Keskikesän lämpimät ja
itikkaiset terveiset teille kaikille lukijoille täältä pohjoisesta päin!
Olen Leija, 25, ja
valmistumiseni ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi häämöttää jo
horisontissa. Muutin Tampereelle Oulusta aloittaakseni ympäristötekniikan
opiskelut TTY:llä vuonna 2012. Siihen mennessä olin ehtinyt jo kokeilla yhtä
sun toista, mutta ei nyt mennä siihen. YKIltä löysin parhaat ystävät ja
suurenmoisen teekkarikulttuurin, mikä edesauttoi minun jäämistäni Tampereelle
pienistä opintosuuntauksen löytämisvaikeuksista huolimatta.
Ympäristötekniikka
valikoitui pääaineekseni vasta aivan loppumetreillä. En ole käynyt opintojani
minkään suunnitelman mukaisesti, mutta olen nyt neljän täyden opiskeluvuoden
jälkeen lähes valmistumispisteessä. Olisin voinut jatkaa opintoputkeani ja valmistua
mahdollisimman nopeasti, mutta näin tärkeämmäksi työllistymisen ja oman
motivaationi kannalta koettaa hankkia omaa alaa vastaavan työpaikan
yritysmaailmasta.
Vapolle päädyin hakemaan
töihin ympäristötarkastajaksi useiden ystävieni ja tuttavieni suosituksesta,
jotka olivat toimineet samassa työtehtävässä kuin minä nyt. Työ kuulosti ihan
minun jutultani ja kyselin innokkaana puhelimessa ympäristöasiantuntijalta
lisää työtehtävistä, sekä katselin netistä löytyvät materiaalit kuten tämän
läpi. Työn saaminen oli kuin lottovoitto – suuren suosion myötä hakemuksia
lähettäneistä jonkun laskelman mukaan alle prosentti pääsi töihin Vapolle. Samalla
pääsin takaisin kotipaikkakunnalleni Ouluun.
Kirjoittamishetkellä olen
nauttinut raikkaasta suoilmasta jo yli kuukauden ja turvetuotanto on alkanut
kiinnostaa yhä enemmän. Lisää edesottamuksia pohjoisesta luonnosta luvassa
tulevassa postauksessa!
Leija Lahtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti