Ohjelmointivelhon ajatuksenvirtaa ja afterworkeja

Kesä on lopuillaan, uudet fuksit saapuneet TTY:lle, ja kesätyörupeamani on myös viimeisiä päiviä vaille valmis. Kesätyö Valmetilla on ollut paitsi kiinnostava, myös opettavainen. Kirjoitin blogiin viimeksi heinäkuun puolivälissä. Olin silloin saanut kolme työprojektia heinäkuun ajaksi, jolloin vakituiset työntekijät olivat pääsääntöisesti lomalla.

Aloitin säätöraportointiprojektista, joka oli tehtävistä laajin ja aikaa vievin. Tarkoituksena oli korvata vanha käsityötä vaatinut excel-raportti automaattisella raportilla. Pääsin suunnittelemaan datahaut tietokannoista, tiedon yhdistelemisen C#-koodilla ja esitettävään muotoon saattamisen Valmetin DNA Report designerilla, jonka Saarakin omassa tekstissään mainitsi. Kaikkea en saanut heinäkuussa valmiiksi, mutta elokuun alussa saamieni kommenttien perusteella sain raportista tehtyä lopulta oikein hyvän.

DI Sällinen, TkK Elfving ja DI Pesonen kahvilla (kuva: Ulla Oksanen)

Toinen projektini liittyi pelkästään raportointiin. Toteutin uudestaan Valmetin infossa käytetyn lokiraportin, jonka aiemmasta versiosta oli tullut paljon palautetta. Uusittu versio päätyy ihan oikeasti asiakkaiden käyttöön, eli jotain olen ilmeisesti kesän aikana aikaan saanut. Kolmas projekti puolestaan oli eräänlainen tiedonhakuharjoitus, jota tein säätöraportin ja lokiraportin valmistuttua.

Vaikka kesätyöni päättyykin elokuun viimeiseen päivään, jatkan samankaltaisissa hommissa opintojen ohessa osa-aikaisesti. Tarkoitukseni on tehdä töitä yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. Kesätyö tarjoaa monille mahdollisuuden saada jalkaa oven väliin tulevien töiden kannalta. Opintojen ohessa tehdyt työt toivottavasti helpottavat myös työnhakua ensi kesää varten. Osa-aikaisuus opintojen ohessa on mahdollista varsinkin, jos työpaikka on samassa kaupungissa kuin koulu. Kesätyön viimeisen puolitoista viikkoa käytän tutustuen uuteen tehtävääni, jotta työtä on sitten helppo jatkaa, vaikka töissä ei enää käy päivittäin. Saan myös uudessa projektissa käyttää kesän aikana tutuksi tulleita työkaluja, sekä varmasti oppia paljon uutta.

DI Sällinen, TkK Elfving ja DI Pesonen kaljalla (kuva: Ulla Oksanen)

Olen kesän aikana tutustunut uusiin ihmisiin, totutellut toimistotyöhön, oppinut valtavasti tietotekniikkaan ja ohjelmointiin liittyviä asioita sekä kokenut onnistumisen kokemuksia päivittäisessä työssäni. Vaikka en olekaan (vielä) mikään maaginen ohjelmointivelho, niin on ollut hauska huomata, kuinka olen pystynyt hyödyntämään muutamalla kurssilla hankkimaani osaamista tässä työssä. Yksi tärkeimmistä asioista kesätyössäni oli se, että näin minkälaista diplomi-insinöörin työ voi käytännössä olla. Ehkä minustakin vielä jonain päivänä tulee diplomi-insinööri…
Mukavaa koulun alkua kaikille lukijoille, kiltiksellä nähdään!

Julius Elfving

Tarkastajan loppuraportti

Viimeinen blogikirjoitus, viimeinen työpäivä. Tänään olen ollut Vapolla töissä ympäristötarkastajana kolme kuukautta. Kesä on hurahtanut ohi nopeasti, tuntuu, että vastahan pääsin alkuun.

Olen päässyt Vapolla soveltamaan useita ympäristötekniikan DI-opinnoissa oppimiani asioita, kuten pH- sekä vesinäytteen ottoa. Myös syvempi tieto vesinäytteen analyysitekniikoista on auttanut. Ympäristöala on tullut entistä läheisemmäksi, kun on päässyt näkemään ympäristölupien konkreettista soveltamista hakuprosessista käsittely-, hyväksymis- ja soveltamisvaiheisiin. Lakipykälien tankkaus luennolla on löytänyt merkityksensä, kun voi itse arvioida, miten ympäristönsuojelulaki toteutuu ympäristölupien muodossa.

Pintavalutuskenttää penkalta kuvattuna jako-ojan kohdalta. Huh hellettä!

Ympäristötarkastajan työtä voisin suositella kesätyöksi kaikille, jotka ovat hyväkuntoisia ja itsenäisiä luontoihmisiä. Kävelyä on kertynyt useita kymmeniä kilometrejä suolla säässä kuin säässä. Eivät edes paahtavat helteet eivätkä tämän kesän tulvia aiheuttaneet rankkasateet ole estäneet tarkastuksia ja näytteenottoja. Oikea varustus ja kunnolliset eväät ovat auttaneet jaksamaan raskaissakin työolosuhteissa. Yksin työskentely maastossa ei ole pelottanut minua, päinvastoin, olen nauttinut työn itsenäisyydestä.

Sadekuuro lähestyy tarkastajaa.

Ympäristötarkastajan työssä olen päässyt myös nauttimaan lukuisista sivueduista, jotka voisin tiivistää lyhyesti näin: parhaat tarkastajakaverit ja mahtava Suomen luonto. Silloin tällöin on suon laidalta poimittu mesimarjoja, vadelmia, mustikoita, hilloja, juolukoita, lillukoita ja jopa pari variksenmarjaa (hyi). Haukkasuolta on myös bongattu iso ruskea haukka (enempää en ilman laseja erottanut).

Turvesuon laidalla oli maailman paras vattupaikka!

 Näin kesän lopuksi voin sanoa, että olen tuntenut oloni kotoisaksi tässä työssä. Työni on vahvistanut näkemystäni siitä, että haluan tulevaisuudessa työskennellä luonnonläheisessä ympäristöalan tehtävässä. Näillä sanoilla jätän jäähyväiset pohjoiselle ja Oululle ja lähden takaisin tuttuun Tampereen Hervantaan.

Leija Lahtinen

Voimalaitoksista aina ilmansuojelun prujuun

Heipähei, 

Rutiini aamuherätyksiin alkaa vähitellen löytyä ja taitaa olla minun vuoro kertoa omista työtehtävistäni Valmetilla. Meitä siis istuu täällä kolme ykiläistä kesäharkkaria vierekkän ja meillä kaikilla on hieman erilaista hommaa. 

Tiimi, jossa itse työskentelen, on keskittynyt Valmetin info-sovellusten kehittämiseen ja tänä kesänä olen päässyt puuhastelemaan pääasiallisesti raporttien parissa. Oikeastaan kaikelle mahdolliselle, mitä voimalaitoksessa voidaan mitata, löytyy raportti. Löytyy kaasuturbiiniraporttia, kattilan suorituskykyraporttia, korroosionhallintaraporttia... Näihin kaikkiin on Valmetilla olemassa valmiita pohjia, jotka räätälöidään myöhemmin vastaamaan asiakkaan tarpeita. Raportteja työstetään välillä hyvinkin mystisellä Valmet DNA Report Designerillä, enkä ole ehkä ainoa jolle kyseinen ohjelma aika-ajoin aiheuttaa päänvaivaa. Parasta kuitenkin on, että aina löytyy joku joka osaa neuvoa ja auttaa eteenpäin! 

Vierailu Vaasassa Vaskiluodon voimalaitoksella viime kesänä. Vasemmalla diplomityötään viimeistelevä Leo Laakkonen ja keskellä Vaskiluodon voiman käyttöinsinööri Melina Kallio-Könnö. Kuva Markku Rintala

Kesän kohokohdaksi voisi mainita täällä järjestetyt käytönvalvontasovellusten käyttäjäpäivät eli KÄKÄ-päivät. Sain olla mukana niiden toteutuksessa ja kuulin kiinnostavia esityksiä mm. siitä, kuinka energian tuotantoa voidaan optimoidan muuttuvilla sähkömarkkinoilla. Mielenkiintoista oli myös päästä juttelemaan Tampereelle saapuneiden vieraiden kanssa heidän työtehtävistään. Samalla pääsin hieman kartoittamaan, minkälaisia urapolkuja opisklemani ala voi tulevaisuudessa tarjota. 

Viimepäivät olen tehnyt selvitystä jäähdytystorneista. Monissa maissa jäähdytysvettä ei ole yhtä runsaasti tarjolla kuin täällä Suomessa, jolloin tornille on käyttöä. Etsiessäni kirjallisuutta aiheeseen liittyen törmäsin täällä työpaikallani aika moneen energiatekniikan ja ilmansuojelun prujuun. Mahtavaa huomata että pari kuukautta sitten niiden sisältö tuntui sekalaiselta sälältä, mutta ilmeisesti ihan validia tavaraa! ;D 

Leppoista heinäkuun loppua kaikille

-Saara Väänänen 

Piirikaavioita ja luovuuden tuskaa

Vaikka muualla uutisten mukaan on ollut sateinen kesä, Olkiluodossa kelit hellivät edelleen! Ollaan päästy jo yli puolen välin tämän kesän rupeamaa ja on tullut aika kertoa, mitä olen täällä tähän mennessä saanut aikaiseksi. Kesätöihin valmistautuminen alkoi jo toukokuun puolella, kun ensimmäiseksi piti jostain saada hankittua katto pään päälle. Kovat jätkät ehkä ajelee joka aamu Tampereelta Eurajoelle, mutta itse en kyllä siihen lähtisi mistään hinnasta, eikä onneksi tarvinnutkaan, sillä entinen opiskelija-asuntola Pyysumppu otti minut taas tiukkaan syleilyynsä. Ulkopaikkakunnalle töihin mennessä kannattaa aina käydä lähikaupunkien opiskelija-asuntosäätiöt läpi, sillä niiden kautta voi saada halpoja kesäkämppiä, jolloin omaa Tampereen asuntoa ei välttämättä tarvitse alivuokrata.

Huojentunut Rauman tyttö selvittyään ekasta skeittikerrasta ilman naarmuja! 

Kesäkuun alussa saavuin Olkiluotoon, jossa työtehtäväni tänä kesänä ovat pääasiassa liittyneet OL1/OL2 - laitosten automaation uusimiseen. Pääsin taas kurkistamaan syvemmälle laitokseen, kun tehtäväni oli muun muassa kuvata automaatiokaappien sisältöä lähtötietojen keräämistä varten. Kevään automaatiojärjestelmät - kurssin oppeja olen päässyt käyttämään etsiessäni tarvittavia lähtötietoja järjestelmien dokumentaatiosta, kuten erilaisista piirikaavioista ja spesifikaatioista. Nyt myöhemmin kesällä olen päässyt luovemman työn pariin, kun olen hahmotellut automaatiojärjestelmien yleiskuvan ja tarkempia järjestelmien periaatekaavioita Microsoft Office Visiolla. Luovien ja visuaalisten harrastusten mainitsemisesta CV:ssä on kuulemma hyötyä vaikkei mikään ammatti-cadittaja olisikaan! Tehtävä vaikutti aluksi melko haastavalta, kun eteen lätkäistiin lähtömateriaaliksi parisenkymmentä piirikaaviota, jotka vilisivät tuntemattomia komponentteja ja kirjainyhdistelmiä, mutta kun niitä pikkuhiljaa alkaakin hahmottamaan päässä, fiilis on aika mahtava. Ei kannata siis huolestua, jos työtehtävät tuntuvat aluksi ylitsepääsemättömiltä, sillä oman kokemuksen mukaan melkein kaikesta selviää, kun vain kehtaa kysyä neuvoa.

Vaikeuksissa virkistyspäivän maastoautosafarilla Uudessakaupungissa

Aiempina kesinä olen Olkiluodossa työskennellyt muun muassa vaatimustenhallintajärjestelmän parissa, jonne päivitin erilaisia ydinvoimalaa ja sen automaatiota koskevia vaatimuksia. Tein myös jonkin verran yhteistyötä Ruotsista kotoisin olevien kollegoiden kanssa, joka toi mukavaa vaihtelua normaaliin työelämään. Satunnaisesti olen päässyt myös koodailemaan ja voin kertoa, että se tuntuu töissä paljon mielenkiintoisemmalta kuin ohjelmoinnin peruskurssilla! Ydinvoimalassa työskentely on opettanut minulle myös paljon työturvallisuusasioista, avokonttorissa työskentelystä ja monipuolisesti erilaisista tietojärjestelmistä. Minut on otettu toimistossa hyvin osaksi porukkaa ja olen päässyt osallistumaan toimistokokouksiin, laitoskierroksiin ja toimiston virkistyspäivään. Lisäksi Olkiluodossa toimii Olkiluoto Young Generation - yhteisö, jonka kautta pääsee verkostoitumaan myös muiden kaupunkien ydinvoima-alan nuoriin työntekijöihin. Tänä vuonna Olkiluodossa järjestettiin muun muassa ATS YG:n, eli Atomiteknillisen seuran nuoren polven kesätapahtuma, jossa kuultiin esityksiä muun muassa WANO:n toiminnasta (The World Association of Nuclear Operators) ja Olkiluoto 3 rakennushankkeesta.

Polttoaineen vaihtoa reaktorihallissa (Kuva: TVO)

Vaikuttavimpana kokemuksena TVO:lla työskentelystä on jäänyt mieleen pääsy reaktorihalliin revision aikaan. Tšerenkovin säteilystä sinisenä kiiltävät polttoainesauvat saivat kyllä energiateekkarin sukat tosissaan pyörimään jaloissa. Loppukesästä toiveena olisi saada lisää haastavia työtehtäviä, joista karttunutta tietämystä voisi tulevaisuudessa käyttää hyödyksi, kun syksyllä taas koulun ovet aukenevat!



YKIläisten kanssa nähdään taas syksyllä (ja lauantaina kesätapossa!) ja muille lukijoille toivotan hyviä lukuhetkiä blogin parissa ja tsemppiä töihin!

Essi Nousiainen

OL1/OL2/OL3 - laitokset (Kuva: TVO)