Kirjoittajaesittely: Marikki Heiskanen ja Ada Grundström, Tampereen Vesi Liikelaitos

 

Moikka!

Me olemme Marikki Heiskanen ja Ada Grundström ja olemme tänä kesänä molemmat töissä Tampereen Vedellä prosessiharjoittelijoina Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla. Päädyimme samaan työpaikkaan sattumalta, ja oli hauska yllätys, kun keväällä selvisi, että kesän työparina on tuttu opiskelukaveri. Aikanaan Marikki on ollut Adan tutor, ja sittemmin yhdessä on tullut tehtyä myös järjestöhommia YKIllä ja Teekkarijaostossa, sekä laulettua Teekkarikuorossa, eli yhteistä historiaa on jo useampi vuosi. Saa nähdä, mihin tässä vielä tätä menoa päädytään... :D

Työnantajamme Tampereen Vesi on kaupungin liikelaitos, joka hoitaa Tampereen ja muutaman ympäryskunnan vesihuoltoa. Me työskentelemme Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla Hatanpäällä, minkä lisäksi Tampereen Vedellä on puhdistamo Raholassa ja pienemmät puhdistamot Kämmenniemessä ja Polsossa. Kuten moni alan uutisia seuraava varmaan tietää, meneillään on myös keskuspuhdistamohanke. Uuden Sulkavuoreen rakennettavan kalliopuhdistamon olisi määrä aloittaa 2025 ja korvata kasvavassa kaupungissa puhdistuskapasiteetiltaan liian pieneksi käyvät Viinikanlahden ja Raholan laitokset. Sulkavuoren puhdistamo ei kuitenkaan ole Tampereen Veden hanke, vaan Keskuspuhdistamo Oy:n, joten se ei suoraan vaikuta meidän töihimme. Isoa hanketta on silti ollut mielenkiintoista seurailla näin “sisäpiiristä”.

Jätevesipuolen lisäksi olemme päässeet tutustumaan hieman myös Tampereen talousveden tuotantoon. Kesäkuun alkupuolella saimme muutaman kesätyöntekijän kanssa esittelykierroksen Ruskon pintavesilaitoksella sekä Hervannan vesitornissa. Torni on nykyään suljettu yleisöltä, joten olihan se hienoa päästä sinne katselemaan maisemia rakkaan Hervannan kattojen ylle. Näkyi tornista toki Tampere toiseenkin suuntaan, mutta eihän mikään maisema voita Mikontaloa!

 

Hervannan huipulla vesitornin näköalatasanteella.

 

Marikilla on takana neljä opiskeluvuotta ympäristötekniikan opintosuunnassa. Kandivaiheessa sivuaineena on ollut turvallisuustekniikka, ja diplomivaiheessa tarkoitus olisi lukea sivuaineeksi jotain rakennustekniikkaan liittyvää. Ennen tätä kesää Marikki on työskennellyt kahtena kesänä Kemira Chemicalsin natriumkloraattitehtaalla Sastamalassa, ja tänä vuonna onkin ollut suuri ilonaihe, ettei kesätyön vuoksi tarvinnut muuttaa, ja työmatka Hervannasta Viinikanlahteen taittuu iloisesti pyörällä yhdessä Adan kanssa.

Ada opiskelee myös ympäristötekniikkaa ja aloittaa syksyllä neljännen opiskeluvuotensa. Kandin sivuaineena hänellä on ohjelmistotekniikka, ja maisterivaiheen suunnitelmat ovat vielä auki. Katsotaan mihin mielenkiinto vie siinä kohtaa, kun valintoja pitää tehdä kandin jälkeen. Vesihuoltohommissa Ada työskenteli jo viime kesänä Rauman Vedellä, joskin siellä lähinnä jätevesipumppaamoiden parissa, joten puhdistusprosessiin tutustuminen on ollut hyvää jatkoa aiemmalle kokemukselle. Kurssien puolesta ehdottomasti Vesihuollon prosesseista on ollut hyötyä, että oli jonkinmoinen yleiskäsitys puhdistamoiden toiminnasta jo etukäteen.

Vaikka molempien työnimikkeenä on prosessiharjoittelija, ovat tehtävämme täällä painottuneet vähän eri asioihin. Adaa on koulutettu enemmän lietelaitoksen toimintaan niin, että hän voi tarvittaessa toimia vuoromiehenä, kun taas Marikkia on perehdytetty jäteveden käsittelyn biologiseen prosessiin, tai kuten täällä asiaa kutsutaan, peräpäähän. Työt ovat tähän mennessä olleet mukavan vaihtelevia, joinain päivinä teemme vedestä kiintoainemäärityksiä ja toisina taas rehkimme altaiden pesun parissa aurinkorasvan kyllästäminä hennolla kakkahiutaletwistillä. Näistä hommista pääsemme sitten kertomaan tarkemmin tulevissa postauksissa!

Hauskaa kesää, älkääkä laittako niitä topsipuikkoja viemäriin!

 

Ada & Marikki

 

Kirjoittajaesittely: Anna-Reetta Eilola, Alfa Laval Aalborg Oy

Moi! Täällä kirjoittelee Anna-Reetta Eilola eli Rensku, ensi syksynä neljättä vuotta aloitteleva energiateekkari.

Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta Haapajärveltä. Käsitykseni energiatekniikasta ennen opiskelujen aloittamista oli sellainen, millaisena haapajärvinen lukiolainen energiatekniikan voi nähdä. Kotikodin maiseman horisontissa pyörii muutama tuulimylly ja niistä käydään säännöllisesti vääntöä Facebook-ryhmissä. Sitten on myös olemassa lämpölaitoksia ja ainakin mummulaan tulee sieltä lämpö. Meillä on maalämpö ja ennen sitä meillä poltettiin pellettiä. Oulussa tehdään paperia ja sen takia siellä haisee. Kotikodista noin kymmenen kilometrin päässä menee iso voimalinja. Jotkut kaverit tekee kesäisin yötä päivää töitä, kun on hyvä keli. Turvetta on meinaan vaikeaa nostaa sateella.

Tulin Tampereelle suoraan lukiosta tietämättä juurikaan, millaiseen junaan sitä tulikaan hypättyä. Ympäristöasiat, tekniikka ja muu maailman meno ovat kiinnostaneet minua aina, joten ympäristö- ja energiatekniikan opiskeleminen kuulosti lukiolaisen mielestä oikein hyvältä vaihtoehdolta. Ja sitähän se tosiaan olikin! Pitkä matka ollaan tultu niistä lukiovuosista ja uskon edelleen, että jollain tasolla energiatekniikka on oma juttuni. Nykyään innostun jokaisesta horisontissa siintävästä savupiipusta, hyvin kirjoitetusta ydinvoimauutisesta ja energiapoliittisesta kahvihuonekeskustelusta. Sitä en tiedä, onko innostuminen seurausta opinnoista vai olisiko syy sittenkin se, että kiltahuoneen kahviseura tekee kaltaisekseen.

Otin energiatekniikan rinnalle sivuaineekseni automaatiotekniikan. Nopeasti huomasin, kuinka nämä kaksi tekniikan alaa kulkevat käsi kädessä. Hyvä esimerkki on energiaverkkojen kapasiteetin sääteleminen kulutuksen mukaan. Sähkö-, lämpö- ja höyryverkoissa näitä säädellään vähän eri aikatasoissa. Sähköverkon säätely on kaikista tarkinta, sillä sähköverkon taajuutta on ylläpidettävä. Oman haasteensa sähköverkkojen säätämiselle luovat uusiutuvat energiamuodot, joiden tuotanto ei ole säädeltävissä. Toisaalta taas pienemmässä mittakaavassa pitkälle edistetyllä säätötekniikalla ja optimoinnilla voidaan parantaa energiatehokkuutta erilaisissa prosesseissa. Tällä hetkellä suurimmat kiinnostuksen kohteeni yhdistävät energiatekniikkaa ja automaatiotekniikkaa. Tänä kesänä pääsen töissäkin hyödyntämään tietojani molemmista tekniikan osa-alueista. Sain myös pari viikkoa sitten varmistuksen sille, että vaihdan kandivaiheen jälkeen automaatiotekniikan pääaineekseni. Energiatekniikkaa en siltikään jätä, vaan rakennan siitä kattavan sivuainekokonaisuuden.

 

Tiesitkö jo, että Rauma on kiva kesäkaupunki ;)

Syy, jonka takia luet tätä kirjoittamaani tekstiä, on todennäköisesti minun tämän kesän kesätyöt. Teen kesän töitä Raumalla Alfa Laval Aalborg Oy:lla Technology-tiimissä eli tuotekehityksen parissa. Alfa Laval Aalborg suunnittelee ja toimittaa lämmön talteenottojärjestelmiä sekä  poltinkattiloita voimalaitoksiin, prosessiteollisuuteen ja laivoihin. Alfa Laval Aalborg voi olla ennestään tuttu yritys excursiolta, RekryLABista tai vaikkapa viime kesän kesätyöblogista. Lupaan, että seuraavissa kahdessa postauksessa raotan enemmän ovea meidän toimiston maailmaan ja kerron tarkemmin kesän työtehtävistäni. Seuraavaa postausta odotellessa voi käydä vilkaisemassa Alfa Lavalin uusin kesätyöhakuvideo: https://www.youtube.com/watch?v=X-B6qQFzSp0

Ps. Viime vuoden kesätyöblogin Siiri on myös tänä vuonna Alfa Lavalilla, tänä vuonna Cruise-tiimissä!

Kivaa alkanutta kesää!
<3:lla Rensku

Kirjoittajaesittely: Veera Parkkila, Valmet Oyj

 

Moikka!

Olen Veera Parkkila, yksi tämän vuoden kesätyöblogin kirjoittajista. Kolmannen opiskeluvuoteni olen juuri saanut pakettiin ja syksyllä olisi sitten tarkoitus hyökätä kandityön kimppuun. Pääaineena opiskelen energiatekniikkaa ja kandivaiheen sivuaineeksi valikoitui uusiutuva energiajärjestelmä muuttuvassa yhteiskunnassa -teemakokonaisuus, johon itselläni kuului esimerkiksi kurssit energiatalous ja sähkömarkkinat. Aiempina kesinä olen työskennellyt muun muassa kartonkitehtaalla operaattorina sekä mäkkärissä, joten nykyinen toimistotyö on mulle aivan uutta ja ihmeellistä.  

Tänä kesänä työskentelen siis Valmetilla R&D (research and development) harjoittelijana. Valmet on varmasti monelle jo jollain tasolla tuttu firma ja useita ykiläisiä onkin täällä töissä. Lyhyesti sanottuna Valmet on siis teknologian, automaation ja palveluiden toimittaja energia-, sellu- ja paperiteollisuudelle. Valmetilla on yli 200 vuoden teollisuushistoria ja se työllistää 14 000 henkilöä ympäri maailmaa. Valmetin tarjoamiin energiateknologioihin kuuluu muun muassa leijukattilat (BFB ja CFB), soodakattilat, kaasuttimet ja erilaiset savukaasunpuhdistusjärjestelmät. Pääkonttori sijaitsee Espoossa ja itse työskentelen Lentokentänkadun toimistolla Tampereella, näppärästi pyöräilymatkan päässä Hervannasta. Etätöitäkin tulee kyllä tehtyä, yleensä parina päivänä viikossa.

Nyt työskentelen tosiaan energiapuolella R&D-kompetenssit -osastolla, josta löytyy mallinnus-, poltettavuus- ja vesikemiatiimit. Itse kuulun poltettavuustiimiin, jonka pääasiallisena tehtävänä on tutkia muun muassa erilaisten biomassojen ja jätteiden poltettavuushaasteita, kuten esimerkiksi korroosiota, likaantumista ja tuhkan laatua. Meillä Hervannan kampuksella näitä asioita käsitellään melko vähän, joten kävin keväällä esihenkilöni suosituksesta kattilan kemiaa käsittelevän kurssin Åbo Akademin kautta. Tämä olkoon esimerkki siitä, että vaikka joku työtehtävä ei vastaakaan terävintä osaamistasi, se ei suoraan tarkoita, etteikö työpaikkaa voisi saada. Jos on halukas oppimaan uutta ja vaikka opiskelemaan aihetta vapaa-ajallaan, voi päätyä työskentelemään sellaistenkin aiheiden pariin, mistä aiemmin ei tiennyt paljoakaan!

Tässäpä kaikki tältä erää. Seuraavassa postauksessani kerron sitten tarkemmin, miltä R&D hommat poltettavuustiimissä omalta osaltani näyttävät.

Mukavaa kesää kaikille, muistakaa käyttää aurinkorasvaa!

Veera

AFRY-kuulumiset Tampereelta

Ulkona on kylmää, pimeää ja märkää, Wappu on peruttu jo toistamiseen saman vuoden aikana, Sisu ei näytä viime kevään opintopisteitä, naapurin kissa sai koronan ja kesätyöblogitkin loppuvat. Mutta on sentään vielä muutama kappale tätä hupia jäljellä, jonka jälkeen aikaa voi kuluttaa esimerkiksi kellottamalla Tampin mukana tulleen yrtin kasvamista tai katsomalla luentotallenteita hidastettuna. 

Mutta asiaan! Viime jaksossa kerroin muun muassa mölkyn pelaamisesta ja uhkasin vaihtaa maisemaa Vantaalta takaisin Tampereelle, ja maisemaa tosiaan tuli heinäkuun alussa vaihdettua. Kämppä vaihtui kolmen neliön Myyrmäkeläisestä solusta neljän neliön Hervantalaiseen yksiöön ja elämänlaatu parani ainakin kahden elämänlaatuyksikön verran. Samalla tietysti vaihtui toimisto YKIn Pöyry-saunoistakin tuttuun Hatanpään Kulmasarvikseen, jossa heti ensimmäisenä iltana pääsi tutustumaan rakennuksen kattosaunaan. Heti huomiona, että tamperelaiset eivät edes tienneet, missä toimiston mölkkysetti sijaitsee, ja mölkyn löydyttyä sitä piti jostain syystä pelata katolla. Mutta vaikka paikalliset mölkkyperinteet ovatkin vähän lastenkengissä, oli taas uuteen työympäristöön tullessa ja uusiin työkavereihin tutustuessa alusta saakka sellainen tunne, että täällä tulee viihtymään loistavasti ja taloon on hyvä tulla. 

Kulmasarvis ja niin hyvää putkea.

Ensimmäisellä varsinaisella työviikolla Tampereella työtehtäväni muuttuivat melkoisesti, kun vertaa alkukesään. Kaikki normaalit ihmiset olivat heinäkuun enemmän tai vähemmän lomalla ja siten olivat myös kaikki normaalit projektit tauolla. Lomakauden työtehtäviini kuului muutaman viikon ajan firman sisäiset kehitystehtävät sekä työkaverin ”sijaistaminen” eräässä teollisuusprojektissa, jossa juuri käynnistyneeltä työmaalta olisi mahdollisesti saattanut tulla kysymyksiä tai korjattavaa suunnitelmiin liittyen. 

Edellä mainitun sijaistamisen osalta lomakausi oli melko rauhallinen ja aika meni suurimmaksi osaksi verkosto-osaston ”tukisivujen” ja Civil 3D:n kehittämiseen. Tukisivuilla tarkoitan osaston SharePointia, johon meillä on ollut tapana tallentaa suunnittelussa hyödyllisiä tiedostoja, esim. kaupunkien suunnitteluohjeita ja tyyppikuvia erilaisista verkostohärpäkkeistä. Tämän suhteen kehitettävänä oli lähinnä tukisivujen kansio- ja tiedostonimien kääntäminen suomeksi sekä kansioiden ja tiedostojen nimeämisen yhdenmukaistaminen. Toistaiseksi ainoastaan yksi työkaveri on tullut ihmettelemään, miksi hänen etsimäänsä tiedostoa ei enää löydy. 

Civil 3D:n kehityshommissa päivitin muutaman templaten. Elikkäs Civarissa valittu template määrittää muun muassa sen, minkä värisinä, kokoisina ja muotoisina viivat (putket) näkyvät pdf-muotoisissa asemakuvissa, pituusleikkauksissa jne. Ilman templateja nämä asetukset joutuisi määrittämään jokaisen tiedoston kohdalla erikseen. Koska eri kaupungeilla ja muilla asiakkailla on vähän eri näkemykset siitä, minkälaisina he haluavat kuvansa, on tätä varten kätevää tehdä oma template sellaisille asiakkaille, joiden kanssa tulee tehtyä paljon yhteistyötä. Minun homma oli päivittää verkostojuttujen osalta Civil 3D 2018 templatet niin, että ne toimivat Civarin uudessa 2020-versiossa. Työ oli kohtuullisen manuaalista, mutta siinä pääsi tutustumaan syvällisemmin Civarin sielunelämään, mistä on ollut apua jatkossa. Vaikka varsinainen kesäloma jäi omalta osalta pitämättä, oli heinäkuun sekalaiset pikkutyöt mukavan rentouttavaa vaihtelua. 

Heinäkuun ja rentouttavan vaihtelun jälkeen elokuu oli aika lailla kaikkea muuta. Väki palasi lomilta, joka tarkoitti myös sitä, että projektit jatkuivat normaalisti. Kesän alussa aloitettu runkovesijohdon yleissuunnittelu täytyi viimeistellä asiakkaan kommenttien perusteella, mikä muutamia teknisiä ongelmia lukuun ottamatta onnistui yllättävän kivuttomasti. Tämän lisäksi pääsin kahteen teollisuusprojektiin mukaan tekemään erilaisia pieniä nakkihommia, mikä oli kyllä erittäin mielenkiintoista, mutta kiirettä se aiheutti kovasti. Näissä projekteissa oli AFRYltä mukana monta osastoa ja projektien muihinkin osiin olisi ollut jännä päästä rauhassa tutustumaa, mutta nyt aikaa oli lähinnä keskittyä omaan suunnitteluun ymmärtämättä kauheasti esimerkiksi sitä, miksi samaa putkea pitää siirtää joka päivä 5 cm edes takaisin. Tässä tietysti omaan kuutamolla oloon voi olla syynä myös se, että projekteihin hyppäsi mukaan kesken kaiken. 

Elokuun viimeisellä viikolla, ja myös omalla viimeisellä viikolla ennen kahden viikon lomaa töistä, meno rauhoittui. Kesän alussa aloitettu runkovesijohtoyleissuunnitteluprojekti saatiin valmiiksi ja minulle jäi hetki aikaa keskittyä uuteen ”omaan” projektiin. Uutena asiana kyseisessä projektissa tuli jätevedenpumppaamon mitoittaminen ennen upottamalla toteutettavaa joenalitusta. Projekti on myös minulle ensimmäinen rakennussuunnittelu. Kovin pitkälle en tässä vielä kerennyt, mutta mielenkiinnolla kyllä odotan tämän projektin jatkamista loman jälkeen. 

Komeaa alaan liittyvää maisemaa toimiston ikkunasta. Taustalla myös mm. Pyhäjärvi ja Pyynikinharju.

Ja jos tähän loppuun vielä kehuisi hieman AFRY Stars -ohjelmaa, jonka nimisenä tämä muutaman vuoden opiskelijoille suunnattu työsuhde kulkee. Ohjelmassa työsopimus kestää opintojen loppuun, joten minun ei tarvitse heti kesän loppuessa ruveta stressaamaan seuraavasta kesätyöpaikasta. Sopimukseen kuuluu myös diplomityöpaikka. Kaverilta kuulin, että sellainen pitäisi ennen valmistumista tehdä, joten on sen etsimisenkin suhteen yksi huolenaihe vähemmän. Ja lisäksi töiden ohessa on ollut mielenkiintoisia harjoituspäiviä muiden AFRYkan tähtien kanssa, joita varten on tutustuttu ensin omaan osastoon, ja tämän jälkeen on päässyt kuulemaan muiden harjoittelijoiden osastoista ja kokemuksista. Tähän kaikkeen vielä bonuksena päälle omat henkilökohtaiset tutorit, jotka ovat alusta saakka neuvoneet ja silittäneet päätä, kun Civari on kaatunut ja vienyt tunnin työt mennessään. 

Eli siis yhteenvetona ja loppusepustuksena, kesä AFRYllä on ollut mahtava ja erittäin opettavainen, eikä se onneksi jää tähän. Kesän aikana on päässyt todella monipuolisesti erilaisiin projekteihin mukaan ja välillä on ollut jopa sellainen olo, että projekteissa on saanut jotain hyödyllistä aikaiseksi. En voi muuta kuin suositella. Kannattaa olla hereillä tulevina vuosina, jos ja kun täällä taas aukeaa AFRY Stars -trainee paikkoja, tai miksei ihan varsinaisiakin töi_tä. Täältä löytyy monipuolisesti hommia sekä ymppiläisille, että eneriläisille ja väittäisin että myös killan kummallekin kemistille. 

Hyvää syksyn alkua ja onnea opiskeluun tai mihin tahansa muuhun aktiviteettiin, millä itsensä pääsääntöisesti elättääkään.

- Eemeli

Loppukesän tapahtumia savukaasukattiloiden parissa

Heinäkuussa alkoi meidänkin toimistolla vakituisten työntekijöiden ryntäys kesälomille, ei ollut enää aamuisin ruuhkia kahvihuoneessa ja perjantaipulliakin jäi sen verran yli että niitä pystyi syömään useampia. Myös oma perehdyttäjäni jäi lomille, jolloin hyppäsin tekemään tyystin erilaisia tehtäviä mitä ensimmäiset kaksi kuukautta puuhailin. Viime postauksesta voitte käydä virkistämässä muistia, että mitä kaikkea alkuun sisältyikään.

Heinäkuun alussa rupesin tutkimaan mahdollista uutta aluevaltausta, missä meidän tuotteita voitaisiin hyödyntää mahdollisimman laajasti. Ihan ensimmäinen askel on perehtyä aiheeseen, aivan niin kuin kandia tai mitä tahansa harjoitustyötä tehdessä. Kun ideasta on saatu kiinni, niin kerätään data. Päätin koostaa tulokset Exceliin, koska kuka nyt ei tahtoisi hyödyntää Exceliä aina kun vain pystyy? Niinpä kävin läpi tuotteita ja arvioin voisiko näitä hyödyntää tutkitussa konseptissa. Tarkoituksena oli laatia suuntaviivoja ja selvittää onko konsepti missään määrin mahdollinen toteuttaa, eikä niinkään että laadin täydellisen valmiin kokonaisuuden, jota ruvettaisiin heti myymään.

Kesähessuja firman pyörillä, taustalla näkyy toimisto

 

Tutkimustyön jälkeen pääsin tekemään asiantuntijamyyjän tehtäviä. Perehdyttäjäni ollessa lomalla opettelin käyttämään meidän savukaasukattiloiden mitoitusohjelmaa. Itse opin parhaiten vain suoraan tekemällä ja kokeilemalla, joten sain eteeni vanhan tarjouksen johon oli jo mitoitus suoritettu sekä kyseisen projektin kaavion. Näiden pohjalta lähdin käymään työkalua läpi. Kun jossain määrin sain kiinni työkalun perusideasta ja toiminnasta, aloitin mitoittamisen. Tarkoituksena oli mitoittaa asiakkaan tarjouspyyntöä vastaava kokonaisuus. Tätä varten tutkin kaavioita ja tarjouspyynnön materiaaleja, jotta kaikki oleellinen tulisi huomioitua. Olisihan se ollut kiva todeta että osaisin kaiken heti eikä olisi ilmennyt mitään ongelmia, mutta kyllä tämä hieman harmaita hiuksia aiheutti. Tehtävänä tämä oli kuitenkin todella mielenkiintoinen ja opettavainen. Työkalun käyttö konkretisoi kyllä monia koulussa opittuja teorioita ja näytti kuinka paljon monimutkaisempia asiat käytännössä ovat.

Tämän projektin jälkeen hallitsin mielestäni jossain määrin työkalun käytön, jolloin sain tehtäväksi mitoittaa hieman lisää. Selvitin ja mitoitin erilaisia vaihtoehtoja keskipaine- (MP) ja matalapainehöyryn (LP) tuottamiseksi, jolloin tuli perehdyttyä kaksipaineiseen luonnonkiertokattilaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kattilalla tuotetaan kahta eripaineista höyryä hyödyntämällä kahta lieriötä, sekä MP ja LP pumppuja. Tavallisissa yksipaineisissa luonnonkiertokattiloissa on kattilan yläpuolella vain yksi lieriö, jonka kautta tuotettu höyry siirtyy asiakkaalle/turbiiniin. Lieriö myös kerää asiakkaalta/prosessista palaavan veden. Kuitenkin ennen kuin vesi saapuu lieriöön se kulkee pumpun läpi, minkä tarkoitus on nostaa veden paine kattilan paineeseen. Veden paine pysyy vakiona kun sitä lämmitetään, sekä faasinmuutoksessa että tulistuksessa. Paine ei siis muutu kattilassa. Jotta kattilalla voitaisiin tuottaa MP ja LP höyryä, tarvitaan kaksi erilaista pumppua, jotka nostavat veden paineen eri suuruusluokkiin. Kaksipaineisen kattilan ensimmäisestä lieriöstä lähtee LP höyryä ja toisesta MP höyryä.

Kuvassa näkyy savukaasukattila, lieriö ja jäähdytystorneja asiakaskohteesta

Kesällä vertailin myös kannattaisiko savukaasukattila asiakkaan kohteessa toteuttaa vesiputki- vai savuputkikattilana, vai kenties niiden erilaisena kombinaationa. Vesiputkikattilassa (Water tube boiler) nimensä mukaisesti vesi kulkee putkissa ja savukaasu putkien ympärillä, kun taas savuputkikattilassa (Smoke tube boiler) ne ovat toisin päin. Käytännössä mitoitin vain nämä eri vaihtoehdot, vertailin kattiloiden kokoja ja painoja sekä tarkastelin syntyviä painehäviöitä. Näiden avulla, ja tietenkin tarjouspyynnön muiden rajoitusten perusteella, valikoitui juuri tähän tiettyyn kohteeseen parhaiten soveltuva ratkaisu.

Aina kaikki asiakkaan tarjouspyynnöt eivät koske täysin uutta laitosta ja siihen liittyvää savukaasujen lämmöntalteenotto mitoitusta, vaan niin kutsuttuja retrofit tapauksia on myös paljon. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asiakkaan laitoksella ei ole aikaisemmin ollut savukaasujen lämmöntalteenottoa ollenkaan tai jo olemassa olevaa lämmöntalteenottojärjestelmää halutaan laajentaa sekä päivittää. Näiden lisäksi voi olla myös tapauksia joissa asiakkaan laitoksessa on jo lämmöntalteenottojärjestelmä, mutta moottorien käyttämä polttoaine vaihtuu jolloin asiakas haluaa tietää miten tämä vaikuttaa savukaasukattilan toimintaan. Tutkin edeltävän tyyppistä tapausta jossa raskas polttoöljy vaihtui maakaasuun hyödyntäen Offdesign työkalua, joka on myös Excel pohjainen. Tämä toki vaati hieman salapoliisityötä, sillä ensin piti selvittää minkälainen kokonaisuus asiakkaalle on aikanaan toimitettu sekä etsiä itse tiedosto, johon kokonaisuus on mitoitettu. Sitten vielä tarkistin, että tiedoston putkipaketit vastaavat kyseisen projektin valmistuskuvien putkipaketteja. Loppu olikin enää työkalulla kikkailua.

Systemaattisen asiakaskohteiden laskemisen ja mitoittamisen jälkeen aloitin uuden tutkimustehtävän, tällä kertaa selvittäen erilaista tapaa hyödyntää savukaasukattiloita. Tarkoituksena oli laskea, vertailla ja selvittää minkälaisella kattilalla voitaisiin toteuttaa hieman erilainen lämmöntalteenottojärjestelmä. Tähän tehtävään sisältyi niin mitoitustyökalun käyttöä, kuin hinnoittelu- ja takaisinmaksuajantyökalujen hyödyntämistä. Minulla oli parikymmentä kattilavaihtoehtoa ja jokaiselle muutama variaatio, joten ihan pikkuhommaksi tätä ei voi kutsua. Koska vaihtoehtoja oli näinkin monta, niin tuli data kerätä, analysoida ja esittää järkevästi, jotta mahdolliset parhaimmat vaihtoehdot kävisivät ilmi. Tietenkin aina on olemassa mahdollisuus ettei hyviä vaihtoehtoja ole, mutta tarkoituksena olikin selvittää onko tämä konsepti ollenkaan toteutettavissa vai kannattaisiko tätä tutkia lisää. 

Näkymää takaisinmaksuajan työkalusta

Kesälomakauden aikana pääsin kurkistamaan myös hieman projektipuolen arkeen, sillä vajaamiehityksen aikana minulle ohjattiin muutamia tehtäviä ja selvityksiä hoidettavaksi. Nämä viimeiset viikot ennen opintojen pariin lähtemistä keskityn pääasiassa myyntityökalun viimeistelyyn ja päivittämiseen.

Nyt kun kesä Raumalla Alfa Lavalilla on tulossa päätökseen niin voisin vetää hieman kesätöitä yhteen. Mielestäni olen päässyt tekemään todella monipuolisesti erilaisia ja miellekkäitä tehtäviä. Niin työkalujen kehitystyöstä itse tarjouksien mitoittamiseen, kuin vapaasti toteutettaviin selvitys- ja laskentatehtäviin. Mitä sitten kesästä jäi käteen? Käytännön tasolta nyt ainakin excelin tehokkaampi hyödyntäminen, teoriaa ja terminologiaa, kuin myös parempi ymmärrys myynnin arjesta. Ylipäätänsä olen oppinut miten asiat käytännössä hoidetaan verrattuna miten ne teoriassa tehdään, sekä ymmärtänyt kuinka paljon on vielä opittavaa. Maininnan arvoista on myös yrityksen hyvä tapa huolehtia kesätyöntekijöistään ja varmistaa että kaikki sujuu niin kuin pitäisi!

Toivottavasti teille lukijoille on näistä postauksista irronnut jotain hyödyllistä ja jos jotain kysyttävää on herännyt niin muhun voi aina olla yhteydessä! Nähdään syksyllä!

 

-Siiri