Kirjoittajaesittely: Marikki Heiskanen ja Ada Grundström, Tampereen Vesi Liikelaitos

 

Moikka!

Me olemme Marikki Heiskanen ja Ada Grundström ja olemme tänä kesänä molemmat töissä Tampereen Vedellä prosessiharjoittelijoina Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla. Päädyimme samaan työpaikkaan sattumalta, ja oli hauska yllätys, kun keväällä selvisi, että kesän työparina on tuttu opiskelukaveri. Aikanaan Marikki on ollut Adan tutor, ja sittemmin yhdessä on tullut tehtyä myös järjestöhommia YKIllä ja Teekkarijaostossa, sekä laulettua Teekkarikuorossa, eli yhteistä historiaa on jo useampi vuosi. Saa nähdä, mihin tässä vielä tätä menoa päädytään... :D

Työnantajamme Tampereen Vesi on kaupungin liikelaitos, joka hoitaa Tampereen ja muutaman ympäryskunnan vesihuoltoa. Me työskentelemme Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla Hatanpäällä, minkä lisäksi Tampereen Vedellä on puhdistamo Raholassa ja pienemmät puhdistamot Kämmenniemessä ja Polsossa. Kuten moni alan uutisia seuraava varmaan tietää, meneillään on myös keskuspuhdistamohanke. Uuden Sulkavuoreen rakennettavan kalliopuhdistamon olisi määrä aloittaa 2025 ja korvata kasvavassa kaupungissa puhdistuskapasiteetiltaan liian pieneksi käyvät Viinikanlahden ja Raholan laitokset. Sulkavuoren puhdistamo ei kuitenkaan ole Tampereen Veden hanke, vaan Keskuspuhdistamo Oy:n, joten se ei suoraan vaikuta meidän töihimme. Isoa hanketta on silti ollut mielenkiintoista seurailla näin “sisäpiiristä”.

Jätevesipuolen lisäksi olemme päässeet tutustumaan hieman myös Tampereen talousveden tuotantoon. Kesäkuun alkupuolella saimme muutaman kesätyöntekijän kanssa esittelykierroksen Ruskon pintavesilaitoksella sekä Hervannan vesitornissa. Torni on nykyään suljettu yleisöltä, joten olihan se hienoa päästä sinne katselemaan maisemia rakkaan Hervannan kattojen ylle. Näkyi tornista toki Tampere toiseenkin suuntaan, mutta eihän mikään maisema voita Mikontaloa!

 

Hervannan huipulla vesitornin näköalatasanteella.

 

Marikilla on takana neljä opiskeluvuotta ympäristötekniikan opintosuunnassa. Kandivaiheessa sivuaineena on ollut turvallisuustekniikka, ja diplomivaiheessa tarkoitus olisi lukea sivuaineeksi jotain rakennustekniikkaan liittyvää. Ennen tätä kesää Marikki on työskennellyt kahtena kesänä Kemira Chemicalsin natriumkloraattitehtaalla Sastamalassa, ja tänä vuonna onkin ollut suuri ilonaihe, ettei kesätyön vuoksi tarvinnut muuttaa, ja työmatka Hervannasta Viinikanlahteen taittuu iloisesti pyörällä yhdessä Adan kanssa.

Ada opiskelee myös ympäristötekniikkaa ja aloittaa syksyllä neljännen opiskeluvuotensa. Kandin sivuaineena hänellä on ohjelmistotekniikka, ja maisterivaiheen suunnitelmat ovat vielä auki. Katsotaan mihin mielenkiinto vie siinä kohtaa, kun valintoja pitää tehdä kandin jälkeen. Vesihuoltohommissa Ada työskenteli jo viime kesänä Rauman Vedellä, joskin siellä lähinnä jätevesipumppaamoiden parissa, joten puhdistusprosessiin tutustuminen on ollut hyvää jatkoa aiemmalle kokemukselle. Kurssien puolesta ehdottomasti Vesihuollon prosesseista on ollut hyötyä, että oli jonkinmoinen yleiskäsitys puhdistamoiden toiminnasta jo etukäteen.

Vaikka molempien työnimikkeenä on prosessiharjoittelija, ovat tehtävämme täällä painottuneet vähän eri asioihin. Adaa on koulutettu enemmän lietelaitoksen toimintaan niin, että hän voi tarvittaessa toimia vuoromiehenä, kun taas Marikkia on perehdytetty jäteveden käsittelyn biologiseen prosessiin, tai kuten täällä asiaa kutsutaan, peräpäähän. Työt ovat tähän mennessä olleet mukavan vaihtelevia, joinain päivinä teemme vedestä kiintoainemäärityksiä ja toisina taas rehkimme altaiden pesun parissa aurinkorasvan kyllästäminä hennolla kakkahiutaletwistillä. Näistä hommista pääsemme sitten kertomaan tarkemmin tulevissa postauksissa!

Hauskaa kesää, älkääkä laittako niitä topsipuikkoja viemäriin!

 

Ada & Marikki

 

Kesäni Wärtsilällä

Heippa taas!

Kolmas ja viimeinen blogipostaus. Aikaisemmat postaukseni voit käydä lukemassa täältä ja täältä. Kesään on mahtunut paljon uuden oppimista, paljon enemmän kuin mitä osasin kuvitellakkaan. Työtehtäväni ovat olleet monipuolisia; olen päässyt tekemään mm. yleistä toiminnan kehitystä, dokumentaatiota, viranomaispapereita sekä myyntiin liittyviä materiaaleja. Tehtävät ovat olleet luonteeltaan esimerkiksi selvitystehtäviä, viranomaispapereiden sarjatuotantoa ja tiedostojen käytettävyyden parantamista.

Kesän aikana olen saanut lisää motivaatiota opiskeluun, ja samalla on selkeytynyt mitä aihealueita haluan opiskella vielä lisää. Myös urasuunnitelmat ovat selkeytyneet kesän aikana. Työntäyteisen kesän jälkeen on varmasti mukavaa vaihtelua päästä opiskelemaan ja harrastamaan opiskelijajärjestötoimintaa. Lomaahan en ole pitänyt ollenkaan sillä työsopimukseni on lähes neljän kuukauden mittainen. Syyskuussa on kuitenkin tiedossa pari ulkomaanreissua joten hieman pääsen lomailemaan vaikka hoidankin opintoja samalla.

Wärtsilän sponsoroima Seabin –meriroskis Aurajoen vierasvenesatamassa. Aurajoen ruskea väri ei johdu likaisuudesta vaan maaperän savisuudesta. Lisää tietoa Seabin Projectista täältä.

Kesän aikana myös Turun kaupunki on tullut tutummaksi. Vielä toukokuun puolella kaikki oli uutta, oli uudet työt ja uusi kaupunki, mutta kesän edetessä täälläkin on alkanut tuntea olonsa kotoisaksi. Suosittelen lämpimästi hyppäämään pois mukavuusalueelta ja muuttamaan vieraalle paikkakunnalle kesätöiden perässä! Töiden jälkeen riittää tekemistä kun tutustuu uuteen kaupunkiin ja tarkkailee kaupungin vilinää.

Esimerkkinä Turun vilinästä voisin kertoa merenkulkualaan liittyvästä tapahtumasta. Heinäkuussa 20.-23. päivä The Tall Ships Races oli Turussa, ja tapahtuma tulee todennäköisesti olemaan Suomi100-juhlavuoden suurin yleisötapahtuma reilulla puolella miljoonalla kävijällään. Viikonloppu oli itseasiassa ainoa Turussa kesän aikana viettämäni viikonloppu. Ehkä täällä olisi voinut viettää useammankin viikonlopun, mutta koska Turun kämpillä minulla ei ole kunnollista keittiötä ja tilaakin on aika vähän, olen yleensä majaillut viikonloppuisin muualla. The Tall Ships Races on siis erityisesti nuorten purjehtimiseen kannustava tapahtuma jossa kisataaan purjelaivoilla kaupunkien välillä. Joka neljäs vuosi kisataan Itämerellä, ja Turun tapahtumaisännyys oli viides tapahtuman yli 60-vuotisen historian aikana.

The Tall Ships Races 20.-23.7.2017. Upeita purjealuksia koko Aurajoen matkalta, mm. oikealla punamastoinen Sedov, yksi maailman suurimmista purjelaivoista.

Wärtsilästä työnantajana on tullut oikein positiivinen kuva näin kesätöiden perusteella. Kiinnostus merenkulkualaan yleensäkkin on lisääntynyt kesän aikana. Meidän pienessä Catalyst Systems –yksikössä kehitetään toimintatapoja jatkuvasti, joka on mielestäni hieno juttu.

Työpäivät alkavat käydä vähiin, mutta vielä kolmen viikon ajan majailen pääasiassa Turussa. Viimeisellä työviikolla on vielä edessä Turun toimiston kesäpäivät saaristossa, odotan innolla! Viimeisten viikkojen aikana minut voi kuitenkin jo bongata koululta silloin tällöin opintoneuvojan tehtävien parissa. Vastaan mielelläni kysymyksiin tehtävistäni Wärtsilällä tai jos on jotain muuta mielen päällä, aina saa vetäistä hihasta! 

Tämä on tosiaan tämänvuotisen YKIläiset kesäduunissa -blogin viimeinen blogiteksti, kiitokset kaikille mukana olleille yrityksille sekä erityisesti lukijoille. Toivottavasti blogi on selkeyttänyt ajatuksia mahdollisista työtehtävistä, kesätyöpaikoista ja urasuunnitelmista. Omasta puolestani erityisesti kiitos Wärtsilälle ja Catalyst Systemsille ikimuistoisesta kesästä!

- Kaisa

Mielipiteet ovat omiani eivätkä edusta työnantajani näkemystä.

Katalysaattoreita ja ammattislangia

Hei taas,

Tänään koitti paluu arkeen juhannuksen jäljiltä levänneenä ja hyvinsyöneenä, eikös vaan? Takana on jo seitsemän viikkoa töitä, ja edessä vielä kymmenen. Hurjaa miten nopeasti aika on mennyt! Olen huomannut että täällä Turun päässä meidän tiimissä on tapana tulla töihin yhdeksäksi, poiketen Suomessa ehkä tyypillisemmästä ”kasista neljään”–rytmistä, ja sehän sopii minulle aamu-unisena oikein hyvin. Lounaalla käydään yleensä 11 aikaan samassa rakennuksessa sijaitsevassa Amican henkilöstöravintolassa, jossa on muuten todella hyvät ruuat! Välillä olen kirmannut myös Aurajoen rantaan nauttimaan lounasta aurinkoisena kesäpäivänä. Elämä Turussa on lähtenyt rullaamaan oikein hyvin.

Aurajoen ranta eräänä kauniina kesäiltana.

Muutama sananen Wärtsilästä. Työskentelen siis Wärtsilä Finland Oy:llä, joka on Wärtsilän suurin tytäryhtiö. Yhtiö työllistää noin 3600 henkilöä Suomessa, kun koko Wärtsilän henkilöstömäärä on noin 18000. Wärtsilä on kansainvälisesti johtava edistyksellisen teknologian ja kokonaiselinkaariratkaisujen toimittaja merenkulku- ja energiamarkkinoilla. Wärtsilä Finland Oy:lle rekrytoitiin lähes 500 kesätyöntekijää tänä vuonna, ja ainakin Vaasassa työskentelee myös nykyisiä YKIläisiä. Rekrytointiprosessista voisin sanoa vielä sen verran, että pääsin haastatteluun ihan vain täyttämällä netissä hakemuksen johon linkkasin mm. Linkedin- sekä Twitter-tilini.

Wärtsilällä on kolme liiketoiminta-aluetta; Energy Solutions, Marine Solutions sekä Services. Marine Solutions, jonka alla työskentelen, tarjoaa maailman laajimman valikoiman merenkulun ratkaisuja laivasuunnittelusta propulsioon ja voimantuottokoneistoon, sähkö- ja automaatiosysteemeihin ja aina painolastiveden ja savukaasujen puhdistukseen asti. Wärtsilän tuotevalikoiman laajuuden tajusin oikeastaan vasta kun aloitin työt täällä.  Wärtsilä tarjoaa myös kokonaisvaltaisia jätevedenkäsittelysysteemejä unohtamatta alipainehuuhtelulla toimivia wc-istuimia! Vähempikin saisi ympäristö- tai energiateekkarin riemastumaan.

TTY:n pikkujouluristeilyiltä tutun MS Baltic Princessin pääkoneina on neljä Wärtsilän dieselmoottoria. (Kuva täältä)

Catalyst systems –liiketoimintayksikkö, joka toimii Marine Solutionsin alla, toimittaa pakokaasujen puhdistussysteemejä jotka perustuvat typen oksidien (NOx) selektiiviseen katalyyttiseen pelkistykseen (Selective Catalytic Reduction, SCR). SCR systeemejä toimitetaan sekä maalla sijaitseviin voimalaitoksiin että merenkulku- ja offshore-aluksiin. Meripuolella toimitettava SCR-järjestelmä kulkee tuotenimellä Wärtsilä NOx Reducer eli tuttavallisemmin NOR ja voimalaitospuolella nimellä Wärtsilä Combined SCR and Oxidation catalyst eli CSO. Typen oksideja koskevat päästörajoitukset tiukentuvat maailmanlaajuisesti, ja hallinnoivat elimet kuten Kansainvälinen merenkulkujärjestö (International Maritime Organization, IMO) sekä Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (United States Environmental Protection Agency, EPA) esittävät kiristyviä säädöksiä. Olenkin työssäni päässyt tutustumaan maailmanlaajuisesti erilaisiin säädöksiin ja vaikutuskeinoihin merenkulkualalla.

Wärtsilä toimittaa myös IMO ja EPA Tier III sertifikaatteja moottorin ja SCR systeemin yhdistelmälle. Tier III tarkoittaa tiukinta päästörajoitusluokkaa, joka on käytössä vain tietyillä päästörajoitusalueilla (Emission control area, ECA). Viime vuoden loppupuolella IMO on alustavasti hyväksynyt kaksi uutta typen oksidien päästörajoitusaluetta (NOx Emission Control Area, NECA), Itämeren ja Pohjanmeren alueille. Jos yhtään kiinnostuit mikä on NECA, kannattaa käydä vilkaisemassa vaikka tämä: http://www.bpoports.com/imo-neca-in-northern-europe-and-a-global-0.5-sulphur-limit.html. Myös IMOn sivuja on tullut tuijotettua hyvä tovi, käy täältä kurkkaamassa mitä se mystinen IMO tekee: http://www.imo.org/en/OurWork/Environment/PollutionPrevention/AirPollution/Pages/Air-Pollution.aspx. Ympäristömääräysten kehitys vaikuttaa toki merkittävästi ympäristöratkaisujen kysyntään.

Muutama viikko sitten kävin työmatkalla Vaasassa koulutuksessa ja tutustumassa Catalyst systems
–yksikön henkilöstöön siellä päässä. Reissussa ehti myös moikata YKIläisiä tuttuja!

Työnteko on sujunut hyvin dynaamisessa työilmapiirissä ja vaihtelevien työtehtävien parissa. Kolleegani ovat kokeneita asiantuntijoita ja uskon että tulen kesän aikana oppimaan heiltä paljon. Ja roppakaupalla olen tietysti jo oppinutkin. On ollut mielenkiintoista ja avartavaa tutustua erilaisiin säädöksiin ja määräyksiin merenkulkualalla, erityisesti NOx-päästöihin liityen. Kuten ehkä huomaatte, lyhenteitä käytetään alalla paljon, ja aluksi ne olivatkin melkoinen viidakko. Nyt MARPOL, NTC, EIAPP, CEMS ynnä muut kuuluvat sujuvasti ammattisanastooni. Työskentelykieli on pääasiassa englanti, ja päivittäin kuulee paljon myös ruotsia, suomen kielen lisäksi. Työtehtäväni ovat enimmäkseen selvitystehtäviä erilaisiin tiimin tarpeisiin. Käytännössä siis istun näyttöpäätteen edessä ja välillä skypepalavereissa, joka tapauksessa istumalihakset saavat paljon treeniä!

Seuraavia postauksia odotellessa nauttikaa kesästä!

- Kaisa

Mielipiteet ovat omiani eivätkä edusta työnantajani näkemystä.

Kirjoittajaesittely: Kaisa Järvinen, Wärtsilä Finland Oy

Heippa!

Turkukotiselfie eilen
työpäivän jälkeen

Olen Kaisa Järvinen, ja pääsen avaamaan tämänvuotisen YKIn kesäduuniblogin. Olen 22-vuotias, kotoisin Jyväskylästä, ja muutin opiskelemaan Tampereelle 2014 syksyllä eli takana on nyt kolme vuotta opintoja YKIllä. Tämän kesän asun Turussa töiden perässä, ja asuntokin löytyi helposti Kesäteekkariksi Turkuun -kampanjan kautta, suosittelen tutustumaan jos aiot hakea töihin Turun seudulle!

Opiskelen kandivaiheessa pääaineenani bio- ja ympäristötekniikkaa ja sivuaineena uusiutuvia sähköenergiateknologioita. Kandiksi olisi tarkoitus valmistua ensi syksynä. Dippavaiheessa luen pääaineenani ympäristötekniikkaa, ja sivuaineena ainakin turvallisuustekniikkaa ja logistiikkaa, katsotaan nyt mitä kaikkea keksin!

Ympäristö- ja energiatekniikan alalla minua kiinnostavat yleisesti cleantech, kiertotalous, uusiutuva energia ja paremmat liikenneratkaisut, ja erityisesti kiinnostusta herättää ilmansuojelu sekä ihmisen ja ympäristön yhteinen terveys. Arjessa kiinnitän huomiota päivittäiselle kemikaalialtistukselle, kuten esimerkiksi säilöntäaineisiin, hajusteisiin ja muoviastioiden käyttöön ruuanlaitossa.

Työskentelen tämän kesän Wärtsilä Finland Oy:llä Marine Solutions orgnisaation Catalyst Systems liiketoimintayksikössä. Työpaikkani sijaitsee Turun toimipisteessä, missä työskentelee lisäkseni kuusi kollegaa, ja loput liiketoimintayksikön työntekijöistä ovat Vaasan Runsorin toimipisteessä.  Kokonaisuudessaan Turun toimipisteessä työskentelee 360 henkilöä. Aloitin toukokuun alkupuolella tuotehallintatiimissä traineena, ja työt jatkuvat syyskuun alkuun saakka.

Mitä tekee keskisuomalainen ensimmäisenä kun muuttaa uuteen kaupunkiin? Etsii kartalta järven ja/tai metsän ja painelee sinne koiran kanssa. Kuva Littoistenjärven ympäristöstä.

Hain Wärtsilälle kesätöihin, sillä halusin nähdä millaista on työskennellä isossa teollisuusfirmassa ympäristöasioiden parissa. Se perinteisin ympäristötekniikka eli talous- ja jäteveden käsittely ei ole kiinnostanut minua oikein missään vaiheessa, ja siksi olenkin innoissani päästessäni työskentelemään monipuolisesti ympäristöteknologioihin keskittyvään yritykseen! Mutta siitä lisää seuraavissa postauksissa, kirjoittelen blogiin kesän aikana vielä 26.6., 24.7. sekä 14.8.

Hyvää lopputyöviikkoa kaikille!

- Kaisa

Tarkastajan loppuraportti

Viimeinen blogikirjoitus, viimeinen työpäivä. Tänään olen ollut Vapolla töissä ympäristötarkastajana kolme kuukautta. Kesä on hurahtanut ohi nopeasti, tuntuu, että vastahan pääsin alkuun.

Olen päässyt Vapolla soveltamaan useita ympäristötekniikan DI-opinnoissa oppimiani asioita, kuten pH- sekä vesinäytteen ottoa. Myös syvempi tieto vesinäytteen analyysitekniikoista on auttanut. Ympäristöala on tullut entistä läheisemmäksi, kun on päässyt näkemään ympäristölupien konkreettista soveltamista hakuprosessista käsittely-, hyväksymis- ja soveltamisvaiheisiin. Lakipykälien tankkaus luennolla on löytänyt merkityksensä, kun voi itse arvioida, miten ympäristönsuojelulaki toteutuu ympäristölupien muodossa.

Pintavalutuskenttää penkalta kuvattuna jako-ojan kohdalta. Huh hellettä!

Ympäristötarkastajan työtä voisin suositella kesätyöksi kaikille, jotka ovat hyväkuntoisia ja itsenäisiä luontoihmisiä. Kävelyä on kertynyt useita kymmeniä kilometrejä suolla säässä kuin säässä. Eivät edes paahtavat helteet eivätkä tämän kesän tulvia aiheuttaneet rankkasateet ole estäneet tarkastuksia ja näytteenottoja. Oikea varustus ja kunnolliset eväät ovat auttaneet jaksamaan raskaissakin työolosuhteissa. Yksin työskentely maastossa ei ole pelottanut minua, päinvastoin, olen nauttinut työn itsenäisyydestä.

Sadekuuro lähestyy tarkastajaa.

Ympäristötarkastajan työssä olen päässyt myös nauttimaan lukuisista sivueduista, jotka voisin tiivistää lyhyesti näin: parhaat tarkastajakaverit ja mahtava Suomen luonto. Silloin tällöin on suon laidalta poimittu mesimarjoja, vadelmia, mustikoita, hilloja, juolukoita, lillukoita ja jopa pari variksenmarjaa (hyi). Haukkasuolta on myös bongattu iso ruskea haukka (enempää en ilman laseja erottanut).

Turvesuon laidalla oli maailman paras vattupaikka!

 Näin kesän lopuksi voin sanoa, että olen tuntenut oloni kotoisaksi tässä työssä. Työni on vahvistanut näkemystäni siitä, että haluan tulevaisuudessa työskennellä luonnonläheisessä ympäristöalan tehtävässä. Näillä sanoilla jätän jäähyväiset pohjoiselle ja Oululle ja lähden takaisin tuttuun Tampereen Hervantaan.

Leija Lahtinen

Kirjoittajaesittely, Leija Lahtinen: Kesä turvesuolla

Keskikesän lämpimät ja itikkaiset terveiset teille kaikille lukijoille täältä pohjoisesta päin!

Olen Leija, 25, ja valmistumiseni ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi häämöttää jo horisontissa. Muutin Tampereelle Oulusta aloittaakseni ympäristötekniikan opiskelut TTY:llä vuonna 2012. Siihen mennessä olin ehtinyt jo kokeilla yhtä sun toista, mutta ei nyt mennä siihen. YKIltä löysin parhaat ystävät ja suurenmoisen teekkarikulttuurin, mikä edesauttoi minun jäämistäni Tampereelle pienistä opintosuuntauksen löytämisvaikeuksista huolimatta.

Ympäristötekniikka valikoitui pääaineekseni vasta aivan loppumetreillä. En ole käynyt opintojani minkään suunnitelman mukaisesti, mutta olen nyt neljän täyden opiskeluvuoden jälkeen lähes valmistumispisteessä. Olisin voinut jatkaa opintoputkeani ja valmistua mahdollisimman nopeasti, mutta näin tärkeämmäksi työllistymisen ja oman motivaationi kannalta koettaa hankkia omaa alaa vastaavan työpaikan yritysmaailmasta.

Vapolle päädyin hakemaan töihin ympäristötarkastajaksi useiden ystävieni ja tuttavieni suosituksesta, jotka olivat toimineet samassa työtehtävässä kuin minä nyt. Työ kuulosti ihan minun jutultani ja kyselin innokkaana puhelimessa ympäristöasiantuntijalta lisää työtehtävistä, sekä katselin netistä löytyvät materiaalit kuten tämän läpi. Työn saaminen oli kuin lottovoitto – suuren suosion myötä hakemuksia lähettäneistä jonkun laskelman mukaan alle prosentti pääsi töihin Vapolle. Samalla pääsin takaisin kotipaikkakunnalleni Ouluun.

Kirjoittamishetkellä olen nauttinut raikkaasta suoilmasta jo yli kuukauden ja turvetuotanto on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Lisää edesottamuksia pohjoisesta luonnosta luvassa tulevassa postauksessa!

Leija Lahtinen