Kohti viileniä kesäiltoja

Hangossa after sailing -tunnelmissa
aiemmin tällä viikolla 6 mr veneiden MM-kisoissa

Kesä alkaa olla lopuillaan ja mulla on edessä enää lomaa ennen koulun alkua. Mun kulunut vuosi on ollut rankka, ja oonkin päättänyt nauttia ja ladata akkuja rauhassa ennen koulun alkua. Mulle parasta vastapainoa kaikelle on purjehtiminen, joten elokuu on mennyt ja tulee menemään suurimmaksi osaksi vesillä! Tämän vuoksi kandityönikään ei valmistu ajallaan, mutta on nyt pakko kuunnella omaa kehoa. 

Tässä postauksessa kerron teille esimerkkiprojektin myötä mitä kaikkea Finnrockilla teen. Todellisuudessa en ole tämän kyseisen projektin kaikissa vaiheissa ollut itse mukana, mutta kaikkia osavaiheita olen kyllä tehnyt muiden projektien merkeissä.

Alkukesästä vein tärinämittarit Pirkkalaan, jonne ollaan laajentamassa tietä. Alueen louhinnan on tarkoitus alkaa seuraavan viikon maanantaina ja mittarien tulee olla asianmukaisesti kiinnitettynä ennen töiden alkua, jotta jo ensimmäisen jysäyksen tärinät saadaan rekisteröityä. Useimmiten paukautetaan ensin koepaukut ja seurataan sen tärinät. Koepaukun tärinöiden avulla louhija saa kokemuksensa myötä tietoa maan alla olevasta kalliosta. Onko kallio ehjä, ruhjeinen tai edes yhtenäinen? Tärinämittauksessa mittarin anturiosa kiinnitetään kantavaan rakenteeseen, useimmiten rakennuksen kulmaan tai kellariin. Anturiosa yhdistetään tiedonkeruulaitteistoon kaapeleilla ja pidetään huoli, että laite saa yhteyden satelliittien kautta serveriin. Mittaristo toimii joko omalla akullaan, ulkoisella akulla tai saa virran verkkovirrasta. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, tärinämittarimme ovat etäluettavia. Me ja louhija pystyy seuraamaan mittaustuloksia reaaliajassa, joko automaatti tekstiviestillä tai nettipalvelun kautta.

Projektiin usein liittyy muutakin kuin mittareiden asennus rakenteisiin. Mittarit tulee huoltaa ennen kentälle vientiä ja pitäähän meidän tietää minne ne mittarit tulisi asentaa. Ennen tärinämittausta teemme myös useimmiten ympäristöselvityksen ja riskianalyysin, joissa selvitetään lähialueen rajoittavat tekijät louhinnalle. Tällaisia rajoitteita voi olla esimerkiksi lasiseinäinen rakennus, asutus, tärkeä tieosuus, tärinäherkät laitteet tai toiminnot, kuten automaattirobotit tai päiväkoti (päiväuni aikaan ei saisi räjäytellä). Louhija saa raportista tärkeää informaatiota työmaan läheisyydestä löytyvistä toiminnoista ja suunnittelee työn raportin avulla ympäristön vaatimien rajojen mukaan. Ja me saamme itsellemme tärinämittareiden asennuspaikat ja rakennekatselmusten alueen.

Tärinämittarin paristojen vaihto kuuluu perushuoltotoiminpiteisiin ennen mittarin kentälle vientiä.

Kiinteistöjen rakennekatselmukset suoritetaan yleensä noin 50 metrin säteellä työmaasta. Katselmoinnin tarkoituksena on pyrkiä vähentämään tarpeettomia erimielisyyksiä siitä, onko kiinteistöihin syntynyt uusia vikoja töiden aikana. Katselmusten yhteydessä usein tärinäeristämme herkät laitteet. Tällaisia laitteita ovat esimerkiksi serveriräkit, pöytätietokoneet ja useimmat sairaalalaitteet. Katselmusten teettäminen on vapaaehtoista ja tilaajana toimii urakoitsija tai rakennuttaja. Louhintojen jälkeen suoritetaan loppukatselmukset, jolloin tarkastetaan mahdolliset tärinän aiheuttamat vauriot. Katselmuksissa tarkastetaan rakennukset kantavat rakenteet ja niiden muutokset. Rakenteiden halkeamat syntyvät, kun rakenteiden kuormituksien aiheuttamat jännitykset ylittävät materiaalin lujuuden.

Noin 3-4 mm pystyhalkeama ja vaakasuuntainen 1 mm hiushalkeama eräässä kohteessa

Tärinä on vain yksi halkeamien synnyttäjä, useimmiten syynä on lämpötila- ja kosteuserot tai suunnittelu- ja työvirheet rakennusvaiheessa. Voittekin kotona tai työpaikalla tuijotella seiniä ja kattoa, löytyykö halkeamia? Tyypillisiä paikkoja ovat sisätiloissa huoneen kulmat sekä ovien ja ikkunoiden pielet.

Louhintatöiden päätyttyä tärinämittarit noudetaan pois ja huolletaan. Tärinämittaustuloksista laaditaan raportti, josta löytyy mittauspaikat ja suurimmat mitatut tärinätulokset. Tärinämittaustuloksia verrataan louhijoiden pöytäkirjaan, koska joskus tärinämittari voi reagoida, vaikka oven paiskaukseen. Katselmuksissa saadut raportit arkistoidaan Finnrockin omiin arkistoihin ja myös lähetetään kiinteistöjen edustajille ja tilaajalle tarkastettavaksi.

Tärinämittaustuloksien tulkinta vaatii läpikäyntiä. Tärinämittari rekisteröi kaikki tärinät, joten oven pamaukset ja mittarin häiriöt poistetaan

Työssä yhtenä raamattuna toimii Rakennusinsinööriliiton julkaisu 253-2010 Rakentamisen aiheuttamat tärinät, jonka on perusta faktatiedoille. Julkaisusta löytyvät ohjearvot tärinälle osoittavat tärinän voimakkuutta (mm/s), jota terve rakenne kestää. Ohjearvoon vaikuttavat rakennuksen perustustapa, maaperä ja etäisyys tärinän syntypaikkaan ja tärinän syy (louhinta/paalutus). Yleinen kuulemani huolen aihe on: “Tärisee niin kovaa, että ikkunatkin helisevät”. Ikkunoiden helinä on useimmiten seurausta ilman kautta tulevasta ääni- tai ilmanpaineaallosta, joka voidaan havaita jopa 1-2 km etäisyydellä työmaasta. Tärinä vaimenee tehokkaasti kallio- ja maaperässä. Ongelmallisimpia alueita ovat pehmeät maaperät, joissa tärinän vaikutukset ulottuvat pidemmälle. (Vuolio 1991) Huonokuntoisille rakennuksille tärinän ohjearvo määritellään aina tapauskohtaisesti, ja tämä vaatii ammattitaitoa. Tällä alalla hyvin moni asia on kokemus ja perimäpohjaista. Finnrockin historiassa moni tietotaito on siirtynyt historian saatossa eteenpäin nuorille tekijöille, ja niin on osakseen nykyäänkin, koska aivan kaikesta ei löydy kirjallisuutta.

Kasa hyödyllistä kirjallisuutta Tampereen konttorin koulutustilassa

Olen itse Finnrockilla päässyt työskentelemään projektien kaikissa vaiheissa. Normaalin työpäivän aikana on tekemisissä usean projektin merkeissä. Projektit ovat eri vaiheissa, joten työpäivät eivät tunnu tylsiltä koska tekeminen on monipuolista.  Aamupäivä voidaan olla kentällä suorittamassa rakennekatselmuksia kiinteistöihin, lounaan jälkeen kirjoittaa raportteja tai sopia tuleville viikoille katselmuksia ja kotiin lähtiessä voi hakea tärinämittarin työmaalta, jossa louhinnat ovat jo ohi. Ehkä mieleenpainuvin päiväni Finnrockilla oli kesäkuun puolessa välissä, kun noudin Jyväskylän ympärikunnista yhteensä yli 10 mittaria (en muista enää tarkkaan) ja katselmoin 4 omakotitaloa. Päivä tuntui loputtomalta eikä autoonkaan olisi mahtunut enää yhtäkään mittaria. Sinä päivänä ajoin 470 kilometriä ja onneksi päiväni viimeisessä kohteessa valtatie 4:n työmaakopilla Joutsassa asiakas tarjosi minulle kahvit ja munkin, muuten en olisi ehkä kotiin asti jaksanut!

Mersun takakontin täyttyessä, jouduin lastaamaan mittareita myös jalkatiloihin. Oli pikkasen täyttä...

Toivottavasti teistä oli mukava kuulla millaista ympäristöteekkarin on työskennellä louhintatöiden konsultointifirmassa. Mikäli haluatte kuulla lisää mun kokemuksista Finnrockilla tulkaa rohkeasti kysymään killassa tai laittakaa telegramissa viestiä @helmisimpukka

Muistakaahan tekin huolehtia omasta hyvinvoinnista ja levätä ennen koulun alkua. Mukavaa loppukesää ja nähdään pian!

Lähteet:

Vuolio, 1991, Räjäytystyöt, Suomen maarakentajien keskusliitto