Kesähessun seikkailut vuorenpeikkojen luolassa

Vähän isomman polttoainesäiliön päällä.

Miksi ilmavaihtolaite toimii hullusti? Todennäköisesti koska sen sisällä asuu pieni peikko, joka tykkää ottaa välillä löylyjä. Mitä ylipäätään saan kertoa teille varastoluolan sisällöstä? Onko siellä jotain vaarallista? Onko luolassa peikkoja? No ainakin joinakin aamuina peilissä on jokin peikkoa muistuttava otus.

E-kuilussa riittää portaita. Valaistus on lisäksi
tunnelmallinen

Ajatuksiin on väkisinkin etsiytynyt Griegin kuuluisa sävellys Vuorenpeikkojen luolassa, jota olen huvikseen myös opetellut soittamaan pianolla viime aikoina. Se ei ole helppo kappale, mutta alan nyt jo jotenkuten osata sen. Tuota sävellystä on toisinaan käytetty myös kuvaamaan tilannetta, jossa kaikki menee pieleen katastrofaalisella tavalla. Polttoaineluolassakin on mahdollisuudet katastrofaalisiin tilanteisiin, joten turvallisuusasiat ovat hyvin tärkeitä. Heti harjoittelun alussa sainkin käydä läpi lukuisia työturvallisuutta käsitteleviä koulutuksia. Näissä tuotiin esille muun muassa turvallisuuden ja laadun yhteyttä. Jossain vaiheessa mieleeni tuli, että voisiko laatuajattelua soveltaa jotenkin myös opiskelussa. Siitä kun tuntuu välillä olevan laatu kaukana.

Työpaikkani on siis Nesteen polttoainevarasto Tampereen lähistöllä. Varasto on yksi Nesteen operoimista varmuusvarastoista, joiden on tarkoitus taata polttoaineiden riittävyys Suomessa. Omiin työtehtäviini kuuluu pääasiassa polttoainekuljetusten purkujen ja lastausten valvonta, sekä näihin liittyvät paperityöt, mutta myös aamu- ja iltakierrosten tekeminen varastoluolassa. Lisäksi olen saanut tehdä jonkin verran puhdistustöitä pihalla ja lattian pesua luolassa. Vesileikit paloletkujen kanssa ovat loppujen lopuksi olleet hauskoja työtehtäviä. Lattiat ovat tosin olleet paikoin yllättävän pölyisiä. Muutenkin luola on yllättävän mielenkiintoinen työympäristö. Kallion sisäiset vesisuonet virtaavat milloin mistäkin, ja olosuhteiden ollessa sopivat luolaan sisään virtaava ilma saattaa jäähtyessään muodostaa pilviä käytäville. Luolasta löytyy myös muutamia tippukiviä.

Luolan katosta löytyy monesta paikasta tippukiviä. 

Aamulla kun selviän työpaikalle puoli kahdeksan maissa aikaisen herätyksen ja työmatkan Radio Rockin kuuntelun jälkeen, teen luolassa kierroksen. Avaan ovet, jotta ilma pääsee vaihtumaan painovoimaisesti, ja tarkastan samalla putkilinjoja ja laitteita vuotojen varalta. Luola on sen verran syvä, että jos alatasolta juoksee ajoluiskaa pitkin ylös, saa hyvät lämmöt päälle ja päivän käyntiin. Tämän jälkeen ohjelmassa on päivästä riippuen kuljetusten valvontaa tai jotain puhdistustöitä. Tietysti myös laitteiden vesitykset ja laatutarkkailunäytteiden ottamiset kuuluvat tehtäviin ajoittain. Lounasaikaan pitää tyytyä eväisiin, koska pienellä varastolla ei luonnollisestikaan ole lounasravintolaa. Keittiö meillä kuitenkin on, ja olen pyrkinyt löytämään hyviä valmisruokia lämmitettäväksi. Tästäkin on syntynyt yllättävää huumoria kun minulla oli ensimmäistä kertaa ruokana viheltävään pakkaukseen pakattua avokadopastaa. Kun pakkaus piti ruoan valmistumisesta kertovan ominaisen vihellyksensä, niin vanhempi työkaveri huudahti viereisestä huoneesta ”Nokkahuiluako se siellä lämmittää?” Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, iltapäivällä päivän päätteeksi menen luolaan ja suljen ovet perässäni. Siinäkin on omaa tunnelmaansa.

Kesä jatkuu kesä, seuraava blogiteksti sitten elokuun puolella,

terkuin Niklas

Kirjoittajaesittely: Niklas Nest, Neste Oyj

Moi!

Iloinen kesäharjoittelija, joka on juuri 

saanut uudet työvaatteet

Olen Niklas Nest ja olen opiskellut TTY:llä nyt semmoiset kolme vuotta. Pääaineena minulla on energia- ja prosessitekniikka ja sivuaineena konetekniikka. Kun hakeuduin opiskelemaan TTY:lle, ympäristö- ja energiatekniikka tuntui minulle täydelliseltä opintosuunnalta. Se yhdistää mielenkiintoisella tavalla fysiikkaa ja kemiaa, joista pidin erityisesti lukiossa. Lisäksi myös ympäristötieteet ovat merkittävässä asemassa. Alalla on suuri yhteiskunnallinen merkitys, joten se on siinäkin mielessä kiinnostava. Todellisuus opiskelussa on luonnollisesti se, että teoreettisia opintoja on paljon ja usein laskuja laskiessa unohtuu, mitä ollaan tekemässä. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että olen tehnyt loistavan valinnan opiskelupaikkani suhteen. Kiltatoiminta ja YKIläisyys ovat myös alkaneet tuntua minulle rakkailta asioilta ja tällä hetkellä toiminkin kiltamme yritysyhteistyövastaavana.

Tänä kesänä olen iloinen siitä, että pääsin ensimmäistä kertaa oman alan yritykseen kesätöihin. Olen kesäharjoittelijana Nesteen polttoainevarastolla. Aiemmin varusmiespalveluksen aikana olin lentokoneapumekaanikkona Satakunnan lennostossa, joten polttoaineiden kanssa lutraaminen oli minulle jo ennestään tuttua. 

Löysin ilmoituksen kesäharjoittelijan paikasta Nesteen polttoainevarastolla ihan te-palvelujen internetsivujen kautta, ja se kuulosti heti minulle sopivalta tavalta viettää kesää. Maaliskuussa kun olin jo lähestulkoon unohtanut hakeneeni koko paikkaa ollessani kansainvälisessä leiriohjaajakoulutuksessa Gran Canarialla, nykyinen esimieheni soitti ja kysyi minua työhaastatteluun. Oli vähällä, että en olisi vastannut koko puheluun, koska olin juuri sillä hetkellä keittiössä sekoittamassa kasvispaistosta. Onneksi sain kuitenkin haastatteluajan sovittua, ja työpaikka tuli.

Nyt olen ehtinyt olla näissä hommissa noin kuukauden, ja aamuherätyksiin ja varastoluolassa kiertelyyn on ehtinyt tottua. Lisää kokemuksistani ja työtehtävistäni saatte lukea seuraavassa postauksessani heinäkuun puolella.

Hauskaa kesän jatkoa!

-Niklas