keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kuulumisia voimalaitoksen uumenista


Tervehdys taas täältä Varkaudesta

Tässä kirjotuksessa kertoilen hieman tarkemmin Varkauden tehtaiden voimalaitoksista sekä omasta työstäni.

Näkymä tehtaalle paikallisen vesitornin huipulta.
Energian tuotanto Varkauden tehtailla tapahtuu kahden varsinaisen voimalaitoksen ja soodakattilalaitoksen myötävaikutuksesta. Lisäksi tehtaiden läpi virtaavassa koskessa on neljä vesiturbiinia. Voimalaitos-osaston alle kuuluu lämpövoimalaitokset 1 ja 2, vesiturbiinit sekä vesilaitos, joka tuottaa vettä prosessin ja kattiloiden käyttöön.

Lämpövoimalaitos 1 koostuu pienestä kattilasta numero 7 ja kahdesta vanhasta käytöstä poistetusta ja yhdestä ajossa olevasta turbiinista. Se sijaitsee tehtaan alkuperäisen voima-aseman paikalla ja käyttää vanhojen kattiloiden tiilipiippua. Kattilalaitos pitää sisällään kaasuttimen ja tuotekaasukattilan. Laitoksella kaasutetaan muun muassa alumiinipitoista muovirejektiä, jota syntyy esimerkiksi kierrätyskuitulaitoksilla mehupurkkeja harjoittaessa.  Alumiini saadaan näin ollen erotettua muovista ja otettua talteen kaasutusprosessista. Tehtaalta löytyy myös toinen kaasutin, joka käyttää alueella syntyvää biomassaa ja tuottaa polttoainetta meesauunille poistaen näin ollen tarpeen käyttää raskasta polttoöljyä uunin lämmitykseen.

Kuva, jonka todennäköisesti jokainen valokuvauksen harrastaja on ottanut Varkaudesta, itseni mukaan luettuna. Kuvassa näkyvät vanhat massatornit, sekä vanhan voima-aseman rakennus ja sen katolla kellotorni. Kellotornirakennus kuuluu nykyiseen LVL1:teen.
Lämpövoimalaitos 2 on uudempi ja sinne sijoittuvat kattilat 5 ja 6, joista ainoastaan kattila 6 on käytössä, sekä kaksi turbiinia. Kattila 6 on kiertopetitekniikkaan perustuva monipolttoainekattila, jossa poltetaan muun muassa puunkäsittelyssä syntyvää kuorta. Vanhempi kattila 5 käytti voimanlähteenään raskasta polttoöljyä. Molemmat kattilat ovat paikallisen energiaosaamisen tuotosta ja ne on suunniteltu ja suurilta osin valmistettukin Varkauden konepajoilla.

Työskentelen, kuten aikaisemmassa kirjotuksessani jo mainitsin, LVL2:den kenttämiehenä, joten pyörin yleensä kutoskattilan välittömässä läheisyydessä. Työni on ollut varsin mukavaa, koska sen puitteissa on päässyt vaeltamaan laitoksella mielin määrin ja tutustumaan erilaisiin ennestään tuntemattomiin höyryn tuotanto- ja jakelujärjestelmien komponentteihin. Työjaksoni sattui sinällään sopivasti, että työt alkoivat samoihin aikoihin laitoksen vuosihuollon kanssa, jolloin muun muassa kattilaa pääsi tutkimaan myös sisäpuolelta. Silloin tuli todettua myös se, miten pienistä miesluukuista sitä mahtuukin läpi, kun toisella puolella on jotain mielenkiintoista nähtävää. Huoltotoimenpiteiden lähetessä loppuaan pääsin myös seuraamaan voimalaitosten ylösajoa ja suorittamaan siihen liittyviä toimenpiteitä. Mielenkiintoisimpia ylösajoon liittyviä tapahtumia oli mielestäni tehtaan höyryverkon paineistus ja vesitys höyrykatkon jäljiltä.  

Teen viisivuorotyötä, jossa yhteen kiertoon kuuluu kaksi aamuvuoroa, kaksi yövuoroa ja kuusi vapaata. Toki on hyvä muistaa, että yövuoron jälkeinen nukkumapäivä lasketaan vapaaksi. Vuorot ovat kaksitoistatuntisia, josta nautin suuresti, koska vuoron aikana ehtii tehdä paljon asioita. Kyseinen työaikamuoto on varsin miellyttävä, mutta toisaalta näin kesätyöläisenä, joka on odottanut koko kouluvuoden töihin pääsemistä, tuntuu välillä siltä, että kesä tulee oltua vain vapailla. Toki kun siihen tottuu niin kyllähän ne vapaatkin menevät ja voihan sitä mennä tekemään v-päiviä, jos neljästä vuorosta ei saa tarpeekseen. Työvuoro alkaa kello seitsemän ja päättyy kello seitsemän, joten on näppärää se, että jos haluaa ajoittaa jotakin tehtäviä, niin kellonajat ovat tavallaan samat niin yö- kuin aamuvuorossakin.

Varkauden tehtaat sekä kuunpimennys. Pitkillä vapailla on aikaa vaikka leikkiä kameroilla.
Ensimmäisen voimalaitoskäyttäjän jäädessä lomalle, alkoi itseni varsinainen työ kenttämiehenä ja tukikohdakseni vakiintui LVL2:den valvomo. Yhteisvalvomosta, josta voimalaitosta ajetaan, on radio- ja puhelinyhteys kenttämieheen, jolloin sieltä käsin voidaan tarvittaessa antaa tehtäviä, kuten esimerkiksi jumiutuneiden moottoriventtiilien avaamista/sulkemista tai tukkojen poistamista. Tällaisia ”erikoistehtäviä” on kuitenkin ollut suhteellisen vähän liikkeellä (ja hyvä niin, koska se kertoo vain siitä, että kaikki toimii), joten pääasiassa itseäni työllistää erilaiset kunnonvalvontaan ja siisteyteen liittyvät tehtävät. Rutiinihommiin kuuluu muun muassa polttoainelinjojen pesu kahdesti viikossa sekä polttoaine- ja tuhkanäytteiden ottaminen. Nämä kuitenkin vievät yleensä vain murto-osan vuoron pituudesta, joten olen kuluttanut paljon aikaa juurikin mainitun kunnonvalvonnan kanssa.

ODR-päätelaite ja kuntokoetin
Varkauden tehtaalla on käytössään SKF:n ODR (Operator Driven Reliability) järjestelmä, jonka avulla valvotaan muun muassa laakereiden kuntoa pumpuissa ja puhaltimissa tärinämittauksen kautta. Järjestelmään on tallennettu tarkasteltavista komponenteista koostuvia reittejä, joita käyttäjä kiertää sen mukaan, mitä osa-aluetta hän haluaa valvoa, esimerkiksi polttoaineen syöttöön liittyvät laitteet. Käyttäjä tekee erillisellä kuntokoettimella tärinämittauksia eri kohteista ja järjestelmä antaa hälytyksen, jos esimerkiksi tietty mittausarvo eroaa merkittävästi edellisestä mittauksesta. Poikkeamista tehdään ilmoitus kunnossapidolle, joka selvittää tarkemmin, onko toimenpiteille tarvetta. Kierrosten tekeminen on mukavaa hommaa ja siinä oppii paikkoja varsin tehokkaasti. Siinä tuntee itsensä voittajaksi, kun viimein löytää jonkin yksittäisen venttiilin jostain syvältä kaikkien linjojen keskeltä. Laitoksen PI-kaaviot on ollut tässä hommassa korvaamaton apu.


Tyypillinen työvuoroni alkaa vuoronvaihdolla, jossa käydään läpi edellisen vuoron tapahtumia ja pohditaan, onko ilmennyt jotain erityistä huomioitavaa, esim. vuotoja ym. Yleensä käyn ottamassa tarvittavat näytteet heti vuoron alussa, jotta ne ovat saatavilla ilman odottelua silloin, kun niistä vastaavalla henkilöllä on sopivaa aikaa tutkia niitä. Alkuvuorosta tarkastan myös yllämainitusta ODR - järjestelmästä onko laitteiden mittauksia erääntynyt. Jos erääntyneitä positioita löytyy, käyn ne hoitamassa. Mikäli aikaisemmin mainittu polttoainelinjojen pesu sattuu omalle vuorolle, niin sehän käy vanhalta palokuntaharrastajalta käden käänteessä. Työskentely vuoron aikana on varsin vapaamuotoista, koska olen normaalisti ainoa laitoksella paikalla oleva henkilö. Tämä on miellyttävää, koska voin itse aikatauluttaa ja järjestellä töitä huomattavasti helpommin. Vuoroon mahtuu myös paljon varallaoloa, kun muut varsinaiset hommat on hoidettu, tällöin oleilen valvomossa ja silloin voi tutkia laitosten ohjausta ja toimintaa sieltä käsin tai pitää vaikka ruokatauon. Tässä hommassa olisi mahdollista nähdä tuo yksinolo varjopuolena, koska voi olla, ettei laitoksella juuri käy muita työntekijöitä koko vuoron aikana. Radiotakaan itseni en pysty kuuntelemaan johtuen niin sanotusti vakavista musiikillisiin näkemyksiin liittyvistä ristiriidoista itseni ja minkä tahansa radiokanavan välillä, joten valvomossa vallitsee usein hiljaisuus silloin kun minä olen vuorossa. Itseä henkilökohtaisesti tämä ei haittaa lainkaan, koska tulen varsin hyvin toimeen itsekseni ja tällaisessa ympäristössä saan kyllä aikani kulumaan tehokkaasti esimerkiksi kenttäkierroksia tehden. Olen ihminen, joka haluaa tietää tarkasti, miten kaikki toimii ja kenttämiehen työ sopii oikein mainiosti tämän halun tyydyttämiseen, joten aika paljon on tullut luppoaikoina muun muassa erilaisten putkistojen reittejä seurailtua ympäri laitosta. Vuoron lopun kruunaa usein sauna, joka on varsin positiivinen asia, koska teollisuusympäristöt, paperikoneiden halleja lukuun ottamatta, eivät aina ole niitä kaikista siisteimpiä työskennellä. Suomalainen on mielenkiintoinen otus siinä mielessä, että vaikka ulkolämpötila olisi yli 30 astetta positiivisella puolella ja laitoksella lämpötilat pyörivät 40 asteessa, niin siitä huolimatta saunaan on mentävä, kun vuoro loppuu.

Juhannus sattui sopivasti vapaille, joten muissakin maisemissa on ehtinyt saunomaan.

Toivottavasti lukijana sait jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista työni voimalaitoksella suurin piirtein on. Itse olen siitä pitänyt ja saanut syvennettyä tietämystäni yleisesti aiheesta voimalaitokset, varsinkin sellaisilta osa-alueilta, joita ei koulussa ole juuri käsitelty. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, töiden loppu ja paluu arkeen lähestyy jälleen uhkaavaa vauhtia. Toisaalta on se niinkin, että joskushan ne on työt lopetettava, jotta ne voi seuraavana kesänä taas aloittaa uudestaan.

-Aleksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti