Vuosihuoltoa ja pesua muovinjalostamolla

Muovijalostamon arki on heinäkuun lopusta asti ollut huoltotöiden täyteinen. Vuosihuollot alkoivat lajittelun puolelta ja myöhemmin myös pesun puoli pistettiin kiinni. Huoltotöihin on kuulunut paljon siivousta ja osien vaihtoa. Koneiden toimintaa alkaa kummasti ymmärtämään paremmin, kun niiden sisälle pääsee näkemään, varsinkin minä, joka en ollut ennen nähnyt edes laakeria muuta kuin kuvissa. 

Lietekontin paikan siivousta.

Lupasin edellisessä tekstissäni kertoa pesulinjastosta myöhemmin, eli siis siinä lajitellut muovipaalit syötetään murskaimen kautta prosessiin, jossa muovijae pestään mekaanisesti vuoroin kuivaten ja taas kastellen. Lopuksi puhdas muovijae ohjataan sulatusruuville, jonka toisesta päästä saadaan valmis granulaatti. Itseäni yllätti, kuinka PET-muovi voidaan erotella muusta muovista vielä pesulinjaston upotus-kellutusaltaassa, koska PET-muovi ei kellu vaan vajoaa altaan pohjaan. Lisäksi olin ajatellut, että muovien pesussa tarvittaisiin paljon kemikaaleja, mutta ei, muovi saadaan mekaanisella pesulla ja vedellä riittävän puhtaaksi. Jätevesien käsittelyssä tietysti tarvitaan pH:n ylläpitämiseen ja lietteen erotteluun erilaisia kemikaaleja, mutta yllättävän vähän niitäkin verrattuna mitä olin ajatellut.

Valmista granulaattia.

Työympäristönä Riihimäen laitosalue ei ole mikään jäätelökioski vaan turvallisuusseikat on otettava vakavasti. Alueella käsitellään ongelmajätteitä ihan kemiallisiin aseisiin asti, trukkeja ja rekkoja vilisee joka kulman takana puhumattakaan infektioriskeistä, kun käsitellään jätettä. Ensimmäisestä työpäivästä lähtien turvallisuus työpaikalla tuli erittäin selväksi. Meidät perehdytettiin työhön ja turvallisuusseikkoihin kädestä pitäen sekä kaikille järjestettiin työturvallisuuskorttikoulutus, jos sitä ei vielä ollut käytynä. Jokainen tekee henkilökohtaisia riskiarviointeja työpäivän mittaan ja jos tehtävä työ on erikoisempi niin työlupa esimieheltä vaaditaan aina. Turvallisuudesta ja riskiarvioista muistutetaan päivittäin ja asia otetaan erittäin vakavasti. Kun riskit tunnistaa, pysähtyy ja miettii, työn tekeminen tuntuu turvalliselta. Tuntuu ihmeeltä, että olen selvinnyt, ainakin tähän asti, ilman vatsatauteja tai muita haavereita, mutta ei se ole ihme, vaan onnistuneen turvallisuusperehdytyksen ja sen ylläpitämisen lopputulos.

Aikaisten aamuherätysten hyvänä puolena auringonnousut.

Kesäni Fortumilla alkaa vedellä viimeisiään ja samoin osuuteni tästä blogista. Toivottavasti antoisasta kesästäni on välittynyt edes jotain myös sille puolelle ruutua. Tsemppiä kaikille syksyyn! 

Kristiina