Sähköisä kesä

Olen lievästi hämmentynyt, kun tajusin tässä, että kesä on periaatteessa ohi. Vähän on vieläkin semmoinen tunne, että vastahan aloitin kesätyöt, vaikka tämän viikon maanantaina tein viimeisen työvuoroni. Noh, ehkä selviän tästä hämmennyksestä, kun ensi viikolla alkaa taas luennot ja opiskeluelämä palaa kesätauolta.

Mutta jatketaan tarinaa kesätöistäni Empowerilla! Viimeisessä postauksessani kerroin aika tarkkaan päivittäiset työtehtäväni valvomossa, joten nyt voisin kertoa muutamia tapahtumia/asioita, mitkä ovat jääneet kesätöistäni mieleen. Työtehtävänihän koostuivat pääasiassa energiamarkkinoihin liittyvistä tehtävistä, joten opin huomaamaan, miten erilaiset tilanteet voivat vaikuttaa energiantuotantoon. Esimerkiksi sähköntuotannossa huomasi kuinka kesän kuivuus vaikutti siihen, että esimerkiksi vesivoimaa ei pystynyt tuottamaan samalla joustavuudella, kun piti samalla valvoa, että vesistöjen pinnat pysyisivät lupaehtojen rajoissa ja yksinkertaisesti siitä syystä, että vettä ei vain ollut niin paljoa saatavilla. Muutenkin huomasi, että kuinka nopeasti on tarvetta reagoida erikoistilanteisiin. Mistä hyvä esimerkki on kesällä tapahtunut Olkiluodon voimaloiden tippuminen verkosta, josta ehkä monikin luki uutisia, kuinka Suomessa on sähköpulan mahdollisuus ja päivitettiin korjaustöiden tilannetta. Satuinkin olemaan osan aikaa töissä, kun kyseinen tilanne oli päällä. Lopultahan sähköpulan riski ei ollut pahin mahdollinen, mutta oli mielenkiintoista tehdä töitä tilanteeseen liittyvien asioiden parissa, kuten erikoissäätöjen kanssa, joiden avulla sähköpulan riskiä koetettiin vähentää. Olikin sellainen olo, että ehkä näistä tekemistäni asioista on jopa hyötyä!

Safety first!

Työssäni oli paljon perustehtäviä, joihin tulikin hyvä rutiini, mutta silti melkeinpä joka päivä tapahtui jotain poikkeavaa, johon piti osata reagoida. Tämän takia koin, että koko ajan oppi jotain uutta. Vaikka työkuvani takia en pyöriskellyt missään työmailla/laitoksilla vaan istuskelin pääasiassa valvomossa ja tuijottelin hyvin montaa eri näyttöä (harmikseni en tajunnut laskea niitä kaikkia, mutta itsellä oli ainakin käytössä 19 kappaletta, sekä tietoliikennepuolella taisi olla 6 näyttöä + sitten tietenkin tekninen puoli, missä oli suunnilleen saman verran, kun noissa yhteensä), niin tuntui silti, että opin uutta voimalaitoksien/tuotantolaitoksien toiminnasta, kun pääsin näkemään yritysten toimintaa tasehallinnan kautta, eikä vain luennoilla tutuksi tulleina prosessikaavioina.

Olenkin jo vähän maininnut teknistäkin puolta, johon kerkesin tutustumaan kesällä vaan hieman. Ainakin sen verran, että osaan etsiä käytönvalvontajärjestelmästä (SCADA) hyödyllistä tietoa kaupalliselle puolelle, esimerkiksi tietoliikenneyhteyksien tarkastamista, että ovatko ne päällä ja tuleeko mittaukset reaaliaikaisesti. Olen myös tuijottelut erilaisia sähköverkkokaavioita ja vesivoimalakaavioita, joiden avulla voi tehdä etänä esimerkiksi kytkentöjä ja pyörittää voimaloita. Harmikseni en kesällä vielä tutustunut paremmin toiseen puoleen, vaikka toki se olisi vaatinutkin enemmän aikaa, että olisi oppinut jokaisesta voimalasta ja alueesta tarpeeksi, että olisi jonkunlaista etukäteistietoa hälytysten hoitamiseen. Mutta vaikutti mielenkiintoiselta ja vaikka puolet olivatkin jaoteltu erikseen, niin ne kuitenkin korreloivat keskenään. Suuri osa kaupallisenkin puolen tiedosta tuli käytönvalvontajärjestelmästä EnerimEMS-järjestelmään, jolla hallinnointiin asiakasyritysten energiamarkkinoihin liittyviä palveluita.

Jos kootaan nyt näitä kesätöiden jälkeisiä ajatuksia, niin olen ollut iloinen kesätyöpaikastani. Pääsin ensimmäistä kertaa työskentelemään oman alan yrityksessä ja vielä niin, että koen jopa hyödyntäneeni kurssilla oppimiani asioita. Empower IM on ollut hyvä työpaikka ja viihdyin Porvoon toimipisteessä. Vaikka onkin ihanaa palata omaan kotiin Tampereelle, niin tämä kesä on ollut mukava ja hyödyllinen kokemus! Jäi myös sellainen fiilis, että tein jotakin oikein kesätöissäni, sillä vaikka kesä loppuu, niin työt eivät. Päädyinkin tekemään kesän jälkeenkin muutamia vuoroja aina opiskelujen ohella ja tarkoituksena olisi alkaa syventää teknisen puolen osaamistani! Tämän lisäksi etsitään myös sopivaa kandiaihetta, joka hyödyttäisi samalla yritystä ja jota voisi ehkä myöhemmin jatkaa lopputyönä. 😊

Nyt on aika sanoa heipat kesätyöblogille ja aloittaa syksyn seikkailut!  Opiskelut ja työt jatkuu, mutta harmikseni kesäsäät eivät taida jatkua. Onnea kaikille syksyn opintoihin ja vinkkinä, että ensi kesäksi olisi töitä tarjolla!

-Meri

Vuosihuoltoa ja pesua muovinjalostamolla

Muovijalostamon arki on heinäkuun lopusta asti ollut huoltotöiden täyteinen. Vuosihuollot alkoivat lajittelun puolelta ja myöhemmin myös pesun puoli pistettiin kiinni. Huoltotöihin on kuulunut paljon siivousta ja osien vaihtoa. Koneiden toimintaa alkaa kummasti ymmärtämään paremmin, kun niiden sisälle pääsee näkemään, varsinkin minä, joka en ollut ennen nähnyt edes laakeria muuta kuin kuvissa. 

Lietekontin paikan siivousta.

Lupasin edellisessä tekstissäni kertoa pesulinjastosta myöhemmin, eli siis siinä lajitellut muovipaalit syötetään murskaimen kautta prosessiin, jossa muovijae pestään mekaanisesti vuoroin kuivaten ja taas kastellen. Lopuksi puhdas muovijae ohjataan sulatusruuville, jonka toisesta päästä saadaan valmis granulaatti. Itseäni yllätti, kuinka PET-muovi voidaan erotella muusta muovista vielä pesulinjaston upotus-kellutusaltaassa, koska PET-muovi ei kellu vaan vajoaa altaan pohjaan. Lisäksi olin ajatellut, että muovien pesussa tarvittaisiin paljon kemikaaleja, mutta ei, muovi saadaan mekaanisella pesulla ja vedellä riittävän puhtaaksi. Jätevesien käsittelyssä tietysti tarvitaan pH:n ylläpitämiseen ja lietteen erotteluun erilaisia kemikaaleja, mutta yllättävän vähän niitäkin verrattuna mitä olin ajatellut.

Valmista granulaattia.

Työympäristönä Riihimäen laitosalue ei ole mikään jäätelökioski vaan turvallisuusseikat on otettava vakavasti. Alueella käsitellään ongelmajätteitä ihan kemiallisiin aseisiin asti, trukkeja ja rekkoja vilisee joka kulman takana puhumattakaan infektioriskeistä, kun käsitellään jätettä. Ensimmäisestä työpäivästä lähtien turvallisuus työpaikalla tuli erittäin selväksi. Meidät perehdytettiin työhön ja turvallisuusseikkoihin kädestä pitäen sekä kaikille järjestettiin työturvallisuuskorttikoulutus, jos sitä ei vielä ollut käytynä. Jokainen tekee henkilökohtaisia riskiarviointeja työpäivän mittaan ja jos tehtävä työ on erikoisempi niin työlupa esimieheltä vaaditaan aina. Turvallisuudesta ja riskiarvioista muistutetaan päivittäin ja asia otetaan erittäin vakavasti. Kun riskit tunnistaa, pysähtyy ja miettii, työn tekeminen tuntuu turvalliselta. Tuntuu ihmeeltä, että olen selvinnyt, ainakin tähän asti, ilman vatsatauteja tai muita haavereita, mutta ei se ole ihme, vaan onnistuneen turvallisuusperehdytyksen ja sen ylläpitämisen lopputulos.

Aikaisten aamuherätysten hyvänä puolena auringonnousut.

Kesäni Fortumilla alkaa vedellä viimeisiään ja samoin osuuteni tästä blogista. Toivottavasti antoisasta kesästäni on välittynyt edes jotain myös sille puolelle ruutua. Tsemppiä kaikille syksyyn! 

Kristiina

Kuulumisia voimalaitoksen uumenista

Tervehdys taas täältä Varkaudesta

Tässä kirjotuksessa kertoilen hieman tarkemmin Varkauden tehtaiden voimalaitoksista sekä omasta työstäni.

Näkymä tehtaalle paikallisen vesitornin huipulta.

Energian tuotanto Varkauden tehtailla tapahtuu kahden varsinaisen voimalaitoksen ja soodakattilalaitoksen myötävaikutuksesta. Lisäksi tehtaiden läpi virtaavassa koskessa on neljä vesiturbiinia. Voimalaitos-osaston alle kuuluu lämpövoimalaitokset 1 ja 2, vesiturbiinit sekä vesilaitos, joka tuottaa vettä prosessin ja kattiloiden käyttöön.

Lämpövoimalaitos 1 koostuu pienestä kattilasta numero 7 ja kahdesta vanhasta käytöstä poistetusta ja yhdestä ajossa olevasta turbiinista. Se sijaitsee tehtaan alkuperäisen voima-aseman paikalla ja käyttää vanhojen kattiloiden tiilipiippua. Kattilalaitos pitää sisällään kaasuttimen ja tuotekaasukattilan. Laitoksella kaasutetaan muun muassa alumiinipitoista muovirejektiä, jota syntyy esimerkiksi kierrätyskuitulaitoksilla mehupurkkeja harjoittaessa.  Alumiini saadaan näin ollen erotettua muovista ja otettua talteen kaasutusprosessista. Tehtaalta löytyy myös toinen kaasutin, joka käyttää alueella syntyvää biomassaa ja tuottaa polttoainetta meesauunille poistaen näin ollen tarpeen käyttää raskasta polttoöljyä uunin lämmitykseen.

Kuva, jonka todennäköisesti jokainen valokuvauksen harrastaja on ottanut Varkaudesta, itseni mukaan luettuna. Kuvassa näkyvät vanhat massatornit, sekä vanhan voima-aseman rakennus ja sen katolla kellotorni. Kellotornirakennus kuuluu nykyiseen LVL1:teen.

Lämpövoimalaitos 2 on uudempi ja sinne sijoittuvat kattilat 5 ja 6, joista ainoastaan kattila 6 on käytössä, sekä kaksi turbiinia. Kattila 6 on kiertopetitekniikkaan perustuva monipolttoainekattila, jossa poltetaan muun muassa puunkäsittelyssä syntyvää kuorta. Vanhempi kattila 5 käytti voimanlähteenään raskasta polttoöljyä. Molemmat kattilat ovat paikallisen energiaosaamisen tuotosta ja ne on suunniteltu ja suurilta osin valmistettukin Varkauden konepajoilla.

Työskentelen, kuten aikaisemmassa kirjotuksessani jo mainitsin, LVL2:den kenttämiehenä, joten pyörin yleensä kutoskattilan välittömässä läheisyydessä. Työni on ollut varsin mukavaa, koska sen puitteissa on päässyt vaeltamaan laitoksella mielin määrin ja tutustumaan erilaisiin ennestään tuntemattomiin höyryn tuotanto- ja jakelujärjestelmien komponentteihin. Työjaksoni sattui sinällään sopivasti, että työt alkoivat samoihin aikoihin laitoksen vuosihuollon kanssa, jolloin muun muassa kattilaa pääsi tutkimaan myös sisäpuolelta. Silloin tuli todettua myös se, miten pienistä miesluukuista sitä mahtuukin läpi, kun toisella puolella on jotain mielenkiintoista nähtävää. Huoltotoimenpiteiden lähetessä loppuaan pääsin myös seuraamaan voimalaitosten ylösajoa ja suorittamaan siihen liittyviä toimenpiteitä. Mielenkiintoisimpia ylösajoon liittyviä tapahtumia oli mielestäni tehtaan höyryverkon paineistus ja vesitys höyrykatkon jäljiltä.  

Teen viisivuorotyötä, jossa yhteen kiertoon kuuluu kaksi aamuvuoroa, kaksi yövuoroa ja kuusi vapaata. Toki on hyvä muistaa, että yövuoron jälkeinen nukkumapäivä lasketaan vapaaksi. Vuorot ovat kaksitoistatuntisia, josta nautin suuresti, koska vuoron aikana ehtii tehdä paljon asioita. Kyseinen työaikamuoto on varsin miellyttävä, mutta toisaalta näin kesätyöläisenä, joka on odottanut koko kouluvuoden töihin pääsemistä, tuntuu välillä siltä, että kesä tulee oltua vain vapailla. Toki kun siihen tottuu niin kyllähän ne vapaatkin menevät ja voihan sitä mennä tekemään v-päiviä, jos neljästä vuorosta ei saa tarpeekseen. Työvuoro alkaa kello seitsemän ja päättyy kello seitsemän, joten on näppärää se, että jos haluaa ajoittaa jotakin tehtäviä, niin kellonajat ovat tavallaan samat niin yö- kuin aamuvuorossakin.

Varkauden tehtaat sekä kuunpimennys. Pitkillä vapailla on aikaa vaikka leikkiä kameroilla.

Ensimmäisen voimalaitoskäyttäjän jäädessä lomalle, alkoi itseni varsinainen työ kenttämiehenä ja tukikohdakseni vakiintui LVL2:den valvomo. Yhteisvalvomosta, josta voimalaitosta ajetaan, on radio- ja puhelinyhteys kenttämieheen, jolloin sieltä käsin voidaan tarvittaessa antaa tehtäviä, kuten esimerkiksi jumiutuneiden moottoriventtiilien avaamista/sulkemista tai tukkojen poistamista. Tällaisia ”erikoistehtäviä” on kuitenkin ollut suhteellisen vähän liikkeellä (ja hyvä niin, koska se kertoo vain siitä, että kaikki toimii), joten pääasiassa itseäni työllistää erilaiset kunnonvalvontaan ja siisteyteen liittyvät tehtävät. Rutiinihommiin kuuluu muun muassa polttoainelinjojen pesu kahdesti viikossa sekä polttoaine- ja tuhkanäytteiden ottaminen. Nämä kuitenkin vievät yleensä vain murto-osan vuoron pituudesta, joten olen kuluttanut paljon aikaa juurikin mainitun kunnonvalvonnan kanssa.

ODR-päätelaite ja kuntokoetin

Varkauden tehtaalla on käytössään SKF:n ODR (Operator Driven Reliability) järjestelmä, jonka avulla valvotaan muun muassa laakereiden kuntoa pumpuissa ja puhaltimissa tärinämittauksen kautta. Järjestelmään on tallennettu tarkasteltavista komponenteista koostuvia reittejä, joita käyttäjä kiertää sen mukaan, mitä osa-aluetta hän haluaa valvoa, esimerkiksi polttoaineen syöttöön liittyvät laitteet. Käyttäjä tekee erillisellä kuntokoettimella tärinämittauksia eri kohteista ja järjestelmä antaa hälytyksen, jos esimerkiksi tietty mittausarvo eroaa merkittävästi edellisestä mittauksesta. Poikkeamista tehdään ilmoitus kunnossapidolle, joka selvittää tarkemmin, onko toimenpiteille tarvetta. Kierrosten tekeminen on mukavaa hommaa ja siinä oppii paikkoja varsin tehokkaasti. Siinä tuntee itsensä voittajaksi, kun viimein löytää jonkin yksittäisen venttiilin jostain syvältä kaikkien linjojen keskeltä. Laitoksen PI-kaaviot on ollut tässä hommassa korvaamaton apu.

Tyypillinen työvuoroni alkaa vuoronvaihdolla, jossa käydään läpi edellisen vuoron tapahtumia ja pohditaan, onko ilmennyt jotain erityistä huomioitavaa, esim. vuotoja ym. Yleensä käyn ottamassa tarvittavat näytteet heti vuoron alussa, jotta ne ovat saatavilla ilman odottelua silloin, kun niistä vastaavalla henkilöllä on sopivaa aikaa tutkia niitä. Alkuvuorosta tarkastan myös yllämainitusta ODR - järjestelmästä onko laitteiden mittauksia erääntynyt. Jos erääntyneitä positioita löytyy, käyn ne hoitamassa. Mikäli aikaisemmin mainittu polttoainelinjojen pesu sattuu omalle vuorolle, niin sehän käy vanhalta palokuntaharrastajalta käden käänteessä. Työskentely vuoron aikana on varsin vapaamuotoista, koska olen normaalisti ainoa laitoksella paikalla oleva henkilö. Tämä on miellyttävää, koska voin itse aikatauluttaa ja järjestellä töitä huomattavasti helpommin. Vuoroon mahtuu myös paljon varallaoloa, kun muut varsinaiset hommat on hoidettu, tällöin oleilen valvomossa ja silloin voi tutkia laitosten ohjausta ja toimintaa sieltä käsin tai pitää vaikka ruokatauon. Tässä hommassa olisi mahdollista nähdä tuo yksinolo varjopuolena, koska voi olla, ettei laitoksella juuri käy muita työntekijöitä koko vuoron aikana. Radiotakaan itseni en pysty kuuntelemaan johtuen niin sanotusti vakavista musiikillisiin näkemyksiin liittyvistä ristiriidoista itseni ja minkä tahansa radiokanavan välillä, joten valvomossa vallitsee usein hiljaisuus silloin kun minä olen vuorossa. Itseä henkilökohtaisesti tämä ei haittaa lainkaan, koska tulen varsin hyvin toimeen itsekseni ja tällaisessa ympäristössä saan kyllä aikani kulumaan tehokkaasti esimerkiksi kenttäkierroksia tehden. Olen ihminen, joka haluaa tietää tarkasti, miten kaikki toimii ja kenttämiehen työ sopii oikein mainiosti tämän halun tyydyttämiseen, joten aika paljon on tullut luppoaikoina muun muassa erilaisten putkistojen reittejä seurailtua ympäri laitosta. Vuoron lopun kruunaa usein sauna, joka on varsin positiivinen asia, koska teollisuusympäristöt, paperikoneiden halleja lukuun ottamatta, eivät aina ole niitä kaikista siisteimpiä työskennellä. Suomalainen on mielenkiintoinen otus siinä mielessä, että vaikka ulkolämpötila olisi yli 30 astetta positiivisella puolella ja laitoksella lämpötilat pyörivät 40 asteessa, niin siitä huolimatta saunaan on mentävä, kun vuoro loppuu.

Juhannus sattui sopivasti vapaille, joten muissakin maisemissa on ehtinyt saunomaan.

Toivottavasti lukijana sait jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista työni voimalaitoksella suurin piirtein on. Itse olen siitä pitänyt ja saanut syvennettyä tietämystäni yleisesti aiheesta voimalaitokset, varsinkin sellaisilta osa-alueilta, joita ei koulussa ole juuri käsitelty. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, töiden loppu ja paluu arkeen lähestyy jälleen uhkaavaa vauhtia. Toisaalta on se niinkin, että joskushan ne on työt lopetettava, jotta ne voi seuraavana kesänä taas aloittaa uudestaan.

-Aleksi

Vilinää ja vilskettä

Moi taas kaikille!

Kesä on edennyt jo elokuun puolelle, ja töitä on alle kuukausi jäljellä Metsä Groupissa. Tänään kertaan hieman kuulumisia ja summaan kokemustani Metsä Groupissa, sillä tämä on minun viimeinen blogikirjoitukseni.

Ihan ensin palaan vielä alkuperehdytykseen. Sen aikana minulla oli vakituinen trukkikuski valvomassa ajamistani ja kertomassa kaikesta työhön liittyvästä, kuten viiluista ja laitteista. Lisäksi puhuttiin työturvallisuudesta, sillä trukkikuskilla vastuuta on myös muiden turvallisuudesta. Tehtaalla onkin peilejä hieman kaikkialla, jotta ajaessa näkisi aina kulman taakse. Lisäksi trukeissa on sininen valo osoittamassa eteen ja taakse, jotta muutkin alueella liikkujat tietävät trukin saapuvan ennen itse kapistuksen saapumista. Perehdytyksen päätyttyä on aika suorittaa näyttö, joka on noin kahden viikon kuluttua työsuhteen alkamisesta. Näytössä yksinkertaisesti testataan, että työntekijä pystyy tekemään työnsä turvallisesti. Lisäksi työntekijöiltä vaaditaan työturvallisuuskortti, jota varten järjestettiin koulutuksia. Itse kävin koulutuksen jo viime kesänä.

“Varo

trukkia

kuskia”

Mielenkiintoinen havainto kesätyössäni on ollut 5S-toimintamallin hyödyntäminen tuotantoympäristössä. Kerto-tehtaalla, missä työskentelen, on käytössä kyseinen 5S-toimintamalli, joka on varmasti monille hyvin tuttu, jos on opiskellut kestävää tuotantoa. Lyhyesti sanottuna toimintamallilla pyritään kasvattamaan työn tuottavuutta organisoimalla työpiste ja standardisoimalla toiminta. Yllätyinkin suuresti nähdessäni 5S-koulutuksien aikatauluja ilmoitustaululla, sillä ajattelin ensin yritysten enemmänkin soveltavan 5S:n ideaa ja avartavan mieltä, mutta nähtävästi 5S:n toteuttamista on suunniteltu pidemmällekin. Utelin hieman 5S:n vaikutuksista tehtaalla, jolloin sain tietää, että 5S:n avulla pyritään vaikuttamaan tuotantotehokkuuteen, työviihtyvyyteen ja työturvallisuuteen. Varmaan helpoimmin huomattava vaikutus on yleinen järjestys: työkaluille ja muillekin tavaroille on selvästi merkityt tai suunnitellut paikat.

Viilujen kohdalla tilanne on hieman erilainen, sillä työympäristö muuttuu koko ajan, niin kuin viimeksi mainitsin. Viilua saattaa olla välillä todella paljon, jolloin joutuu soveltamaan tilan kanssa. Esimerkiksi vuorosta lähtiessä märkäviilua voi olla paikat täynnä, mutta taas seuraavaan vuoroon tullessa suurin osa on kuivattu ja toinen kuivauskone jo ajettu alas. Siksi minulla onkin tapana tulla aikaisin töihin, jotta kerkeän käveleskellä ja tarkkailla hieman viilutilannetta. Vilinä ja vilske riippuvat myös paljolti viilujen tilanteesta, sillä jos esimerkiksi toinen kuivauskone on jätetty muhimaan, on vähemmän tehtävää.

Rauhallinen yö voiton puolella.

    Taustalla toinen trukeista.

Päällimmäiset fiilikset tähän mennessä ovat hyvät. Kaikenlaista olen tehnyt, ja joka viikko opin jotain uutta työstä, esimerkiksi trukilla uusia kikkoja, jotka helpottavat ja nopeuttavat työntekoa. Välillä tulee myös huomattua kaikenlaisia yksityiskohtia tuotannosta, kuten 5S:n käyttäminen tai käytettyjen suodattimien tyyppi. Ne eivät varsinaisesti vaikuta työhöni, vaan liittyvät enemmänkin kursseilla käsiteltyihin asioihin. 

Kaiken kaikkiaan kesä Metsä Groupilla on ollut antoisa. Työnantajana Metsä Group on ollut ennen kaikkea luotettava ja informoiva: kesätyöntekijöille kerrotaan kaikki tarpeellinen tieto työvuoroista terveydenhuoltoon asti. Työskenteleminen on ollut mukavaa, josta kiitosta täytyy antaa työkavereille. Heidän ansiostaan työilmapiiri on ollut kannustava, ja haasteista on selvitty yhteistyöllä. Uskon, että hyvä työilmapiiri on myös osasyy tehokkaaksi kokemaani tuotantoon. Heti huoltojen jälkeen laitteet käynnistetään ja tuotanto palaa normaaliksi. Yksi Metsä Groupin arvoista – vastuullinen tuloksenteko – näkyy mielestäni eniten jokapäiväisessä toiminnassa, sillä huomiota kiinnitetään varsinkin työntekijöiden turvallisuuteen. Lyhyesti sanottuna koen siis työskenteleväni hyvässä ilmapiirissä ja samalla olevani osa tehokasta tuotantoprosessia.

Näihin kuulumisiin lopettelen viimeisen postaukseni. Kesä jatkuu samaan malliin syyskuun alkuun saakka, jonka jälkeen on taas aika painua koulun penkille ja muuttaa takaisin Tampereelle.

Iltamaisema Immulasta

Konsta kiittää ja kuittaa!