Piirikaavioita ja luovuuden tuskaa

Vaikka muualla uutisten mukaan on ollut sateinen kesä, Olkiluodossa kelit hellivät edelleen! Ollaan päästy jo yli puolen välin tämän kesän rupeamaa ja on tullut aika kertoa, mitä olen täällä tähän mennessä saanut aikaiseksi. Kesätöihin valmistautuminen alkoi jo toukokuun puolella, kun ensimmäiseksi piti jostain saada hankittua katto pään päälle. Kovat jätkät ehkä ajelee joka aamu Tampereelta Eurajoelle, mutta itse en kyllä siihen lähtisi mistään hinnasta, eikä onneksi tarvinnutkaan, sillä entinen opiskelija-asuntola Pyysumppu otti minut taas tiukkaan syleilyynsä. Ulkopaikkakunnalle töihin mennessä kannattaa aina käydä lähikaupunkien opiskelija-asuntosäätiöt läpi, sillä niiden kautta voi saada halpoja kesäkämppiä, jolloin omaa Tampereen asuntoa ei välttämättä tarvitse alivuokrata.

Huojentunut Rauman tyttö selvittyään ekasta skeittikerrasta ilman naarmuja! 

Kesäkuun alussa saavuin Olkiluotoon, jossa työtehtäväni tänä kesänä ovat pääasiassa liittyneet OL1/OL2 - laitosten automaation uusimiseen. Pääsin taas kurkistamaan syvemmälle laitokseen, kun tehtäväni oli muun muassa kuvata automaatiokaappien sisältöä lähtötietojen keräämistä varten. Kevään automaatiojärjestelmät - kurssin oppeja olen päässyt käyttämään etsiessäni tarvittavia lähtötietoja järjestelmien dokumentaatiosta, kuten erilaisista piirikaavioista ja spesifikaatioista. Nyt myöhemmin kesällä olen päässyt luovemman työn pariin, kun olen hahmotellut automaatiojärjestelmien yleiskuvan ja tarkempia järjestelmien periaatekaavioita Microsoft Office Visiolla. Luovien ja visuaalisten harrastusten mainitsemisesta CV:ssä on kuulemma hyötyä vaikkei mikään ammatti-cadittaja olisikaan! Tehtävä vaikutti aluksi melko haastavalta, kun eteen lätkäistiin lähtömateriaaliksi parisenkymmentä piirikaaviota, jotka vilisivät tuntemattomia komponentteja ja kirjainyhdistelmiä, mutta kun niitä pikkuhiljaa alkaakin hahmottamaan päässä, fiilis on aika mahtava. Ei kannata siis huolestua, jos työtehtävät tuntuvat aluksi ylitsepääsemättömiltä, sillä oman kokemuksen mukaan melkein kaikesta selviää, kun vain kehtaa kysyä neuvoa.

Vaikeuksissa virkistyspäivän maastoautosafarilla Uudessakaupungissa

Aiempina kesinä olen Olkiluodossa työskennellyt muun muassa vaatimustenhallintajärjestelmän parissa, jonne päivitin erilaisia ydinvoimalaa ja sen automaatiota koskevia vaatimuksia. Tein myös jonkin verran yhteistyötä Ruotsista kotoisin olevien kollegoiden kanssa, joka toi mukavaa vaihtelua normaaliin työelämään. Satunnaisesti olen päässyt myös koodailemaan ja voin kertoa, että se tuntuu töissä paljon mielenkiintoisemmalta kuin ohjelmoinnin peruskurssilla! Ydinvoimalassa työskentely on opettanut minulle myös paljon työturvallisuusasioista, avokonttorissa työskentelystä ja monipuolisesti erilaisista tietojärjestelmistä. Minut on otettu toimistossa hyvin osaksi porukkaa ja olen päässyt osallistumaan toimistokokouksiin, laitoskierroksiin ja toimiston virkistyspäivään. Lisäksi Olkiluodossa toimii Olkiluoto Young Generation - yhteisö, jonka kautta pääsee verkostoitumaan myös muiden kaupunkien ydinvoima-alan nuoriin työntekijöihin. Tänä vuonna Olkiluodossa järjestettiin muun muassa ATS YG:n, eli Atomiteknillisen seuran nuoren polven kesätapahtuma, jossa kuultiin esityksiä muun muassa WANO:n toiminnasta (The World Association of Nuclear Operators) ja Olkiluoto 3 rakennushankkeesta.

Polttoaineen vaihtoa reaktorihallissa (Kuva: TVO)

Vaikuttavimpana kokemuksena TVO:lla työskentelystä on jäänyt mieleen pääsy reaktorihalliin revision aikaan. Tšerenkovin säteilystä sinisenä kiiltävät polttoainesauvat saivat kyllä energiateekkarin sukat tosissaan pyörimään jaloissa. Loppukesästä toiveena olisi saada lisää haastavia työtehtäviä, joista karttunutta tietämystä voisi tulevaisuudessa käyttää hyödyksi, kun syksyllä taas koulun ovet aukenevat!



YKIläisten kanssa nähdään taas syksyllä (ja lauantaina kesätapossa!) ja muille lukijoille toivotan hyviä lukuhetkiä blogin parissa ja tsemppiä töihin!

Essi Nousiainen

OL1/OL2/OL3 - laitokset (Kuva: TVO)

Ohjelmointia Lentokentänkadulla

Terve teille YKIläiset!

Kesätyöni on nyt melko tarkalleen puolessa välissä. Alla mietteitäni ensimmäisestä puolestatoista kuukaudesta.

Vaikka olenkin ollut töissä vasta muutaman viikon, olen silti ehtinyt oppia jo kaikenlaista. Kesäkuun alun palavereissa kolmikirjaimiset lyhenteet vilisivät korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta päivä päivältä hommat ovat tulleet tutummiksi. Nyt heinäkuussa suurin osa vakituisista työntekijöistä on jo lomalla, joten toimistolla on huomattavasti kesäkuuta rauhallisempaa. Sain heinäkuun ajaksi kolme projektia, joiden parissa työskennellä, eivätkä ainakaan vielä tässä vaiheessa kuuta ole hommat päässeet loppumaan kesken.

Hyvällä säällä kahvitaukoja vietetään ulkona. (Kuva: Elina Kleemola)

Työpaikkani sijaitsee Lentokentänkadulla Tampereen Härmälässä. Kesän asumiskuviot ovat siis olleet selvät, kun vieraalle paikkakunnalle ei tarvinnut muuttaa. Olen kulkenut Hervannasta töihin lähinnä bussilla mutta toisinaan myös kavereiden kyydeillä tai pyörällä. Työntekijöitä tässä toimistossa on yli tuhat, joten ihan pienestä paikasta ei ole kyse. Rakennuksesta löytyy myös lounasravintola, jonka tarjonta on ollut hyvää ja edullista. Varsinkin uutena työntekijänä avokonttoriympäristö on ollut siitä kätevä, että työkavereilta asioiden kysyminen on helppoa. Toisaalta ympäröivä liike ja keskustelu välillä häiritsevät, mutta kuulokkeet päässä pystyy keskittymään hyvin omiin hommiin.

Työskentelen Valmet Automationin info-järjestelmien parissa, joiden tehtävänä on tarjota asiakkaille tietoa heidän prosessinsa tilasta. Tietoja käytetään muun muassa reaaliaikaiseen seurantaan laitosten valvomoissa mutta myös pidemmän aikavälin raporttien tekoon. Voimalaitoksissa voi olla jopa tuhansia mittapisteitä, joiden mittaushistoriaa voidaan tarkastella info-järjestelmän avulla.

Kuten jo esittelytekstissäni kerroin, työtehtäväni ovat ohjelmointipainotteisia. Ohjelmointikielenä käytössä on C# (C sharp), joka on yksi maailman käytetyimmistä ohjelmointikielistä. Minulla ei ollut kyseisestä kielestä ennestään kokemusta, mutta koulussa opittu C++-ohjelmointi tarjosi hyvän pohjan uuden kielen opetteluun. Uuteen ohjelmointikieleen pääsee hyvin kiinni googlailemalla. Ohjelmointiaiheinen Q&A-sivusto Stack Overflow on ollut tässä korvaamaton apuväline. Ohjelmointiympäristönä toimii Microsoft Visual Studio, joka on huomattavasti Ohjelmointi 1 –kurssilta tuttua jed-tekstieditoria helppokäyttöisempi alusta.

Tyypillinen näkymä työpisteellä. Vasemmalla Stack Overflow, oikealla Visual Studio.

Keväällä käymäni Johdatus tietokantoihin –kurssi on osoittautunut todella hyödylliseksi, koska tietokantojen kanssa tulee työskenneltyä päivittäin. Kurssilla sain jonkinlaisen peruskäsityksen esimerkiksi siitä, mikä tietokanta ylipäätään on ja miten sinne tehdään yksinkertaisia tietohakuja. Kaikki työtehtäväni liittyvät jollain tapaa tiedon hakemiseen tietokannoista ja käsittelyyn. Tykkäsin jo ohjelmoinnin kursseilla harjoitustehtävistä, jotka liittyivät jotenkin tiedon käsittelemiseen, joten työ on sopinut minulle todella hyvin. En ole myöskään toistaiseksi joutunut kirjoittamaan juuri mitään (paitsi ohjelmakoodia), mikä on ollut todella mukavaa. Työtehtävät ovat periaatteessa melko itsenäisesti tehtäviä, mutta työkavereilta on voinut silti kysyä paljon apua.

Kirjoitan vielä toisen tekstin fuksiviikolla, kun kesätyöt ovat jo lopuillaan. Mukavaa kesän jatkoa!

-Julius

Töitä, turvetta ja luontohavaintoja

Mistä tiedät olevasi töissä turvesuolla?

1. Päivität kolmea eri säätiedotussivua netissä useammin kuin teet mitään muuta. Sää on myös paras keskustelunavauksesi.
2. Ranteissasi ja niskassasi olevat rusketusrajat loistavat metrien päästä. (Myös avainnauhasta tullut kaunis valkea viiva keskellä niskaa…)
3. Naamasi iho kärsii toistuvista kerroksista aineita seuraavassa järjestyksessä: aurinkorasva-hyttysmyrkky-hiki-turvepöly. Toista 5-10 kertaa päivässä uskottavan ihonpinnan saavuttamiseksi.
4. Havainnoit ympäristöäsi huomattavan innokkaasti etkä ymmärrä, jos muut eivät ole yhtä kiinnostuneita ojista.
5. Porot tuntuvat seuraavan sinua.

Porot kerjäämässä rapsutuksia ja herkkuja.

Kesä on vierähtänyt huomaamatta jo yli puolenvälin. On hyvä aika kertailla, mitä on tullut tehtyä, nähtyä ja opittua viimeisen muutaman kuukauden aikana töissä Vapolla ympäristötarkastajana. Heti ensimmäisistä päivistä asti olen huomannut ilokseni, että Vapo haluaa todella olla edelläkävijä ympäristöasioissa. Turvetuotanto on saanut huonoa mainetta vesien rehevöittäjänä ja sen osuutta on mielestäni jopa liioiteltu. Ainakin minulle tuli yllätyksenä, kuinka vähän loppujen lopuksi Suomen soista on turvetuotannossa, vain noin yksi prosentti [1]. Suuri osa ojitetuista soista on maa- ja metsätalouskäytössä.

Ensisijaisena ohjeena turvesoiden vesienkäsittelylle toimii jokaisen alueen oma ympäristölupa. Vapo ei kuitenkaan tyydy sen asettamiin vaatimuksiin, vaan Vapo käyttää soillaan parhaan tekniikan mukaisia ratkaisuja (Best Available Techniques, BAT) vesiensuojelussa. Lisäksi Vapo ottaa turvetuotantoon vain jo luonnontilaltaan muuttuneita, eli lähinnä metsäojitettuja suoalueita, jolloin muutos kuormitustasoon on vähäinen. Vuodesta 2016 uusien alueiden kiintoaine- ja humuskuormitus tulee olla pienempi kuin alueella lähtötilanteessa, mikä on mielestäni todella hurja tavoite. Tuotannosta poistuneet alueet otetaan jälkikäyttöön kahden vuoden kuluessa esimerkiksi kosteikkona, lintujärvenä, ennallistettuna suona tai metsänä.

Hangassuon loppunut turvetuotantoalue on osaksi järvenä.

 Työssäni ympäristötarkastajana teen kierroksia turvetuontantoalueilla, missä käyn läpi vesiensuojelurakenteet sekä lisäksi yleistä siisteyttä ja järjestystä ohjeiden mukaan. Ympäristötarkastuksen kriteerit ovat Vapon omia, mutta pohjautuvat ympäristölupaan. Ennen jokaista tarkastusta tutustunkin kohteen ympäristölupaan ja huomioin siinä asetetut vaatimukset. Kartanluku on tärkeä taito, sillä kartta on ympäristötarkastajan tärkein työkalu maastossa.

Kohteessa ohjeiden soveltaminen ja maalaisjärjen käyttö on tärkeää, sillä jokainen alue on erilainen. Siten myös työ on vaihtelevaa ja mielestäni se tekee työstä mielekästä. Kierrän tuotantoalueita yksin, joten työ on myös hyvin itsenäistä, mikä sopii minulle. Usein seuralaisinani ovat erilaiset eläimet – joutsenet, hirvet, porot ja tietenkin ne miljoonat ja taas miljoonat verenimijäötökät. Aivan höperöksi sosiaalisen kanssakäymisen puutteesta ei kuitenkaan tarvitse tulla, sillä työhön liittyy myös sosialisointia turveyrittäjien ja Vapon työntekijöiden kanssa. Ympäristötarkastajien ja muiden Vapon työntekijöiden kesken meillä on mahtava henki, eikä yhteydenottoa pienistäkään asioista tarvitse epäröidä.

Suolla voi nauttia myös luonnosta ja kävelyä tulee runsaasti, jopa 60 km viikossa! Tässä työssä pysyy ainakin terveenä.

Hyvää kesän loppua kaikille,

Leija

Pintavalutuskentän tarkastus sadepäivänä vaatii oikeat varusteet.

[1] Vapo: Turvetuotanto ja vesistövaikutukset –esite

Kirjoittajaesittely, Saara Väänänen: Luonnonilmiöiden ymmärrystä Valmetilla

Moikka,

Olen Saara Väänänen ja Ykillä opiskeluja on takana kaksi vuotta. Mulla kävi älytön tsägä kun pääsin heti ensimmäisen vuoden jälkeen kesäharkkariksi Valmet Automationille. Jatkan siellä nyt samassa porukassa – osittain samojen, mutta kuitenkin hieman eri hommien parissa.

Pääaine minulla oli jo ennen kouluun tuloa selvillä, mutta mielikuva siitä, mitä energia- ja prosessitekniikan opiskelija valmistuttuaan tekisi, oli hieman erilainen. Taisin tajuta vasta viime kesänä vieraillessani Vaskiluodon voimalaitoksella, että eihän täällä olekaan ketään lapioimassa hiiliä kattilaan vaan kaikki on pitkälti automatisoitua.

Sivuaineenani opiskelen teknillistä fysiikkaa. Sen voisi melkein lukea harrastukseksi, sillä luonnonilmiöiden ”syvällisempi” ymmärtäminen on aina kiinnostanut minua ja on lisäksi mielekkäämpää kuin kaavojen ulkoa opettelu.  Kannustan myös muita valitsemaan itselle sopivan sivuaineen, sillä nyt jos koska on mahdollisuus opiskella juuri sitä mikä itseä inspiroi (ja motivoi luennoille).

Kirjoitellaan teille Juliuksen kanssa enemmän töistämme Valmetilla tämän kesän aikana. Aurinkoista heinäkuuta! J

Saara Väänänen

Kirjoittajaesittely, Essi Nousiainen: Automaatiota aurinkoisessa Olkiluodossa

Kesäiset terveiset täältä Satakunnan suunnalta! Olen Essi Nousiainen, Varpaisjärveltä kotoisin oleva tekniikan opiskelija ja kirjoittelen tänä kesänä kesätöistäni Teollisuuden Voima Oyj:llä, Eurajoella. Teekkariurani olen aikoinaan aloittanut lappeen Rannassa syksyllä 2011, mutta löysin itseni jo seuraavana keväänä istumassa uudestaan pääsykoepenkissä. Sieltä tieni johtikin Tampereelle Ympäristöteekkarikiltaan, jossa olen viettänyt aikaa viimeiset neljä vuotta.

Opiskelen pääaineenani voimalaitos- ja biojalostustekniikkaa, johon olen lisännyt jonkun verran ylimääräisiä kemian opintoja. Lisäksi aikeenani olisi lukea vielä ensi vuonna systeemitekniikan sivuaine, jos sen opiskelu alkaa tuntua mieleiseltä. Kiinnostus automaatiota ja systeemitekniikkaa kohtaan on herännyt juurikin Olkiluodossa, jossa työskentelen tänä kesänä automaatiotekniikan osaamiskeskuksessa.

Olkiluotoon tieni vei jo keväällä 2014, kun yllättäen toukokuun puolivälissä sain puhelinsoiton nykyiseltä esimieheltäni. Olin kyseisen puhelun aikana tentissä, ja ehdin jo ajattelemaan, että taas menee yksi oman alan työpaikka sivu suun (epäonnea oli ollut sinä keväänä ilmassa), mutta rohkaistuin vielä seuraavana päivänä soittamaan takaisin. Ja se kyllä kannatti! Puhelu johti siihen, että toukokuun lopussa pakkasin kamppeeni ja muutin Hervannan kotikolosta meren rantaan Raumalle, niin kuin joka kevät siitä lähtien.

Ennakko-odotukseni Olkiluodossa työskentelystä poikkesivat hyvin paljon siitä, mitä se todellisuudessa on. Kauhukuvissani odotin, että kesätyöntekijänä en saisi tehdä ydinvoimalaympäristössä mitään ilman valvontaa ja muutenkin ajatus ensimmäisestä oman alan työpaikasta oli melko pelottava. Mutta todellisuudessa, vaikka ydinvoimalan säädökset ja työtavat ovat melko tarkkaan määritelty, työskentely on ollut hyvin itsenäistä ja helppoa. Työkaverini ottivat minut heti mukaan joukkoonsa, ovat luottaneet taitoihini ja olen saanut tehdä samanlaisia tehtäviä kuin kuka tahansa muu. Työtehtävistäni ja kesän muista tapahtumista kerron lisää heinäkuussa seuraavassa blogitekstissäni, joten read it or be a triangle ▲.

Siihen asti, nauttikaa kesästä!

Essi Nousiainen

Kirjoittajaesittely, Julius Elfving: Ohjelmointia Valmet Automationilla

Moi,

Olen Julius, 24-vuotias energiatekniikan opiskelija. Aloitin opintoni TTY:llä syksyllä 2012, eli takana on nyt neljä vuotta YKIn vihreissä haalareissa. Kandivaiheessa opiskelin perusopintojen lisäksi energiatekniikan suuntaavat aineopinnot sekä energia- ja prosessitekniikan pääaineen. DI-vaiheen opinnoista valitsin pääaineekseni energiatehokkuuden virtaustekniikan painotuksella. Kyseinen pääaine on valitettavasti poistumassa TTY:n tarjonnasta mutta näillä näkymin ehdin suorittaa lähes kaikki haluamani kurssit ennen kurssien lopettamista. Sivuaineenani luen ohjelmistotekniikkaa. Tykkäsin ohjelmoinnista jo fuksivuonna ohjelmointi 1 - kurssilla, mutta uudestaan innostuin aiheesta syksyllä käytyäni ohjelmoinnin peruskurssin.

Valmetin toimistossa viihtyvät monen vuosikurssin YKIläiset. Taustalla jo valmistunut Visa Pesonen.
(Kuva: Saara Väänänen)

Hain Valmetille Automationille kesätöihin, kun kuulin kaveriltani, että kesätöihin kaivattiin energia-alaa ymmärtävää ja ohjelmointitaitoista teekkaria. Tiesin myös, että Valmetilla työskentelee paljon entisiä YKIläisiä, mikä innosti minua hakemaan harjoittelupaikkaa. Heti työhaastattelusta asti kaikki on sujunut todella hyvin, ja toukokuun lopussa oli mukavaa aloittaa työt, kun käytännön järjestelyt olivat kunnossa. Viereisissä työpisteissä kesätöitä tekevät myös toisen vuoden YKIläinen Saara ja wappuna kolmantena koskeen kastettu Arttu. Työkavereina on myös paljon entisiä YKIläisiä. Meidät kesätyöntekijät on otettu alusta asti hyvin mukaan ja ilmapiiri on muutenkin todella mukava.

Varsinaisista työtehtävistä ja muista kokemuksista kerron tarkemmin myöhemmissä teksteissä mutta jo tässä vaiheessa voin paljastaa, että työni ei ehkä ole YKIläiselle tyypillisintä. Työnkuvaani kuuluu lähinnä ohjelmointia mutta toisaalta myös esimerkiksi Teollisuuden prosessit- ja Järjestelmien ohjaus-kurssien aiheita on sivuttu.

Mukavaa kesän jatkoa,

Julius Elfving

Kirjoittajaesittely, Leija Lahtinen: Kesä turvesuolla

Keskikesän lämpimät ja itikkaiset terveiset teille kaikille lukijoille täältä pohjoisesta päin!

Olen Leija, 25, ja valmistumiseni ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi häämöttää jo horisontissa. Muutin Tampereelle Oulusta aloittaakseni ympäristötekniikan opiskelut TTY:llä vuonna 2012. Siihen mennessä olin ehtinyt jo kokeilla yhtä sun toista, mutta ei nyt mennä siihen. YKIltä löysin parhaat ystävät ja suurenmoisen teekkarikulttuurin, mikä edesauttoi minun jäämistäni Tampereelle pienistä opintosuuntauksen löytämisvaikeuksista huolimatta.

Ympäristötekniikka valikoitui pääaineekseni vasta aivan loppumetreillä. En ole käynyt opintojani minkään suunnitelman mukaisesti, mutta olen nyt neljän täyden opiskeluvuoden jälkeen lähes valmistumispisteessä. Olisin voinut jatkaa opintoputkeani ja valmistua mahdollisimman nopeasti, mutta näin tärkeämmäksi työllistymisen ja oman motivaationi kannalta koettaa hankkia omaa alaa vastaavan työpaikan yritysmaailmasta.

Vapolle päädyin hakemaan töihin ympäristötarkastajaksi useiden ystävieni ja tuttavieni suosituksesta, jotka olivat toimineet samassa työtehtävässä kuin minä nyt. Työ kuulosti ihan minun jutultani ja kyselin innokkaana puhelimessa ympäristöasiantuntijalta lisää työtehtävistä, sekä katselin netistä löytyvät materiaalit kuten tämän läpi. Työn saaminen oli kuin lottovoitto – suuren suosion myötä hakemuksia lähettäneistä jonkun laskelman mukaan alle prosentti pääsi töihin Vapolle. Samalla pääsin takaisin kotipaikkakunnalleni Ouluun.

Kirjoittamishetkellä olen nauttinut raikkaasta suoilmasta jo yli kuukauden ja turvetuotanto on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Lisää edesottamuksia pohjoisesta luonnosta luvassa tulevassa postauksessa!

Leija Lahtinen