Kirjoittajaesittely: Marikki Heiskanen ja Ada Grundström, Tampereen Vesi Liikelaitos

 

Moikka!

Me olemme Marikki Heiskanen ja Ada Grundström ja olemme tänä kesänä molemmat töissä Tampereen Vedellä prosessiharjoittelijoina Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla. Päädyimme samaan työpaikkaan sattumalta, ja oli hauska yllätys, kun keväällä selvisi, että kesän työparina on tuttu opiskelukaveri. Aikanaan Marikki on ollut Adan tutor, ja sittemmin yhdessä on tullut tehtyä myös järjestöhommia YKIllä ja Teekkarijaostossa, sekä laulettua Teekkarikuorossa, eli yhteistä historiaa on jo useampi vuosi. Saa nähdä, mihin tässä vielä tätä menoa päädytään... :D

Työnantajamme Tampereen Vesi on kaupungin liikelaitos, joka hoitaa Tampereen ja muutaman ympäryskunnan vesihuoltoa. Me työskentelemme Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla Hatanpäällä, minkä lisäksi Tampereen Vedellä on puhdistamo Raholassa ja pienemmät puhdistamot Kämmenniemessä ja Polsossa. Kuten moni alan uutisia seuraava varmaan tietää, meneillään on myös keskuspuhdistamohanke. Uuden Sulkavuoreen rakennettavan kalliopuhdistamon olisi määrä aloittaa 2025 ja korvata kasvavassa kaupungissa puhdistuskapasiteetiltaan liian pieneksi käyvät Viinikanlahden ja Raholan laitokset. Sulkavuoren puhdistamo ei kuitenkaan ole Tampereen Veden hanke, vaan Keskuspuhdistamo Oy:n, joten se ei suoraan vaikuta meidän töihimme. Isoa hanketta on silti ollut mielenkiintoista seurailla näin “sisäpiiristä”.

Jätevesipuolen lisäksi olemme päässeet tutustumaan hieman myös Tampereen talousveden tuotantoon. Kesäkuun alkupuolella saimme muutaman kesätyöntekijän kanssa esittelykierroksen Ruskon pintavesilaitoksella sekä Hervannan vesitornissa. Torni on nykyään suljettu yleisöltä, joten olihan se hienoa päästä sinne katselemaan maisemia rakkaan Hervannan kattojen ylle. Näkyi tornista toki Tampere toiseenkin suuntaan, mutta eihän mikään maisema voita Mikontaloa!

 

Hervannan huipulla vesitornin näköalatasanteella.

 

Marikilla on takana neljä opiskeluvuotta ympäristötekniikan opintosuunnassa. Kandivaiheessa sivuaineena on ollut turvallisuustekniikka, ja diplomivaiheessa tarkoitus olisi lukea sivuaineeksi jotain rakennustekniikkaan liittyvää. Ennen tätä kesää Marikki on työskennellyt kahtena kesänä Kemira Chemicalsin natriumkloraattitehtaalla Sastamalassa, ja tänä vuonna onkin ollut suuri ilonaihe, ettei kesätyön vuoksi tarvinnut muuttaa, ja työmatka Hervannasta Viinikanlahteen taittuu iloisesti pyörällä yhdessä Adan kanssa.

Ada opiskelee myös ympäristötekniikkaa ja aloittaa syksyllä neljännen opiskeluvuotensa. Kandin sivuaineena hänellä on ohjelmistotekniikka, ja maisterivaiheen suunnitelmat ovat vielä auki. Katsotaan mihin mielenkiinto vie siinä kohtaa, kun valintoja pitää tehdä kandin jälkeen. Vesihuoltohommissa Ada työskenteli jo viime kesänä Rauman Vedellä, joskin siellä lähinnä jätevesipumppaamoiden parissa, joten puhdistusprosessiin tutustuminen on ollut hyvää jatkoa aiemmalle kokemukselle. Kurssien puolesta ehdottomasti Vesihuollon prosesseista on ollut hyötyä, että oli jonkinmoinen yleiskäsitys puhdistamoiden toiminnasta jo etukäteen.

Vaikka molempien työnimikkeenä on prosessiharjoittelija, ovat tehtävämme täällä painottuneet vähän eri asioihin. Adaa on koulutettu enemmän lietelaitoksen toimintaan niin, että hän voi tarvittaessa toimia vuoromiehenä, kun taas Marikkia on perehdytetty jäteveden käsittelyn biologiseen prosessiin, tai kuten täällä asiaa kutsutaan, peräpäähän. Työt ovat tähän mennessä olleet mukavan vaihtelevia, joinain päivinä teemme vedestä kiintoainemäärityksiä ja toisina taas rehkimme altaiden pesun parissa aurinkorasvan kyllästäminä hennolla kakkahiutaletwistillä. Näistä hommista pääsemme sitten kertomaan tarkemmin tulevissa postauksissa!

Hauskaa kesää, älkääkä laittako niitä topsipuikkoja viemäriin!

 

Ada & Marikki

 

Kirjoittajaesittely: Anna-Reetta Eilola, Alfa Laval Aalborg Oy

Moi! Täällä kirjoittelee Anna-Reetta Eilola eli Rensku, ensi syksynä neljättä vuotta aloitteleva energiateekkari.

Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta Haapajärveltä. Käsitykseni energiatekniikasta ennen opiskelujen aloittamista oli sellainen, millaisena haapajärvinen lukiolainen energiatekniikan voi nähdä. Kotikodin maiseman horisontissa pyörii muutama tuulimylly ja niistä käydään säännöllisesti vääntöä Facebook-ryhmissä. Sitten on myös olemassa lämpölaitoksia ja ainakin mummulaan tulee sieltä lämpö. Meillä on maalämpö ja ennen sitä meillä poltettiin pellettiä. Oulussa tehdään paperia ja sen takia siellä haisee. Kotikodista noin kymmenen kilometrin päässä menee iso voimalinja. Jotkut kaverit tekee kesäisin yötä päivää töitä, kun on hyvä keli. Turvetta on meinaan vaikeaa nostaa sateella.

Tulin Tampereelle suoraan lukiosta tietämättä juurikaan, millaiseen junaan sitä tulikaan hypättyä. Ympäristöasiat, tekniikka ja muu maailman meno ovat kiinnostaneet minua aina, joten ympäristö- ja energiatekniikan opiskeleminen kuulosti lukiolaisen mielestä oikein hyvältä vaihtoehdolta. Ja sitähän se tosiaan olikin! Pitkä matka ollaan tultu niistä lukiovuosista ja uskon edelleen, että jollain tasolla energiatekniikka on oma juttuni. Nykyään innostun jokaisesta horisontissa siintävästä savupiipusta, hyvin kirjoitetusta ydinvoimauutisesta ja energiapoliittisesta kahvihuonekeskustelusta. Sitä en tiedä, onko innostuminen seurausta opinnoista vai olisiko syy sittenkin se, että kiltahuoneen kahviseura tekee kaltaisekseen.

Otin energiatekniikan rinnalle sivuaineekseni automaatiotekniikan. Nopeasti huomasin, kuinka nämä kaksi tekniikan alaa kulkevat käsi kädessä. Hyvä esimerkki on energiaverkkojen kapasiteetin sääteleminen kulutuksen mukaan. Sähkö-, lämpö- ja höyryverkoissa näitä säädellään vähän eri aikatasoissa. Sähköverkon säätely on kaikista tarkinta, sillä sähköverkon taajuutta on ylläpidettävä. Oman haasteensa sähköverkkojen säätämiselle luovat uusiutuvat energiamuodot, joiden tuotanto ei ole säädeltävissä. Toisaalta taas pienemmässä mittakaavassa pitkälle edistetyllä säätötekniikalla ja optimoinnilla voidaan parantaa energiatehokkuutta erilaisissa prosesseissa. Tällä hetkellä suurimmat kiinnostuksen kohteeni yhdistävät energiatekniikkaa ja automaatiotekniikkaa. Tänä kesänä pääsen töissäkin hyödyntämään tietojani molemmista tekniikan osa-alueista. Sain myös pari viikkoa sitten varmistuksen sille, että vaihdan kandivaiheen jälkeen automaatiotekniikan pääaineekseni. Energiatekniikkaa en siltikään jätä, vaan rakennan siitä kattavan sivuainekokonaisuuden.

 

Tiesitkö jo, että Rauma on kiva kesäkaupunki ;)

Syy, jonka takia luet tätä kirjoittamaani tekstiä, on todennäköisesti minun tämän kesän kesätyöt. Teen kesän töitä Raumalla Alfa Laval Aalborg Oy:lla Technology-tiimissä eli tuotekehityksen parissa. Alfa Laval Aalborg suunnittelee ja toimittaa lämmön talteenottojärjestelmiä sekä  poltinkattiloita voimalaitoksiin, prosessiteollisuuteen ja laivoihin. Alfa Laval Aalborg voi olla ennestään tuttu yritys excursiolta, RekryLABista tai vaikkapa viime kesän kesätyöblogista. Lupaan, että seuraavissa kahdessa postauksessa raotan enemmän ovea meidän toimiston maailmaan ja kerron tarkemmin kesän työtehtävistäni. Seuraavaa postausta odotellessa voi käydä vilkaisemassa Alfa Lavalin uusin kesätyöhakuvideo: https://www.youtube.com/watch?v=X-B6qQFzSp0

Ps. Viime vuoden kesätyöblogin Siiri on myös tänä vuonna Alfa Lavalilla, tänä vuonna Cruise-tiimissä!

Kivaa alkanutta kesää!
<3:lla Rensku

Kirjoittajaesittely: Veera Parkkila, Valmet Oyj

 

Moikka!

Olen Veera Parkkila, yksi tämän vuoden kesätyöblogin kirjoittajista. Kolmannen opiskeluvuoteni olen juuri saanut pakettiin ja syksyllä olisi sitten tarkoitus hyökätä kandityön kimppuun. Pääaineena opiskelen energiatekniikkaa ja kandivaiheen sivuaineeksi valikoitui uusiutuva energiajärjestelmä muuttuvassa yhteiskunnassa -teemakokonaisuus, johon itselläni kuului esimerkiksi kurssit energiatalous ja sähkömarkkinat. Aiempina kesinä olen työskennellyt muun muassa kartonkitehtaalla operaattorina sekä mäkkärissä, joten nykyinen toimistotyö on mulle aivan uutta ja ihmeellistä.  

Tänä kesänä työskentelen siis Valmetilla R&D (research and development) harjoittelijana. Valmet on varmasti monelle jo jollain tasolla tuttu firma ja useita ykiläisiä onkin täällä töissä. Lyhyesti sanottuna Valmet on siis teknologian, automaation ja palveluiden toimittaja energia-, sellu- ja paperiteollisuudelle. Valmetilla on yli 200 vuoden teollisuushistoria ja se työllistää 14 000 henkilöä ympäri maailmaa. Valmetin tarjoamiin energiateknologioihin kuuluu muun muassa leijukattilat (BFB ja CFB), soodakattilat, kaasuttimet ja erilaiset savukaasunpuhdistusjärjestelmät. Pääkonttori sijaitsee Espoossa ja itse työskentelen Lentokentänkadun toimistolla Tampereella, näppärästi pyöräilymatkan päässä Hervannasta. Etätöitäkin tulee kyllä tehtyä, yleensä parina päivänä viikossa.

Nyt työskentelen tosiaan energiapuolella R&D-kompetenssit -osastolla, josta löytyy mallinnus-, poltettavuus- ja vesikemiatiimit. Itse kuulun poltettavuustiimiin, jonka pääasiallisena tehtävänä on tutkia muun muassa erilaisten biomassojen ja jätteiden poltettavuushaasteita, kuten esimerkiksi korroosiota, likaantumista ja tuhkan laatua. Meillä Hervannan kampuksella näitä asioita käsitellään melko vähän, joten kävin keväällä esihenkilöni suosituksesta kattilan kemiaa käsittelevän kurssin Åbo Akademin kautta. Tämä olkoon esimerkki siitä, että vaikka joku työtehtävä ei vastaakaan terävintä osaamistasi, se ei suoraan tarkoita, etteikö työpaikkaa voisi saada. Jos on halukas oppimaan uutta ja vaikka opiskelemaan aihetta vapaa-ajallaan, voi päätyä työskentelemään sellaistenkin aiheiden pariin, mistä aiemmin ei tiennyt paljoakaan!

Tässäpä kaikki tältä erää. Seuraavassa postauksessani kerron sitten tarkemmin, miltä R&D hommat poltettavuustiimissä omalta osaltani näyttävät.

Mukavaa kesää kaikille, muistakaa käyttää aurinkorasvaa!

Veera