Loppukesän kiri ja lietelaitoksenhoitoa

Heippahei!

Kesän ja samalla meidän kesätöidemme viime metrit lähestyvät kovaa vauhtia ja nyt olisikin aika kasata ajatuksia kuluneesta muutamasta kuukaudesta. Kokonaisuudessaan kesästä Tampereen Vedellä on meille molemmille jäänyt positiivinen kokemus. Jätevedenpuhdistusprosessi on opittu etu- ja takaperin, tosin mm. laitokselta löytyvät sadat venttiilit tuottavat vielä toisinaan päänvaivaa, että mistä pitää kääntää, kun halutaan avata tai sulkea tiettyjä reittejä. Niitä ei onneksi kukaan muukaan osaa kaikkia heittää ihan suorilta, joten meillä kesähessuilla ei ole siinä asiassa huolestumista. On ollut mukavaa päästä olemaan ulkona ja liikkumaan töissä, vaikka hetkellisesti on saattanut tulla jo vähän liiankin urheilullinen olo. Vakkareilta on ollut helppo kysyä apua kinkkisissä tilanteissa, ja kaikki ovat olleet meitä kohtaan mukavia.

Loppukesän työtahti on ollut alkukesään nähden huomattavasti tiukempi jo edellisessä postauksessa kerrottujen altaiden pesujen ja huoltojen vuoksi. Ylitöitäkin on ollut tarjolla halukkaille useampaan otteeseen, jotta hommat on saatu tehokkaasti valmiiksi, mikä on toki opiskelijan palkkakuittiin mukava lisä. Toisinaan on kuitenkin jumituttu odottelemaan seuraavaa työvaihetta tavarantoimitusten hidastellessa, mikä toisaalta on vain tuonut tervetulleita rennompia päiviä pesu- ja ilmastinkumirumban keskelle.



Marikki ihmettelemässä Tsernobyliksikin kutsuttua vanhaa valvomoa lietelaitoksella.

Edellisessä postauksessa kerroimme tarkemmin Marikin prosessinhoitajan tehtävistä, joten tällä kertaa on vuoro sukeltaa Adan hoitamiin lietelaitoksenhoitajan/vuorotyöntekijän hommiin. Melko suurelta osin Adankin kesä on vierähtänyt biologisella puolella ja altaiden huolloissa, mutta etenkin keskikesän tienoilla oli muutamia aamuvuoroja tuurattavana. Viinikanlahdessa on ympäri vuorokauden vuorotyöntekijä paikalla, jotta mahdollisiin yllättäviin vikatilanteisiin päästään reagoimaan mahdollisimman nopeasti. Jätevettä virtaa laitokselle jatkuvalla syötöllä, ja esimerkiksi sähkökatko aiheuttaa vähintään hetkellisiä ongelmia prosessin toimintaan. Jonkin osan kyykätessä ei välttämättä ole kovin montaa tuntia aikaa saada homma taas pyörimään, etteivät altaat ala valua yli.

Vuorotyöntekijä eli “vuoromies”, kuten täällä on tapana edelleen kutsua, vastaa päivisin käytännössä lietelaitoksen, eli mädätysprosessin ja linkouksen toiminnasta. Iltaisin ja öisin, kun muita ei ole paikalla, vastuulla on koko laitos. Ada on kesän aikana tehnyt ainoastaan aamuvuoroja sekä yhden yön vakkarityöntekijän kanssa nähdäkseen, kuinka homma siihen vuorokaudenaikaan toimii. Ilmeisesti kesätyöntekijät ovat tehneet täällä perinteisestikin lähinnä juuri aamutuurauksia.  

Perustehtävät aamuvuorossa ovat suhteellisen helpot: linkosalin lattioiden pesu, kondensaatiovesien päästäminen parista kaasuprosessin letkusta sekä tarvittaessa hienovälpän välppeenkuljetusputken tyhjentäminen riippuen ketä muita kyseisenä päivänä on töissä. Vuorotyöntekijät myös ajavat lietettä kuivaavia linkoja ja huolehtivat, että tahti on sellainen, että lietealtaiden pinnat pysyvät sopivilla korkeuksilla ja tuotettavan tavaran koostumus on sopivaa. Autokuskit ajavat sitten kuivattua lietettä jatkojalostukseen Tampereen ja lähikuntien kompostointilaitoksiin. Näiden lisäksi ollaan toki koko ajan vuoropuhelimen päässä tavoitettavissa, mikäli esimerkiksi imuautokuskilla on ongelmia auton tyhjentämisessä laitoksella tai portti ei aukea jollekin alueelle pyrkivälle, sekä seurataan hälytyksiä.

Hälytykset ovat ne, jotka tekevät hommasta vaihtelevaa, sillä hajalle voi mennä melkeinpä mikä vaan paikka. Kesätyöntekijänä oli alussa opettelemista, mitkä hälytykset ovat sellaisia, jotka vaativat nopeaa reagointia, ja mitkä taas ajoittain toistuvia varoituksia, joille ei välttämättä voi tai tarvitse tehdä erityisesti mitään. Useampaan kertaan vuorolla ollessa piti kysellä muilta vakkareilta, että mitähän jokin hälytys ylipäätään tarkoittaa, mutta apua onneksi löytyi helposti, ja jossain kohtaa huomasi itsekin osaavansa ratkoa ongelmia, vaikkeivat ne olisikaan olleet ennalta tuttuja tapauksia.





Ada lietteen kuivauksessa käytettävää linkoa huoltamassa.

Meidän kesätyöblogitarinoinnit olivat tältä kesää tässä. Toivottavasti on ollut mukavaa ja antoisaa seurattavaa. Tule ihmeessä nykimään hihasta tai laita viestiä, jos vaikkapa ensi vuoden kesätyöt Tampereen Vedellä kiinnostavat ja haluaisit tietää tarkemmin meidän kokemuksista!

Tsemppiä uuden lukuvuoden alkuun!

-Ada & Marikki