Kesäni Wärtsilällä

Heippa taas!

Kolmas ja viimeinen blogipostaus. Aikaisemmat postaukseni voit käydä lukemassa täältä ja täältä. Kesään on mahtunut paljon uuden oppimista, paljon enemmän kuin mitä osasin kuvitellakkaan. Työtehtäväni ovat olleet monipuolisia; olen päässyt tekemään mm. yleistä toiminnan kehitystä, dokumentaatiota, viranomaispapereita sekä myyntiin liittyviä materiaaleja. Tehtävät ovat olleet luonteeltaan esimerkiksi selvitystehtäviä, viranomaispapereiden sarjatuotantoa ja tiedostojen käytettävyyden parantamista.

Kesän aikana olen saanut lisää motivaatiota opiskeluun, ja samalla on selkeytynyt mitä aihealueita haluan opiskella vielä lisää. Myös urasuunnitelmat ovat selkeytyneet kesän aikana. Työntäyteisen kesän jälkeen on varmasti mukavaa vaihtelua päästä opiskelemaan ja harrastamaan opiskelijajärjestötoimintaa. Lomaahan en ole pitänyt ollenkaan sillä työsopimukseni on lähes neljän kuukauden mittainen. Syyskuussa on kuitenkin tiedossa pari ulkomaanreissua joten hieman pääsen lomailemaan vaikka hoidankin opintoja samalla.

Wärtsilän sponsoroima Seabin –meriroskis Aurajoen vierasvenesatamassa. Aurajoen ruskea väri ei johdu likaisuudesta vaan maaperän savisuudesta. Lisää tietoa Seabin Projectista täältä.

Kesän aikana myös Turun kaupunki on tullut tutummaksi. Vielä toukokuun puolella kaikki oli uutta, oli uudet työt ja uusi kaupunki, mutta kesän edetessä täälläkin on alkanut tuntea olonsa kotoisaksi. Suosittelen lämpimästi hyppäämään pois mukavuusalueelta ja muuttamaan vieraalle paikkakunnalle kesätöiden perässä! Töiden jälkeen riittää tekemistä kun tutustuu uuteen kaupunkiin ja tarkkailee kaupungin vilinää.

Esimerkkinä Turun vilinästä voisin kertoa merenkulkualaan liittyvästä tapahtumasta. Heinäkuussa 20.-23. päivä The Tall Ships Races oli Turussa, ja tapahtuma tulee todennäköisesti olemaan Suomi100-juhlavuoden suurin yleisötapahtuma reilulla puolella miljoonalla kävijällään. Viikonloppu oli itseasiassa ainoa Turussa kesän aikana viettämäni viikonloppu. Ehkä täällä olisi voinut viettää useammankin viikonlopun, mutta koska Turun kämpillä minulla ei ole kunnollista keittiötä ja tilaakin on aika vähän, olen yleensä majaillut viikonloppuisin muualla. The Tall Ships Races on siis erityisesti nuorten purjehtimiseen kannustava tapahtuma jossa kisataaan purjelaivoilla kaupunkien välillä. Joka neljäs vuosi kisataan Itämerellä, ja Turun tapahtumaisännyys oli viides tapahtuman yli 60-vuotisen historian aikana.

The Tall Ships Races 20.-23.7.2017. Upeita purjealuksia koko Aurajoen matkalta, mm. oikealla punamastoinen Sedov, yksi maailman suurimmista purjelaivoista.

Wärtsilästä työnantajana on tullut oikein positiivinen kuva näin kesätöiden perusteella. Kiinnostus merenkulkualaan yleensäkkin on lisääntynyt kesän aikana. Meidän pienessä Catalyst Systems –yksikössä kehitetään toimintatapoja jatkuvasti, joka on mielestäni hieno juttu.

Työpäivät alkavat käydä vähiin, mutta vielä kolmen viikon ajan majailen pääasiassa Turussa. Viimeisellä työviikolla on vielä edessä Turun toimiston kesäpäivät saaristossa, odotan innolla! Viimeisten viikkojen aikana minut voi kuitenkin jo bongata koululta silloin tällöin opintoneuvojan tehtävien parissa. Vastaan mielelläni kysymyksiin tehtävistäni Wärtsilällä tai jos on jotain muuta mielen päällä, aina saa vetäistä hihasta! 

Tämä on tosiaan tämänvuotisen YKIläiset kesäduunissa -blogin viimeinen blogiteksti, kiitokset kaikille mukana olleille yrityksille sekä erityisesti lukijoille. Toivottavasti blogi on selkeyttänyt ajatuksia mahdollisista työtehtävistä, kesätyöpaikoista ja urasuunnitelmista. Omasta puolestani erityisesti kiitos Wärtsilälle ja Catalyst Systemsille ikimuistoisesta kesästä!

- Kaisa

Mielipiteet ovat omiani eivätkä edusta työnantajani näkemystä.

Katalysaattoreita ja ammattislangia

Hei taas,

Tänään koitti paluu arkeen juhannuksen jäljiltä levänneenä ja hyvinsyöneenä, eikös vaan? Takana on jo seitsemän viikkoa töitä, ja edessä vielä kymmenen. Hurjaa miten nopeasti aika on mennyt! Olen huomannut että täällä Turun päässä meidän tiimissä on tapana tulla töihin yhdeksäksi, poiketen Suomessa ehkä tyypillisemmästä ”kasista neljään”–rytmistä, ja sehän sopii minulle aamu-unisena oikein hyvin. Lounaalla käydään yleensä 11 aikaan samassa rakennuksessa sijaitsevassa Amican henkilöstöravintolassa, jossa on muuten todella hyvät ruuat! Välillä olen kirmannut myös Aurajoen rantaan nauttimaan lounasta aurinkoisena kesäpäivänä. Elämä Turussa on lähtenyt rullaamaan oikein hyvin.

Aurajoen ranta eräänä kauniina kesäiltana.

Muutama sananen Wärtsilästä. Työskentelen siis Wärtsilä Finland Oy:llä, joka on Wärtsilän suurin tytäryhtiö. Yhtiö työllistää noin 3600 henkilöä Suomessa, kun koko Wärtsilän henkilöstömäärä on noin 18000. Wärtsilä on kansainvälisesti johtava edistyksellisen teknologian ja kokonaiselinkaariratkaisujen toimittaja merenkulku- ja energiamarkkinoilla. Wärtsilä Finland Oy:lle rekrytoitiin lähes 500 kesätyöntekijää tänä vuonna, ja ainakin Vaasassa työskentelee myös nykyisiä YKIläisiä. Rekrytointiprosessista voisin sanoa vielä sen verran, että pääsin haastatteluun ihan vain täyttämällä netissä hakemuksen johon linkkasin mm. Linkedin- sekä Twitter-tilini.

Wärtsilällä on kolme liiketoiminta-aluetta; Energy Solutions, Marine Solutions sekä Services. Marine Solutions, jonka alla työskentelen, tarjoaa maailman laajimman valikoiman merenkulun ratkaisuja laivasuunnittelusta propulsioon ja voimantuottokoneistoon, sähkö- ja automaatiosysteemeihin ja aina painolastiveden ja savukaasujen puhdistukseen asti. Wärtsilän tuotevalikoiman laajuuden tajusin oikeastaan vasta kun aloitin työt täällä.  Wärtsilä tarjoaa myös kokonaisvaltaisia jätevedenkäsittelysysteemejä unohtamatta alipainehuuhtelulla toimivia wc-istuimia! Vähempikin saisi ympäristö- tai energiateekkarin riemastumaan.

TTY:n pikkujouluristeilyiltä tutun MS Baltic Princessin pääkoneina on neljä Wärtsilän dieselmoottoria. (Kuva täältä)

Catalyst systems –liiketoimintayksikkö, joka toimii Marine Solutionsin alla, toimittaa pakokaasujen puhdistussysteemejä jotka perustuvat typen oksidien (NOx) selektiiviseen katalyyttiseen pelkistykseen (Selective Catalytic Reduction, SCR). SCR systeemejä toimitetaan sekä maalla sijaitseviin voimalaitoksiin että merenkulku- ja offshore-aluksiin. Meripuolella toimitettava SCR-järjestelmä kulkee tuotenimellä Wärtsilä NOx Reducer eli tuttavallisemmin NOR ja voimalaitospuolella nimellä Wärtsilä Combined SCR and Oxidation catalyst eli CSO. Typen oksideja koskevat päästörajoitukset tiukentuvat maailmanlaajuisesti, ja hallinnoivat elimet kuten Kansainvälinen merenkulkujärjestö (International Maritime Organization, IMO) sekä Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (United States Environmental Protection Agency, EPA) esittävät kiristyviä säädöksiä. Olenkin työssäni päässyt tutustumaan maailmanlaajuisesti erilaisiin säädöksiin ja vaikutuskeinoihin merenkulkualalla.

Wärtsilä toimittaa myös IMO ja EPA Tier III sertifikaatteja moottorin ja SCR systeemin yhdistelmälle. Tier III tarkoittaa tiukinta päästörajoitusluokkaa, joka on käytössä vain tietyillä päästörajoitusalueilla (Emission control area, ECA). Viime vuoden loppupuolella IMO on alustavasti hyväksynyt kaksi uutta typen oksidien päästörajoitusaluetta (NOx Emission Control Area, NECA), Itämeren ja Pohjanmeren alueille. Jos yhtään kiinnostuit mikä on NECA, kannattaa käydä vilkaisemassa vaikka tämä: http://www.bpoports.com/imo-neca-in-northern-europe-and-a-global-0.5-sulphur-limit.html. Myös IMOn sivuja on tullut tuijotettua hyvä tovi, käy täältä kurkkaamassa mitä se mystinen IMO tekee: http://www.imo.org/en/OurWork/Environment/PollutionPrevention/AirPollution/Pages/Air-Pollution.aspx. Ympäristömääräysten kehitys vaikuttaa toki merkittävästi ympäristöratkaisujen kysyntään.

Muutama viikko sitten kävin työmatkalla Vaasassa koulutuksessa ja tutustumassa Catalyst systems
–yksikön henkilöstöön siellä päässä. Reissussa ehti myös moikata YKIläisiä tuttuja!

Työnteko on sujunut hyvin dynaamisessa työilmapiirissä ja vaihtelevien työtehtävien parissa. Kolleegani ovat kokeneita asiantuntijoita ja uskon että tulen kesän aikana oppimaan heiltä paljon. Ja roppakaupalla olen tietysti jo oppinutkin. On ollut mielenkiintoista ja avartavaa tutustua erilaisiin säädöksiin ja määräyksiin merenkulkualalla, erityisesti NOx-päästöihin liityen. Kuten ehkä huomaatte, lyhenteitä käytetään alalla paljon, ja aluksi ne olivatkin melkoinen viidakko. Nyt MARPOL, NTC, EIAPP, CEMS ynnä muut kuuluvat sujuvasti ammattisanastooni. Työskentelykieli on pääasiassa englanti, ja päivittäin kuulee paljon myös ruotsia, suomen kielen lisäksi. Työtehtäväni ovat enimmäkseen selvitystehtäviä erilaisiin tiimin tarpeisiin. Käytännössä siis istun näyttöpäätteen edessä ja välillä skypepalavereissa, joka tapauksessa istumalihakset saavat paljon treeniä!

Seuraavia postauksia odotellessa nauttikaa kesästä!

- Kaisa

Mielipiteet ovat omiani eivätkä edusta työnantajani näkemystä.

Kirjoittajaesittely: Niklas Nest, Neste Oyj

Moi!

Iloinen kesäharjoittelija, joka on juuri 

saanut uudet työvaatteet

Olen Niklas Nest ja olen opiskellut TTY:llä nyt semmoiset kolme vuotta. Pääaineena minulla on energia- ja prosessitekniikka ja sivuaineena konetekniikka. Kun hakeuduin opiskelemaan TTY:lle, ympäristö- ja energiatekniikka tuntui minulle täydelliseltä opintosuunnalta. Se yhdistää mielenkiintoisella tavalla fysiikkaa ja kemiaa, joista pidin erityisesti lukiossa. Lisäksi myös ympäristötieteet ovat merkittävässä asemassa. Alalla on suuri yhteiskunnallinen merkitys, joten se on siinäkin mielessä kiinnostava. Todellisuus opiskelussa on luonnollisesti se, että teoreettisia opintoja on paljon ja usein laskuja laskiessa unohtuu, mitä ollaan tekemässä. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että olen tehnyt loistavan valinnan opiskelupaikkani suhteen. Kiltatoiminta ja YKIläisyys ovat myös alkaneet tuntua minulle rakkailta asioilta ja tällä hetkellä toiminkin kiltamme yritysyhteistyövastaavana.

Tänä kesänä olen iloinen siitä, että pääsin ensimmäistä kertaa oman alan yritykseen kesätöihin. Olen kesäharjoittelijana Nesteen polttoainevarastolla. Aiemmin varusmiespalveluksen aikana olin lentokoneapumekaanikkona Satakunnan lennostossa, joten polttoaineiden kanssa lutraaminen oli minulle jo ennestään tuttua. 

Löysin ilmoituksen kesäharjoittelijan paikasta Nesteen polttoainevarastolla ihan te-palvelujen internetsivujen kautta, ja se kuulosti heti minulle sopivalta tavalta viettää kesää. Maaliskuussa kun olin jo lähestulkoon unohtanut hakeneeni koko paikkaa ollessani kansainvälisessä leiriohjaajakoulutuksessa Gran Canarialla, nykyinen esimieheni soitti ja kysyi minua työhaastatteluun. Oli vähällä, että en olisi vastannut koko puheluun, koska olin juuri sillä hetkellä keittiössä sekoittamassa kasvispaistosta. Onneksi sain kuitenkin haastatteluajan sovittua, ja työpaikka tuli.

Nyt olen ehtinyt olla näissä hommissa noin kuukauden, ja aamuherätyksiin ja varastoluolassa kiertelyyn on ehtinyt tottua. Lisää kokemuksistani ja työtehtävistäni saatte lukea seuraavassa postauksessani heinäkuun puolella.

Hauskaa kesän jatkoa!

-Niklas

Kirjoittajaesittely, Essi Nousiainen: Automaatiota aurinkoisessa Olkiluodossa

Kesäiset terveiset täältä Satakunnan suunnalta! Olen Essi Nousiainen, Varpaisjärveltä kotoisin oleva tekniikan opiskelija ja kirjoittelen tänä kesänä kesätöistäni Teollisuuden Voima Oyj:llä, Eurajoella. Teekkariurani olen aikoinaan aloittanut lappeen Rannassa syksyllä 2011, mutta löysin itseni jo seuraavana keväänä istumassa uudestaan pääsykoepenkissä. Sieltä tieni johtikin Tampereelle Ympäristöteekkarikiltaan, jossa olen viettänyt aikaa viimeiset neljä vuotta.

Opiskelen pääaineenani voimalaitos- ja biojalostustekniikkaa, johon olen lisännyt jonkun verran ylimääräisiä kemian opintoja. Lisäksi aikeenani olisi lukea vielä ensi vuonna systeemitekniikan sivuaine, jos sen opiskelu alkaa tuntua mieleiseltä. Kiinnostus automaatiota ja systeemitekniikkaa kohtaan on herännyt juurikin Olkiluodossa, jossa työskentelen tänä kesänä automaatiotekniikan osaamiskeskuksessa.

Olkiluotoon tieni vei jo keväällä 2014, kun yllättäen toukokuun puolivälissä sain puhelinsoiton nykyiseltä esimieheltäni. Olin kyseisen puhelun aikana tentissä, ja ehdin jo ajattelemaan, että taas menee yksi oman alan työpaikka sivu suun (epäonnea oli ollut sinä keväänä ilmassa), mutta rohkaistuin vielä seuraavana päivänä soittamaan takaisin. Ja se kyllä kannatti! Puhelu johti siihen, että toukokuun lopussa pakkasin kamppeeni ja muutin Hervannan kotikolosta meren rantaan Raumalle, niin kuin joka kevät siitä lähtien.

Ennakko-odotukseni Olkiluodossa työskentelystä poikkesivat hyvin paljon siitä, mitä se todellisuudessa on. Kauhukuvissani odotin, että kesätyöntekijänä en saisi tehdä ydinvoimalaympäristössä mitään ilman valvontaa ja muutenkin ajatus ensimmäisestä oman alan työpaikasta oli melko pelottava. Mutta todellisuudessa, vaikka ydinvoimalan säädökset ja työtavat ovat melko tarkkaan määritelty, työskentely on ollut hyvin itsenäistä ja helppoa. Työkaverini ottivat minut heti mukaan joukkoonsa, ovat luottaneet taitoihini ja olen saanut tehdä samanlaisia tehtäviä kuin kuka tahansa muu. Työtehtävistäni ja kesän muista tapahtumista kerron lisää heinäkuussa seuraavassa blogitekstissäni, joten read it or be a triangle ▲.

Siihen asti, nauttikaa kesästä!

Essi Nousiainen

Ruostumatonta terästä Torniossa

Hei!

Olen tämän kesän töissä Outokummun Tornion terästehtaalla teknisten palvelujen osastolla. Tehtävänimikkeeni on tutkimusharjoittelija. Ensimmäiseksi kerron siitä minkälainen yritys Outokumpu on, toiseksi esittelen hieman omia työtehtäviäni ja sitä mitä olen oppinut ja viimeisenä kerron elämästäni ja asumisestani kesäisessä Torniossa.

Outokumpu Oyj kokonaisuudessaan työllistää yli 12000 ihmistä ympäri maailmaa, joista Tornion tehtaalla työskentelee vähän yli 2000. Outokumpu tuottaa useaa eri ruostumatonta teräslajia tehtaillaan ja on yksi maailman merkittävimmistä tuottajista alallaan. En erittele tarkemmin koko konsernin tuotantoa tässä blogissa, siinä menisi kuitenkin valtavasti aikaa näin suuren yrityksen ollessa kyseessä. Näistä asioista voi kuitenkin lukea esimerkiksi yrityksen verkkosivuilta.

 

Ilmakuva Tornion tehtaiden alueesta kesäkuulta 2013.

Outokummun Kemin kromikaivos on EU-alueen ainut kromikaivos. Sieltä kaivettu ja rikastettu kromi tuodaan parinkymmenen kilometrin päähän Outokummun Tornion tehdasalueelle. Siellä kromirikaste päätyy ferrokromitehtaalle ja sitä kautta terässulatolle. Suurin osa teräksestä tulee kierrätysteräksestä. Terässulatolla teräksestä poistetaan ylimääräiset aineet ja siihen lisätään muun muassa ferrokromia, nikkeliä ja muita aineita riippuen halutusta teräslajista. Terässulatolla valmistetut aihiot viedään kuumavalssaamolle, jossa niistä valssataan teräsnauhaa. Kuumavalssattu teräsnauha käsitellään kylmävalssaamolla, jonka jälkeen teräs on valmista ohutta nauhaa.

Kaikkeenhan tähän kuluu valtavasti energiaa, vaikka Outokumpu onkin tonnimäärään suhteutettuna maailman energiatehokkain terästehdas. Myös Kemin kaivoksen läheisyys tehtaaseen on ainutlaatuinen järjestely sillä kromirikasteen kuljetusmatka jää todella lyhyeksi, omalta osaltaan vähentäen kokonaispäästöjä. Outokummun Tornion tehdas onkin Suomen suurin yksittäinen sähkönkuluttaja. Tämän vuoksi Outokummulla riittääkin töitä myös energia-alan asiantuntijoille.

 

Kävin myös tehdaskierroksella tutustumassa tehtaaseen. Kuvassa AOD-konvertterin panostus.

Seuraavaksi pari sanaa siitä mitä minä olen viimeisen reilun kuukauden tehnyt. Minulla on tämän kesän aikana ainakin kolme erilaista työprojektia, joita teen melko pitkälti rinnakkain. Päivitän teknisten palvelujen sisäistä pelastussuunnitelmaa, liitän kohteita ja teen ennakkohuolto-ohjelmia kunnossapidon tietojärjestelmään sekä teen kustannus- ja kannattavuusarviota kylmävalssaamo 2:n lämmöntalteenottokattilainvestointiin. Toimisto minulla on vedenkäsittelylaitoksen tiloissa, joten vesihuoltopuolen asiatkaan eivät jää pimentoon.

Eniten olen tähän mennessä päivittänyt pelastussuunnitelmaa. Sen parissa olen muun muassa kiertänyt kaikki minulle kuuluvat alueet läpi sammutus- ja ensiapuvälinekarttojen kanssa ja päivittänyt kartat ajantasaisiksi yhdessä dokumenttien hallinnan kanssa. Pelastussuunnitelmien päivityksessä olen päässyt tutustumaan tehdasalueen joihinkin osiin todella yksityiskohtaisesti. Pelastussuunnitelmien kanssa pääsee myös miettimään sitä, mikä on olennaista onnettomuus- ja vaaratilanteiden kannalta. Kyllä niistä turvallisuusjohtamisen peruskursseista on näköjään hyötyäkin.

Kunnossapidon tietojärjestelmään olen lisännyt vedenkäsittelylaitokseen liittyviä putkistoja, venttiilejä, pumppuja ja mittareita. Järjestelmän avulla laitteille ja koneille voidaan tilata huoltoja ja määrittää ennakkoon esimerkiksi säännöllisiä huolto- ja tarkistuskierroksia. Outokumpu tuottaa talousveden, suolattoman veden ja paloveden itse. Talousvettä toimitetaan myös Tornion kaupungin vesijohtoverkkoon.

 

Täällä esisaostetaan vettä flotaatiosuodatuksen avulla.

Eniten omaan osaamisalueeseeni liittyvä työtehtävä on kylmävalssaamo 2:n eli RAP5:n hehkutusuunien savukaasujen lämmöntalteenottokattilan kustannus- ja kannattavuusarvio. Sen suhteen olen tähän mennessä tutustunut kirjallisuuteen sekä alustaviin suunnitelmiin ja arvioinut putkistomitoituksia. Vuotuisen säästöpotentiaalin ja investointikustannusten sekä muiden kustannusten avulla lasken takaisinmaksuajan investointiin, jolloin selviää onko investointi kannattava. Perusideana on siis laskea uunin savukaasujen loppulämpötilaa alemmaksi, ja käyttää talteenotettu energia hyödyksi tehtaan prosessihöyryjärjestelmän avulla.

Asuminen Torniossa järjestyi melkoisen kivuttomasti. Täältäpäin kotoisin olevan tyttöystäväni vanhemmilla on vanha talo uuden talonsa vieressä vielä purkamattomana, joten muutimme siihen kesäksi asumaan. Asumme noin 35 kilometrin päässä Outokummun tehtaasta maalla, joten kaupunkilaiselle asumisympäristö on virkistävällä tavalla poikkeava. Löysimme kesäksi alivuokralaisen Tampereen asuntoon, joten meidän ei tarvinnut täyttä muuttoa tehdä.

Outokummulla tuntuu että pääsee näkemään paljon sitä, miten asiat tehdään isolla skaalalla. Insinöörin silmää miellyttävät tietenkin siihen vaadittavat isot koneet. Työtehtäväni ovat olleet mielenkiintoisia ja pikkuhiljaa tuntuu siltä, että niihin on jo päässyt sisäänkin. Alkuun oli vaikeaa hahmottaa terästuotannon kokonaisuutta ja sitä omaa pientä siivua mikä tänä kesänä minulla on, mutta pala kerrallaan kuva selkeytyy. Kesän lopussa osaan kertoa jotain tarkemminkin, seuraava julkaisupäiväni on 21.8.

Hyvää ja lämmintä kesää kaikille!

-Markku

Ympäristötyötä Finaviassa

Moi!

Aloitin Finavian ympäristötiimissä harjoittelijana toukokuun alussa, ja pestini jatkuu aina syyskuun loppuun asti. Sain kesätyöpaikan varsin tavanomaisella tavalla täyttämällä netissä hakemuksen ja olemalla aktiivinen rekrytoinnin aikana. Aiempi työkokemukseni jäteasemalta ja lajittelututkimuksen parista olivat varmasti valttikorttejani.

Alkuun muutama sana Finaviasta. Finavia on valtion omistama yhtiö, joka ylläpitää ja kehittää 25 lentoasemaa Suomessa ja koko maan kattavaa lennonvarmistusjärjestelmää. Finavia vastaa esimerkiksi matkustajien ja matkatavaroiden turvatarkastuksista ja kiitoteiden kunnossapidosta.

Lentoasemat jaetaan päälentoasemaan eli Helsinki-Vantaan lentoasemaan ja muihin eli verkostolentoasemiin. Finavia on yritys, joka ei saa valtiolta taloudellista tukea, toisin kuin monet luulevat. Varat lentoasemien ylläpitoon saadaan palveluiden myynnistä saatavista tuloista, valtaosin Helsinki-Vantaan tuotoista. 

 

Turvallisuus ohjaa kaikkea toimintaa Finaviassa. Yhtiön tavoitteena on edistää yhteiskunnan kilpailukykyä, liikkumista ja kansainvälisyyttä. Tähän pyritään tarjoamalla matkustajille ja lentoyhtiöille turvallisia, laadukkaita ja kustannustehokkaita lentoliikennepalveluita. Myös ympäristö- ja yhteiskuntavastuun kantaminen on keskeinen osa yhtiön jokapäiväistä toimintaa.

Itse toimin konsernipalveluiden Tekniikka ja ympäristö –palvelun Ympäristöyksikössä. Kymmenhenkisen yksikön ja tiimiin lisäksi kuuluvan Helsinki-Vantaan vesienhallintapäällikön tehtäväkenttä on hyvin laaja. Ympäristöasiantuntijat laativat kaikkien lentoasemien ympäristölupahakemukset ja hoitavat niihin liittyvän raportoinnin ja seurannan. Myös meluun ja ilmapäästöihin liittyvät asiat kuuluvat tiimillemme. Omaa pääainettani eli vesi- ja jätehuoltotekniikkaa lähimmäksi liippaavat vastuualueet vesiensuojeluun ja pilaantuneisiin maihin liittyen sekä tietysti jätehuolto.

Kesätyöni päätavoitteena on kartoittaa mahdollisimman monen verkostokentän jätehuollon nykytila ja kehitysmahdollisuudet. Työpäiväni koostuvat eri asiakirjojen kuten ympäristölupapäätösten, jäteraporttien ja kunnallisten jätehuoltomääräysten läpikäynnistä sekä jätehuoltoon liittyvien ohjeiden kirjoittamisesta. Eri lähteistä saamieni pohjatietojen perusteella päivitän lentoasemien jätehuoltosuunnitelmia, joissa on muun muassa lueteltu, mitä jakeita lentoasemalla kerätään ja mitä jätettä mihinkin jakeeseen kuuluu.

Yksi suurimmista matkustajilta turvatarkastuksessa poistettavista jätejakeista on sytyttimet. Esimerkiksi Tampere-Pirkkalan lentoasemalta niitä kertyy vuodessa yli sata kiloa.

Lentoasemakohtaisten jätehuoltosuunnitelmien lisäksi laadin kaikille lentoasemille yhteisiä ohjeita. Tähän mennessä olen valmistellut ohjeistusta vaarallisten jätteiden lajittelusta ja jätelain uudistumisen myötä voimaanastuneesta siirtoasiakirjavelvoitteesta.

Jätehuoltoa säätelevät monet lait, asetukset ja viranomaismääräykset. Kaikkien säännösten, työturvallisuuden ja käyttäjäystävällisyyden yhdistäminen ei ole aivan yksinkertaista. Sen lisäksi, että ohjeissa huomioidaan kaikki tarpeellinen, pyrin tekemään niistä selkeitä ja ytimekkäitä, jotta niitä myös luettaisiin.

Varkauden virkistysmaja

Mielenkiintoisen ja haastavan työn lisäksi olen päässyt nauttimaan Finavian monipuolisista henkilöstöeduista. Etenkin liikunnasta pitäville työntekijöille on tarjolla monenlaisia tapahtumia ja kursseja. Toukokuussa osallistuin uinnintekniikkakurssille ja heinäkuussa menen tutustumaan SUPpailun ja purjelautailun saloihin. Juhannuksena kävin mökkeilemässä Varkaudessa Finavian virkistysmajalla.

Tässä olivat alkukesän kuulumiseni. Seuraava blogikirjoitukseni julkaistaan 14.8. Sitä ennen voit käydä tutustumassa lentoliikenteen ympäristövaikutuksista kertovaan sivustoon www.jarkevaajoukkoliikennetta.fi.

-Laura

Kaukolämmön tuotantoa Keski-Suomessa

työpäivä-selfie

Morjesta!

Moni on jo viettänyt kesätöiden parissa useamman viikon päässyt työtehtäviinsä sisään ja sen vuoksi onkin hyvä avata tämä Ympäristöteekkarikillan kesätyöblogi ensimmäisellä varsinaisella kirjoituksella. 

Työskentelen tämän kesän Elenia Lämpö Oy:n palveluksessa Jyväskylän alueella kaukolämmön tuotannon kesäharjoittelijana. Voisinkin aluksi hieman kertoa siitä, kuinka kyseiseen työtehtävään päädyin ja minkälaisesta firmasta Elenia Lämmössä on kysymys.

Moni mieltää Elenian vain sähköverkkoyhtiöksi, niin itsekin ensin, mutta Eleniaan kuuluu myös lämpöliiketoimintaa Elenia Lämpö Oy:n toimesta. 

Elenia Lämpö Oy tuottaa kaukolämpöä ja sähköä sekä myy ja jakelee kaukolämpöä ja maakaasua Hämeessä, Keski-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Heinolassa kaikkiaan noin 10 kunnan alueella. Maakaasua käytetään polttoaineena omassa toiminnassa ja jaellaan asiakkaiden tarpeisiin kuudessa taajamassa. Sähköä tuotetaan kantaverkkoon Hämeenlinnassa sijaitsevalla Vanajan voimalaitoksella.

Laukaan lämpölaitos ulkoapäin 

Työntekijöitäkin Elenia Lämmöllä on 90, joten mistään ihan pienestä firmasta ei ole kysymys. Lämmöntuotantoon Elenia Lämpö käyttää pääasiassa biopolttoaineita kuten haketta, metsätähdettä, kuorta ja pellettiä. Myös öljyä ja turvetta käytetään jonkin verran tuki- ja varapolttoaineena. Jyväskylän alueella, jossa itse työskentelen Elenian lämmöntuotanto ja kaukolämpöverkot keskittyvät entisen Jyväskylän maalaiskunnan alueelle, kuten esimerkiksi Vaajakosken, Palokan ja Tikkakosken taajamiin sekä Jyväskylän naapurikuntien Laukaan ja Uuraisten keskustaan. Isoin Jyväskylän alueen lämpölaitos Elenialla on Laukaassa.  Se on lämpöteholtaan 10 MW:n suuruinen ja tuottaa kaukolämpöä Laukaan keskustaan pääasiassa hakkeen ja puun kuoren voimin.

Kävin pyörähtämässä aikanaan Elenian ständillä TTY:llä helmikuussa järjestetyillä "kynä- ja karkkimessuinakin" tunnetuilla Yrityspäivillä muiden ständien ohessa ihmettelemässä ja kyselemässä, minkälaisia kesätyöpaikkoja olisi toisen vuoden energiatekniikan opiskelijalle tarjolla. Elenian ständiltä YKI:läisille hyvin tutulta naamalta Välipirtin Viljamilta käteen tarttui esite Elenian tarjoamista kesätyöpaikoista ja hakuohjeista sekä tieto siitä, mihin työtehtäviin koulutustaustallani kannattaa hakea. Helmikuun aikana sitä tulikin sitten naputeltua hakemuksia menemään Elenialla useampaan eri työtehtävään. Jyväskylässä haussa ollut paikka kaukolämmön tuotantoon kiinnosti erityisesti, sillä sinne haettiin kone- tai energiatekniikan opiskelijaa eikä aikaisempaan työkokemusta vaadittu. Jyväskylä myös paikkakuntana kiinnosti, sillä itse olen Keski-Suomesta kotoisin.

Niinhän siinä sitten kävi, että maaliskuun alkupuolella tuli soitto nykyiseltä esimieheltäni työhaastatteluun. Tuuria haastattelupäivänä oli mukana, sillä kaksi muuta haastateltavaksi kutsuttua eivät paikalle saapuneet, kun olivat jo muualta töitä saaneet. Seuraavalla viikon alussa sovittiinkin jo esimiehen kanssa töiden aloittamisesta toukokuun 26 päivänä. Se merkitsi, että viimeisen tenttiviikon jälkeen toukokuussa oli aika pakata tavarat ja muuttaa kesäksi vanhempieni luokse asumaan Saarijärvelle, josta käsin kuljen työmatkani. Laukaan lämpölaitokselle, jossa eniten työskentelen, kilometrejä kertyy se 62 suuntaansa, joten aamulla saa lähteä kuuden aikaan ajelemaan, että kerkeää seitsemäksi töihin. Tähän asti aikaisin herääminen on sujunut suhteellisen helposti. Toivon mukaan näin on jatkossakin, vaikka futiksen MM-kisat hieman myöhäiseen aikaan työssäkäyvän kannalta tulevatkin.

Tätä tekstiä julkaistessa olen töissä ehtinyt olla jo sen kolme ja puoli viikkoa ja päässyt olemaan jo monessa mukana. Ensimmäinen työviikko meni paljolti perehdytyksen ja paikkoihin tutustumisen merkeissä. Elenia Lämmön kaikki Keski-Suomen alueen lämpökeskukset tuli kierrettyä ja tutustuttua tarkemmin toimintaan Laukaan lämpökeskuksella. Otin myös ensimmäiset silmäykset Elenia Lämmön uuteen sähköiseen lämpölaitosten kunnossapitojärjestelmään, johon tietojen kerääminen ja päivittäminen tulee olemaan yksi kesän työtehtävistäni. Pääsääntöisesti olen nyt ensimmäisen reilun 3 viikon aikana työskennellyt Laukaan lämpölaitoksella, jossa työskentelee vakituisesti 3 työntekijää.

Kuva KPA-kattilan päältä Uuraisilla, josta käsin pääsi nuohoamaan kattilan savukaasukanavia. Niissä savukaasujen lämpö siirretään konvektiivisesti ripojen välityksellä kanavien seinämien sisällä oleviin vesiputkiin. Oikealla näkyy työn jälki kuvat ennen ja jälkeen nuohouksen.

Kesäaikaan, kun kaukolämmön tarve on vähäisintä ja sitä kuluu lähinnä kaukolämpöverkon piirissä olevien rakennusten käyttöveden lämmitykseen, tehdään laitoksille vuosittaiset huollot, joihin olen osallistunut sekä Laukaassa että viime viikolla Uuraisilla. Uuraisilla vuosihuollon kohteena oli 2 MW:n kattila, jossa polttoaineena käytetään sahalta valmistuksessa syntyvää purua ja haketta. Huoltohommia tehdessä on saanut huomata, kuinka paljon tuhkaa oikein kiinteistä polttoaineista syntyy, sitä tuntui olevan kaikkialla.  Palamisilman esilämmitintä, sykloneja, savukaasukanavia nuohotessa naama noessa energiatekniikan perusteiden teoriat ovat hyvin konkretisoituneet eri laitteiden toimintaperiaatteiden osalta käytännöksi. 

Huoltotöiden lisäksi olen päässyt muun muassa ottamaan polttoainenäytteitä, kartoittamaan laitoksen kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteita ja osallistumaan laitosalueen yleiseen kunnossapitoon. Vaihtelua työpäiviin on tullut, kun pääsin osallistumaan mukaan Elenia Lämmön, Jyväskylän Energian ja viranomaisten yhteiseen varautumisharjoitukseen, jossa harjoiteltiin yhteistoimintaa viranomaisten ja kaukolämpöyhtiön kanssa. Lisäksi 9.6. Elenia Lämmön kesätyöläisille järjestetyssä perehdytyspäivässä Hämeenlinnassa päästiin yleisen perehdytyksen lisäksi tutustumiskierrokselle Vanajan voimalaitokseen, joka näin energiatekniikkaa opiskelevalle oli varsin mieluinen kohde. Kyseessä muuten on Suomen vanhin ei-tehtaan-yhteyteen rakennettu lauhdevoimalaitos. 

Jo nyt töitteni aikana itselle on muodostunut paljon parempi kokonaiskäsitys kaukolämmön tuotannosta ja sen rakenteesta osana Suomen energiahuoltoa ja odotan, että käsitys siitä tulee parantumaan entisestään kesän aikana. Lisäksi voimalaitoksen toimintaperiaatteet ovat konkretisoituneet hyvin pienemmän mittakaavan ja kompaktimman kokoisissa lämpölaitoksissa. Nyt on kuitenkin aika ruveta valmistautumaan juhannuksen viettoon ja päättää turinat tähän huomisen ollessa vapaapäivä. Seuraavan kerran kuulumisiani kesätöistäni voi lukea 31.7. tässä samassa blogissa.

Hyvää juhannusta tasapuolisesti kaikille!

-Ilari