöteekkarina nimenomaan melu- ja pölymittaukset, mutta en vielä ole kovin monelle keikalle päässyt mukaan. Etenkin melun eteneminen ja mallinnus on aivan täysin jotain rakettitiedettä itselleni vielä, joten koulun penkillä pitäisi opiskella lisää aaltoliikkeestä.

Seuraavassa postauksessa kerron yhden projektin myötä mitä kaikkea työpäiviini tyypillisesti sisältyy.

Mukavaa kesää!

Lähteet:

Puolustusvoimat. 2005. Ohje, raskaiden aseiden ja räjähteiden ympäristömelun arviointiohje

RIL 253-2010 Rakentamisen aiheuttamat tärinät. Suomen rakennusinsinöörien Liitto RIL ry.

Vuolio, R & Halonen, T. 2010. Räjäytystyöt. Helsinki: Suomen Rakennusmedia Oy.

Kirjoittajaesittely: Heta Norblad, Empower IM Oy

Moro!

Olen Heta Norblad, viidettä opiskeluvuotta syksyllä aloitteleva energiatekniikan opiskelija ja tämän kesätyöblogin kolmas kirjoittaja. Opintoni ovat siinä vaiheessa, että kandi olisi tarkoitus paketoida syksyn aikana valmiiksi ja samalla aloitella maisterivaiheen opintoja. Sivuaineena olen lukenut kandissa materiaalitekniikkaa ja tarkoituksena on valita maisterivaiheen sivuaineeksi automaatio. Minua energia-alalla kiehtoo eniten sen monipuolisuus ja yhteiskunnallinen tärkeys ja toivon tulevaisuudessa pääseväni tekemään töitä muuttuvien energiamarkkinoiden parissa. Tänä kesänä onkin ollut antoisaa päästä näkemään läheltä miten esimerkiksi kasvavan tuulivoiman tuotannon vaihtelut vaikuttavat sähkömarkkinoihin.

Tämän kesän olen töissä Empowerilla, jonka muistatte ehkä viime vuodelta Merin kirjoituksista. Päädyin hakemaan alkukeväästä avoinna olleeseen harjoittelijan paikkaan löydettyäni ilmoituksen Empowerin sivuilta. Työhakemuksen kirjoitin maaliskuun alussa ja muutaman viikon päästä sain soiton ja kutsun työhaastatteluun. Haastatteluun jälkeen ei kulunut kauaa, kun olin kirjoittanut työsopimuksen ja varmistanut itselleni ensimmäisen oman alan kesätyön. Toukokuussa aloitin hommat innokkaana ja nyt töitä on takana jo kahden kuukauden verran. Vähitellen omat työt ovat alkaneet sujua ja järjestelmät tulla tutuiksi.

Vaikka työnantaja onkin sama, niin tehtävät eroavat jonkin verran Merin viime kesänä esittelemistä valvomohommista. Toimin pääosin sähkömarkkinoiden tasehallinnan tehtävien parissa eli pyrin varmistamaan, että asiakkaan verkoissa kulutetun sähkön määrä vastaa mahdollisimman hyvin samassa verkossa tuotetun ja sinne hankitun sähkön määrää. Lisäksi olen tehnyt jotain pienempiä avustavia hommia, mutta niistä ja päivittäisistä työtehtävistä lisää tarkemmin sitten myöhemmissä kirjoituksissa.

Empower yrityksenä toimii monella eri sektorilla laitosten kunnossapidosta tietoliikenneverkkojen suunnitteluun ja rakentamiseen ja konserni on jaettu neljään eri divisioonaan, joista itse työskentelen Empower IM Oy:ssä tukkumarkkinatiimissä. Omana asemapaikkana toimii Tampereen konttori Hermiassa mutta Empowerilla on lisäksi useita toimistoja ympäri Suomen sekä läpi vuorokauden toimiva valvomo Porvoossa.

Tässä kaikki tältä erää. Myöhemmissä kirjoituksissa tulen kertomaan enemmän tasehallinnasta, sähkömarkkinoiden tulevaisuudesta ja Empowerin tiedonhallintadivisioonan toiminnasta.

Hauskaa heinäkuun jatkoa!

Heta

Kirjoittajaesittely: Petra Oksa, NRC Group Finland Oy

Tervehdys just sulle!

Olen Petra Oksa ja kirjoittelen kesän aikana tänne muiden blogilaisten joukossa kesätöistäni. Mulla on jo viisi vuotta yliopisto-opintoja takana ja pääaineenani luen ympäristötekniikkaa. Kandivaiheessa luin sivuaineena teollisuustaloutta ja nyt diplomivaiheessa viestintää. Aikaisempaa työkokemusta löytyy erityisesti ympäristöjohtamisesta ja HSEQ-hommista (health, safety, environment, quality). Olen innoissani siitä, että tänä kesänä pääsen laajentamaan osaajaprofiiliani uusien tehtävien parissa.

Kesäni kuluu NRC Group Finlandilla ympäristösuunnittelun hommissa. Aloitin kesäkuun alussa Tampereen suunnittelutiimissä teknisenä harjoittelijana ja hommat jatkuvat ainakin elokuun loppuun. NRC Group Finland on infrarakenteisiin erikoistunut suunnittelutoimisto, rakennusliike ja kunnossapitoyritys. Meidän erikoisosaamistamme ovat rauta- ja raitiotiet ja meidän väkeä voikin nähdä työskentelemässä esimerkiksi Tampereen raitiotieallianssin ja Raide-Jokerin parissa.

Tänä vuonna minulla kävi uskomaton tuuri, sillä minun ei lainkaan tarvinnut hakea kesätyöpaikkaa. Syksyllä NRC Group (silloin vielä VR Track) oli esittelemässä firman toimintaa Ympäristöteekkaripäivillä, jotka järjestettiin Tampereella ja jotka keräsivät yhteen alan opiskelijoita kaikkialta Suomesta. Esittelijöinä NRC Groupilla oli kaksi Tampereen porukan työntekijää, joista toisesta tulikin lopulta esihenkilöni ja toisen kanssa teen tiiviistä yhteistyötä päivittäin. Yrityksen rastilla kerroin rohkeasti kiinnostuksistani ja osaamisestani, ilman sen suurempia suunnitelmia työpaikasta. Täytin myös yhteystietolapun, ja parin viikon päästä puhelimeni soikin ja minua pyydettiin työhaastatteluun. Haastattelun jälkeen prosessi eteni nopeasti ja työsopimus oli allekirjoitettu ennen joululomia. Kannustan siis sinuakin osallistumaan myös kaikenlaiseen opintojen ohella järjestettävään kivaan, koskaan ei tiedä keitä kohtaa tai mitä tilaisuuksia tulee eteen!

Oma työni keskittyy tosiaan suunnittelupuoleen, joten alkukesä on kulunut tiiviisti toimistohommissa paria koulutuspäivää lukuun ottamatta. Kuitenkin Mamban sanoin vielä on kesää jäljellä, joten kyllä tässä työmaallekin ehditään. Tärkeimpinä projekteina kesälle mun työpöydältä löytyy päästölaskennan kehittäminen infraprojektien suunnittelussa ja ympäristöindeksin luominen Suomen rataverkolle. Molemmissa hommissa pääsee kehittämään uutta ja soveltamaan olemassa olevaa tietoa. Jo ensimmäisten viikkojen aikana olen päässyt haastamaan omaa osaamistani ja työskentelemään timanttisten ammattiosaajien kanssa. Näiden hommien lisäksi avustan muissa ympäristösuunnittelun tehtävissä, kuten PIMA-raporttien laatimisessa. Työtehtävistä kuitenkin tarkemmin lisää seuraavissa kirjoituksissa.

Mahtavaa kesää ja palataan asiaan taas pian,

Petra

Kirjoittajaesittely: Helmi Viljamaa, Oy Finnrock Ab

Kirjoittajaesittely: Helmi Viljamaa, Oy Finnrock Ab 

Olen Helmi Viljamaa ja yksi tämän vuoden kesäblogin kirjoittajista. Syksyllä mulla alkaa Hervannassa neljäs opiskeluvuosi ja pääaineena minulla on ympäristötekniikka. Olen toista kesää töissä louhinta- ja maanrakennustöiden konsultointiyrityksessä Oy Finnrock Ab:lla. Finnrock tekee myös pöly-, melu- ja muita ympäristömittauksia. Mä tein kuluneen lukuvuoden aikana myös opiskelujen ohella osa-aikaisena töitä Finnrockilla. Tää ei ehkä ole ihan tyypillisin yritys mihin ympäristöteekkari päätyy töihin, mutta osoitus siitä, että ympäristötekniikka on paljon muutakin kuin vesienkäsittelyä ja roskisrundia! Kirjoituksissani pääsette tutustumaan miten louhintatöiden ja muiden erilaisten tärinää aiheuttavien töiden ympäristövaikutuksia valvotaan ja hallitaan. 

Kesätöiden lomassa kirjoitan myös kandityötäni, ja sen olisi tarkoitus valmistua kesän aikana, tai no viimeistään syksyllä. Omat mielenkiintoni ja ehkä myös vähän tämä työ on herättänyt kiinnostukseni nimenomaan rakentamisen aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin. Kandivaiheen sivuaineeksi keräsin maanrakennustekniikan opintoja. Minulla ei ole mitään valmista opintokokonaisuutta, vaan keräsin mielenkiintoisista kursseista oman ja hyväksytin sen. Tämä vinkkauksena teille kenelle ei meinaa löytyä täysin valmista sivuainekokonaisuutta! 

Finnrock on Suomen ensimmäinen louhintatöiden ja muiden tärinää aiheuttavien töiden konsultointiyritys. Työkohteitamme ovat niin pienet omakotitalojen pohjien louhinnat kuin suuret hankkeet kuten tunneliurakat. Meillä on toimipisteitä ympäri Suomen; Helsingissä, Jyväskylässä, Lahdessa, Kuopiossa, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Finnrock on osa Forcit-konsernia, Forcit on kemianteollisuuden yritys ja Pohjoismaiden johtavin räjähdysaineiden valmistaja. Mä työskentelen pääasiassa Finnrockin Tampereen konttorilla, mutta työpäiviä tulee vietettyä myös Helsingissä ja Jyväskylässä. 

 

Tunnelin louhintaa Länsimetrolle Kuva: Finnrockin arkisto

No konsultointi, mitä se sitten on? Lyhykäisyydessään konsultointi tarkoittaa sitä, että erityisosaamista jaetaan palveluna niille yrityksille ketkä kaipaavat neuvoa ja apua. Finnrockin keskeisimmät palvelut on tärinää aiheuttavien töiden ympäristöselvitykset, riskianalyysit sekä kiinteistökatselmukset, tärinävaimennukset ja mittauspalvelut. Mittauspalveluita meillä on monia, mutta keskeisin on tärinämittaukset. Suoritamme myös melu-, pöly-, ilmanpaine-ja vesimittauksia. Lisäksi Finnrock järjestää louhinta- ja räjäytysteknisiä koulutuksia sekä valvoo ja konsultoi louhintoja. Osaa näistä avaan teille seuraavissa postauksissa! 

Mukavaa kesää!

Helmi 

Sähköisä kesä

Olen lievästi hämmentynyt, kun tajusin tässä, että kesä on periaatteessa ohi. Vähän on vieläkin semmoinen tunne, että vastahan aloitin kesätyöt, vaikka tämän viikon maanantaina tein viimeisen työvuoroni. Noh, ehkä selviän tästä hämmennyksestä, kun ensi viikolla alkaa taas luennot ja opiskeluelämä palaa kesätauolta.

Mutta jatketaan tarinaa kesätöistäni Empowerilla! Viimeisessä postauksessani kerroin aika tarkkaan päivittäiset työtehtäväni valvomossa, joten nyt voisin kertoa muutamia tapahtumia/asioita, mitkä ovat jääneet kesätöistäni mieleen. Työtehtävänihän koostuivat pääasiassa energiamarkkinoihin liittyvistä tehtävistä, joten opin huomaamaan, miten erilaiset tilanteet voivat vaikuttaa energiantuotantoon. Esimerkiksi sähköntuotannossa huomasi kuinka kesän kuivuus vaikutti siihen, että esimerkiksi vesivoimaa ei pystynyt tuottamaan samalla joustavuudella, kun piti samalla valvoa, että vesistöjen pinnat pysyisivät lupaehtojen rajoissa ja yksinkertaisesti siitä syystä, että vettä ei vain ollut niin paljoa saatavilla. Muutenkin huomasi, että kuinka nopeasti on tarvetta reagoida erikoistilanteisiin. Mistä hyvä esimerkki on kesällä tapahtunut Olkiluodon voimaloiden tippuminen verkosta, josta ehkä monikin luki uutisia, kuinka Suomessa on sähköpulan mahdollisuus ja päivitettiin korjaustöiden tilannetta. Satuinkin olemaan osan aikaa töissä, kun kyseinen tilanne oli päällä. Lopultahan sähköpulan riski ei ollut pahin mahdollinen, mutta oli mielenkiintoista tehdä töitä tilanteeseen liittyvien asioiden parissa, kuten erikoissäätöjen kanssa, joiden avulla sähköpulan riskiä koetettiin vähentää. Olikin sellainen olo, että ehkä näistä tekemistäni asioista on jopa hyötyä!

Safety first!

Työssäni oli paljon perustehtäviä, joihin tulikin hyvä rutiini, mutta silti melkeinpä joka päivä tapahtui jotain poikkeavaa, johon piti osata reagoida. Tämän takia koin, että koko ajan oppi jotain uutta. Vaikka työkuvani takia en pyöriskellyt missään työmailla/laitoksilla vaan istuskelin pääasiassa valvomossa ja tuijottelin hyvin montaa eri näyttöä (harmikseni en tajunnut laskea niitä kaikkia, mutta itsellä oli ainakin käytössä 19 kappaletta, sekä tietoliikennepuolella taisi olla 6 näyttöä + sitten tietenkin tekninen puoli, missä oli suunnilleen saman verran, kun noissa yhteensä), niin tuntui silti, että opin uutta voimalaitoksien/tuotantolaitoksien toiminnasta, kun pääsin näkemään yritysten toimintaa tasehallinnan kautta, eikä vain luennoilla tutuksi tulleina prosessikaavioina.

Olenkin jo vähän maininnut teknistäkin puolta, johon kerkesin tutustumaan kesällä vaan hieman. Ainakin sen verran, että osaan etsiä käytönvalvontajärjestelmästä (SCADA) hyödyllistä tietoa kaupalliselle puolelle, esimerkiksi tietoliikenneyhteyksien tarkastamista, että ovatko ne päällä ja tuleeko mittaukset reaaliaikaisesti. Olen myös tuijottelut erilaisia sähköverkkokaavioita ja vesivoimalakaavioita, joiden avulla voi tehdä etänä esimerkiksi kytkentöjä ja pyörittää voimaloita. Harmikseni en kesällä vielä tutustunut paremmin toiseen puoleen, vaikka toki se olisi vaatinutkin enemmän aikaa, että olisi oppinut jokaisesta voimalasta ja alueesta tarpeeksi, että olisi jonkunlaista etukäteistietoa hälytysten hoitamiseen. Mutta vaikutti mielenkiintoiselta ja vaikka puolet olivatkin jaoteltu erikseen, niin ne kuitenkin korreloivat keskenään. Suuri osa kaupallisenkin puolen tiedosta tuli käytönvalvontajärjestelmästä EnerimEMS-järjestelmään, jolla hallinnointiin asiakasyritysten energiamarkkinoihin liittyviä palveluita.

Jos kootaan nyt näitä kesätöiden jälkeisiä ajatuksia, niin olen ollut iloinen kesätyöpaikastani. Pääsin ensimmäistä kertaa työskentelemään oman alan yrityksessä ja vielä niin, että koen jopa hyödyntäneeni kurssilla oppimiani asioita. Empower IM on ollut hyvä työpaikka ja viihdyin Porvoon toimipisteessä. Vaikka onkin ihanaa palata omaan kotiin Tampereelle, niin tämä kesä on ollut mukava ja hyödyllinen kokemus! Jäi myös sellainen fiilis, että tein jotakin oikein kesätöissäni, sillä vaikka kesä loppuu, niin työt eivät. Päädyinkin tekemään kesän jälkeenkin muutamia vuoroja aina opiskelujen ohella ja tarkoituksena olisi alkaa syventää teknisen puolen osaamistani! Tämän lisäksi etsitään myös sopivaa kandiaihetta, joka hyödyttäisi samalla yritystä ja jota voisi ehkä myöhemmin jatkaa lopputyönä. 😊

Nyt on aika sanoa heipat kesätyöblogille ja aloittaa syksyn seikkailut!  Opiskelut ja työt jatkuu, mutta harmikseni kesäsäät eivät taida jatkua. Onnea kaikille syksyn opintoihin ja vinkkinä, että ensi kesäksi olisi töitä tarjolla!

-Meri

Vuosihuoltoa ja pesua muovinjalostamolla

Muovijalostamon arki on heinäkuun lopusta asti ollut huoltotöiden täyteinen. Vuosihuollot alkoivat lajittelun puolelta ja myöhemmin myös pesun puoli pistettiin kiinni. Huoltotöihin on kuulunut paljon siivousta ja osien vaihtoa. Koneiden toimintaa alkaa kummasti ymmärtämään paremmin, kun niiden sisälle pääsee näkemään, varsinkin minä, joka en ollut ennen nähnyt edes laakeria muuta kuin kuvissa. 

Lietekontin paikan siivousta.

Lupasin edellisessä tekstissäni kertoa pesulinjastosta myöhemmin, eli siis siinä lajitellut muovipaalit syötetään murskaimen kautta prosessiin, jossa muovijae pestään mekaanisesti vuoroin kuivaten ja taas kastellen. Lopuksi puhdas muovijae ohjataan sulatusruuville, jonka toisesta päästä saadaan valmis granulaatti. Itseäni yllätti, kuinka PET-muovi voidaan erotella muusta muovista vielä pesulinjaston upotus-kellutusaltaassa, koska PET-muovi ei kellu vaan vajoaa altaan pohjaan. Lisäksi olin ajatellut, että muovien pesussa tarvittaisiin paljon kemikaaleja, mutta ei, muovi saadaan mekaanisella pesulla ja vedellä riittävän puhtaaksi. Jätevesien käsittelyssä tietysti tarvitaan pH:n ylläpitämiseen ja lietteen erotteluun erilaisia kemikaaleja, mutta yllättävän vähän niitäkin verrattuna mitä olin ajatellut.

Valmista granulaattia.

Työympäristönä Riihimäen laitosalue ei ole mikään jäätelökioski vaan turvallisuusseikat on otettava vakavasti. Alueella käsitellään ongelmajätteitä ihan kemiallisiin aseisiin asti, trukkeja ja rekkoja vilisee joka kulman takana puhumattakaan infektioriskeistä, kun käsitellään jätettä. Ensimmäisestä työpäivästä lähtien turvallisuus työpaikalla tuli erittäin selväksi. Meidät perehdytettiin työhön ja turvallisuusseikkoihin kädestä pitäen sekä kaikille järjestettiin työturvallisuuskorttikoulutus, jos sitä ei vielä ollut käytynä. Jokainen tekee henkilökohtaisia riskiarviointeja työpäivän mittaan ja jos tehtävä työ on erikoisempi niin työlupa esimieheltä vaaditaan aina. Turvallisuudesta ja riskiarvioista muistutetaan päivittäin ja asia otetaan erittäin vakavasti. Kun riskit tunnistaa, pysähtyy ja miettii, työn tekeminen tuntuu turvalliselta. Tuntuu ihmeeltä, että olen selvinnyt, ainakin tähän asti, ilman vatsatauteja tai muita haavereita, mutta ei se ole ihme, vaan onnistuneen turvallisuusperehdytyksen ja sen ylläpitämisen lopputulos.

Aikaisten aamuherätysten hyvänä puolena auringonnousut.

Kesäni Fortumilla alkaa vedellä viimeisiään ja samoin osuuteni tästä blogista. Toivottavasti antoisasta kesästäni on välittynyt edes jotain myös sille puolelle ruutua. Tsemppiä kaikille syksyyn! 

Kristiina