hellettä ja hiilidioksiidipäästöjä

Terveisiä taas täältä rautatiemaailmasta. Kesä on mennyt niin vauhdilla, ettei sitä meinaa huomata ja nyt on jo yli puolet kesätöistä takana päin! On siis hyvä hetki katsahtaa vähän tarkemmin niitä tehtäviä, joita olen päässyt tekemään kesän aikana.

Kuten hyvin voi kuvitella, infra-ala, mukaan lukien rataverkon rakentaminen ja ylläpitäminen, on melkoisen paljon ympäristöä kuormittavaa toimintaa. Niinpä on erityisen tärkeää, että alan yritykset kantavat vasuunsa toiminnan ympäristöystävällisyydestä. Kestävä toiminta on elinehto myös NRC Groupille ja ympäristöasioiden kehittäminen on aina ajankohtaista. Tässä kohdassa minä astun kuvaan, sillä minut otettiin kesätöihin kehittämään yrityksen ympäristöpalveluja kahden eri kokonaisuuden voimin.

Toinen projekteistani koskee junaradan ympäristöolosuhteiden ja -ominaisuuksien kuvaamista ympäristöindeksin muodossa. Projektin tavoitteena on, että kaikille Suomen rataosuuksille voitaisiin antaa johdonmukainen ympäristöindeksin arvo, joka kuvastaisi monipuolisesti radan ympäristön tilaa ja ympäristövaikutuksia. Radanpidossa on huomattava määrä erilaisia ympäristöasioita, jotka tulee huomioida selvityksin, mittauksin, raportein ja monin muin tavoin. Tästä seuraa se, että tietoa on todella paljon, mutta yleiskuvaa tilanteesta on vaikeaa muodostaa perehtymättä laajaan asiantuntija-aineistoon. Siispä indeksin tarkoituksena olisi olla tietyllä tapaa yksinkertaistettu yhteenveto tietyn rataosan ympäristön tilasta, joka helpottaisi ympäristöasioiden huomioimisen päätöksenteossa ja suunnittelussa.

Kuvitteellisessa tilanteessa esimerkiksi radan peruskorjauksen yhteydessä  voisi kuka tahansa nähdä ympäristöindeksistä sen, että tietyn rataosan pohjavesirakenteet ovat tulossa elinkaarensa päähän, ja ne täytyy uusia projektin yhteydessä. Kuten jo mainitsin, huomioitavia tekijöitä on paljon, indeksin parametrit liittyvät esimerkiksi meluun, tärinään, maaperän kuntoon, pohjavesiin, luonnonsuojelualueisiin ja moneen muuhun tekijään. Mitään pohjaa tälle projektille ei ennestään ole, vaan olen päässyt kehittämään asioita täysin nollasta. Tilannetta lähdettiin lähestymään pilottiprojektin kautta, eli kaikki ideat testataan käytännössä soveltamalla niitä erään rataosan ympäristöindeksin määrittämiseen.

Toinen projekti taas käsittelee infrarakentamisen päästölaskentaa. Tällä hetkellä Suomessa ei vaadita päästölaskentaa infraprojektin missään vaiheessa, mutta esimerkiksi Ruotsissa laskelmat pitää tehdä suunnitteluvaiheessa ja Norjassa jo tarjousvaiheessa. Kaikki merkit viittaavat siihen suuntaan, että myös Suomessa laskennan suorittaminen yleistyy, ja kenties jossain vaiheessa sitä myös velvoitetaan suunnittelijoilta ja rakennuttajilta.

Infraprojektien päästölaskenta onkin melko monimutkainen kokonaisuus, sillä projektit ovat usein pitkiä ja laajoja, suunnittelu jakautuu moneen vaiheeseen ja projektin eri osien välillä on päällekkäisyyksiä. Konkreettista laskentaa mietittäessä haasteeksi osoittautuu myös käytettyjen tuotteiden erikoisuus. Ratarakentamisessa käytetään niin omaleimaisia tuotteita, ettei niille löydy valmiiksi laskettuja co2-kertoimia mistään tietokannasta. Paljonko päästöjä syntyy esimerkiksi ratavaihteen tai opastinjärjestelmän rakentamisesta?

Meille on tärkeää, että laskennan tulokset ovat luotettavia ja muiden alan toimijoiden kanssa vertailtavissa, jotta niistä olisi aidosti hyötyä niin meille kuin projekteillekin. Toki tarvittavia tietoja voisi vähän googlailla ja arvailla, mutta silloin tuloksemme eivät olisi minkään arvoisia. Niinpä olen lähestynyt projektia selvittämällä, minkälaisia laskentatyökaluja on jo nyt olemassa ja tutustumalla niiden toimintaan. Hyvän laskentatyökalun tärkeimpiä kriteerejä meille ovat standardienmukaisuus (näistä aiheista löytyy useampiakin standardeja, esimerkiksi SFS-EN ISO 14040 ja SFS-EN ISO 14044 elinkaariarviointiin liittyen, sekä SFS-EN 15804 Kestävään rakentamiseen liittyen), laajat ja luotettavat päästötietokannat, sekä muokattavuus meidän tarpeisiimme.

Näiden projektien lisäksi olen päässyt tutustumaan myös hieman perinteisempiin ympäristösuunnittelun tehtäviin, kuten PIMA-tutkimusten tekemiseen ja infraprojektien vaatimiin YVA-selvityksiin. Kahvipöydässä sen sijaan pääsee viettämään aikaa eri osastojen suunnittelijoiden kanssa, ja olenkin oppinut kuinka monipuolista radan suunnittelu ja rakentaminen onkaan. On rata-, katu-, geometria-, viher- ja vaikka mitä muuta suunnittelua, joka kaikki tehdään meillä oman katon alla tiiviissä yhteistyössä.

Jos sulla on kysymyksiä mun kesähommista, niin laita ihmeessä kommenttia tähän alle, vastailen oikein mielelläni. Toivottavasti kesä on kohdellut sua hyvin, nauti helteistä! (tai vaikka kirjaston tai kahvilan ilmastoinnista, jos se on enemmän sun juttu)

-Petra