Töitä, turvetta ja luontohavaintoja

Mistä tiedät olevasi töissä turvesuolla?

1. Päivität kolmea eri säätiedotussivua netissä useammin kuin teet mitään muuta. Sää on myös paras keskustelunavauksesi.
2. Ranteissasi ja niskassasi olevat rusketusrajat loistavat metrien päästä. (Myös avainnauhasta tullut kaunis valkea viiva keskellä niskaa…)
3. Naamasi iho kärsii toistuvista kerroksista aineita seuraavassa järjestyksessä: aurinkorasva-hyttysmyrkky-hiki-turvepöly. Toista 5-10 kertaa päivässä uskottavan ihonpinnan saavuttamiseksi.
4. Havainnoit ympäristöäsi huomattavan innokkaasti etkä ymmärrä, jos muut eivät ole yhtä kiinnostuneita ojista.
5. Porot tuntuvat seuraavan sinua.

Porot kerjäämässä rapsutuksia ja herkkuja.

Kesä on vierähtänyt huomaamatta jo yli puolenvälin. On hyvä aika kertailla, mitä on tullut tehtyä, nähtyä ja opittua viimeisen muutaman kuukauden aikana töissä Vapolla ympäristötarkastajana. Heti ensimmäisistä päivistä asti olen huomannut ilokseni, että Vapo haluaa todella olla edelläkävijä ympäristöasioissa. Turvetuotanto on saanut huonoa mainetta vesien rehevöittäjänä ja sen osuutta on mielestäni jopa liioiteltu. Ainakin minulle tuli yllätyksenä, kuinka vähän loppujen lopuksi Suomen soista on turvetuotannossa, vain noin yksi prosentti [1]. Suuri osa ojitetuista soista on maa- ja metsätalouskäytössä.

Ensisijaisena ohjeena turvesoiden vesienkäsittelylle toimii jokaisen alueen oma ympäristölupa. Vapo ei kuitenkaan tyydy sen asettamiin vaatimuksiin, vaan Vapo käyttää soillaan parhaan tekniikan mukaisia ratkaisuja (Best Available Techniques, BAT) vesiensuojelussa. Lisäksi Vapo ottaa turvetuotantoon vain jo luonnontilaltaan muuttuneita, eli lähinnä metsäojitettuja suoalueita, jolloin muutos kuormitustasoon on vähäinen. Vuodesta 2016 uusien alueiden kiintoaine- ja humuskuormitus tulee olla pienempi kuin alueella lähtötilanteessa, mikä on mielestäni todella hurja tavoite. Tuotannosta poistuneet alueet otetaan jälkikäyttöön kahden vuoden kuluessa esimerkiksi kosteikkona, lintujärvenä, ennallistettuna suona tai metsänä.

Hangassuon loppunut turvetuotantoalue on osaksi järvenä.

 Työssäni ympäristötarkastajana teen kierroksia turvetuontantoalueilla, missä käyn läpi vesiensuojelurakenteet sekä lisäksi yleistä siisteyttä ja järjestystä ohjeiden mukaan. Ympäristötarkastuksen kriteerit ovat Vapon omia, mutta pohjautuvat ympäristölupaan. Ennen jokaista tarkastusta tutustunkin kohteen ympäristölupaan ja huomioin siinä asetetut vaatimukset. Kartanluku on tärkeä taito, sillä kartta on ympäristötarkastajan tärkein työkalu maastossa.

Kohteessa ohjeiden soveltaminen ja maalaisjärjen käyttö on tärkeää, sillä jokainen alue on erilainen. Siten myös työ on vaihtelevaa ja mielestäni se tekee työstä mielekästä. Kierrän tuotantoalueita yksin, joten työ on myös hyvin itsenäistä, mikä sopii minulle. Usein seuralaisinani ovat erilaiset eläimet – joutsenet, hirvet, porot ja tietenkin ne miljoonat ja taas miljoonat verenimijäötökät. Aivan höperöksi sosiaalisen kanssakäymisen puutteesta ei kuitenkaan tarvitse tulla, sillä työhön liittyy myös sosialisointia turveyrittäjien ja Vapon työntekijöiden kanssa. Ympäristötarkastajien ja muiden Vapon työntekijöiden kesken meillä on mahtava henki, eikä yhteydenottoa pienistäkään asioista tarvitse epäröidä.

Suolla voi nauttia myös luonnosta ja kävelyä tulee runsaasti, jopa 60 km viikossa! Tässä työssä pysyy ainakin terveenä.

Hyvää kesän loppua kaikille,

Leija

Pintavalutuskentän tarkastus sadepäivänä vaatii oikeat varusteet.

[1] Vapo: Turvetuotanto ja vesistövaikutukset –esite