Kesähessun seikkailut vuorenpeikkojen luolassa

Vähän isomman polttoainesäiliön päällä.

Miksi ilmavaihtolaite toimii hullusti? Todennäköisesti koska sen sisällä asuu pieni peikko, joka tykkää ottaa välillä löylyjä. Mitä ylipäätään saan kertoa teille varastoluolan sisällöstä? Onko siellä jotain vaarallista? Onko luolassa peikkoja? No ainakin joinakin aamuina peilissä on jokin peikkoa muistuttava otus.

E-kuilussa riittää portaita. Valaistus on lisäksi
tunnelmallinen

Ajatuksiin on väkisinkin etsiytynyt Griegin kuuluisa sävellys Vuorenpeikkojen luolassa, jota olen huvikseen myös opetellut soittamaan pianolla viime aikoina. Se ei ole helppo kappale, mutta alan nyt jo jotenkuten osata sen. Tuota sävellystä on toisinaan käytetty myös kuvaamaan tilannetta, jossa kaikki menee pieleen katastrofaalisella tavalla. Polttoaineluolassakin on mahdollisuudet katastrofaalisiin tilanteisiin, joten turvallisuusasiat ovat hyvin tärkeitä. Heti harjoittelun alussa sainkin käydä läpi lukuisia työturvallisuutta käsitteleviä koulutuksia. Näissä tuotiin esille muun muassa turvallisuuden ja laadun yhteyttä. Jossain vaiheessa mieleeni tuli, että voisiko laatuajattelua soveltaa jotenkin myös opiskelussa. Siitä kun tuntuu välillä olevan laatu kaukana.

Työpaikkani on siis Nesteen polttoainevarasto Tampereen lähistöllä. Varasto on yksi Nesteen operoimista varmuusvarastoista, joiden on tarkoitus taata polttoaineiden riittävyys Suomessa. Omiin työtehtäviini kuuluu pääasiassa polttoainekuljetusten purkujen ja lastausten valvonta, sekä näihin liittyvät paperityöt, mutta myös aamu- ja iltakierrosten tekeminen varastoluolassa. Lisäksi olen saanut tehdä jonkin verran puhdistustöitä pihalla ja lattian pesua luolassa. Vesileikit paloletkujen kanssa ovat loppujen lopuksi olleet hauskoja työtehtäviä. Lattiat ovat tosin olleet paikoin yllättävän pölyisiä. Muutenkin luola on yllättävän mielenkiintoinen työympäristö. Kallion sisäiset vesisuonet virtaavat milloin mistäkin, ja olosuhteiden ollessa sopivat luolaan sisään virtaava ilma saattaa jäähtyessään muodostaa pilviä käytäville. Luolasta löytyy myös muutamia tippukiviä.

Luolan katosta löytyy monesta paikasta tippukiviä. 

Aamulla kun selviän työpaikalle puoli kahdeksan maissa aikaisen herätyksen ja työmatkan Radio Rockin kuuntelun jälkeen, teen luolassa kierroksen. Avaan ovet, jotta ilma pääsee vaihtumaan painovoimaisesti, ja tarkastan samalla putkilinjoja ja laitteita vuotojen varalta. Luola on sen verran syvä, että jos alatasolta juoksee ajoluiskaa pitkin ylös, saa hyvät lämmöt päälle ja päivän käyntiin. Tämän jälkeen ohjelmassa on päivästä riippuen kuljetusten valvontaa tai jotain puhdistustöitä. Tietysti myös laitteiden vesitykset ja laatutarkkailunäytteiden ottamiset kuuluvat tehtäviin ajoittain. Lounasaikaan pitää tyytyä eväisiin, koska pienellä varastolla ei luonnollisestikaan ole lounasravintolaa. Keittiö meillä kuitenkin on, ja olen pyrkinyt löytämään hyviä valmisruokia lämmitettäväksi. Tästäkin on syntynyt yllättävää huumoria kun minulla oli ensimmäistä kertaa ruokana viheltävään pakkaukseen pakattua avokadopastaa. Kun pakkaus piti ruoan valmistumisesta kertovan ominaisen vihellyksensä, niin vanhempi työkaveri huudahti viereisestä huoneesta ”Nokkahuiluako se siellä lämmittää?” Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, iltapäivällä päivän päätteeksi menen luolaan ja suljen ovet perässäni. Siinäkin on omaa tunnelmaansa.

Kesä jatkuu kesä, seuraava blogiteksti sitten elokuun puolella,

terkuin Niklas