Kesähessun seikkailut vuorenpeikkojen luolassa

Vähän isomman polttoainesäiliön päällä.

Miksi ilmavaihtolaite toimii hullusti? Todennäköisesti koska sen sisällä asuu pieni peikko, joka tykkää ottaa välillä löylyjä. Mitä ylipäätään saan kertoa teille varastoluolan sisällöstä? Onko siellä jotain vaarallista? Onko luolassa peikkoja? No ainakin joinakin aamuina peilissä on jokin peikkoa muistuttava otus.

E-kuilussa riittää portaita. Valaistus on lisäksi
tunnelmallinen

Ajatuksiin on väkisinkin etsiytynyt Griegin kuuluisa sävellys Vuorenpeikkojen luolassa, jota olen huvikseen myös opetellut soittamaan pianolla viime aikoina. Se ei ole helppo kappale, mutta alan nyt jo jotenkuten osata sen. Tuota sävellystä on toisinaan käytetty myös kuvaamaan tilannetta, jossa kaikki menee pieleen katastrofaalisella tavalla. Polttoaineluolassakin on mahdollisuudet katastrofaalisiin tilanteisiin, joten turvallisuusasiat ovat hyvin tärkeitä. Heti harjoittelun alussa sainkin käydä läpi lukuisia työturvallisuutta käsitteleviä koulutuksia. Näissä tuotiin esille muun muassa turvallisuuden ja laadun yhteyttä. Jossain vaiheessa mieleeni tuli, että voisiko laatuajattelua soveltaa jotenkin myös opiskelussa. Siitä kun tuntuu välillä olevan laatu kaukana.

Työpaikkani on siis Nesteen polttoainevarasto Tampereen lähistöllä. Varasto on yksi Nesteen operoimista varmuusvarastoista, joiden on tarkoitus taata polttoaineiden riittävyys Suomessa. Omiin työtehtäviini kuuluu pääasiassa polttoainekuljetusten purkujen ja lastausten valvonta, sekä näihin liittyvät paperityöt, mutta myös aamu- ja iltakierrosten tekeminen varastoluolassa. Lisäksi olen saanut tehdä jonkin verran puhdistustöitä pihalla ja lattian pesua luolassa. Vesileikit paloletkujen kanssa ovat loppujen lopuksi olleet hauskoja työtehtäviä. Lattiat ovat tosin olleet paikoin yllättävän pölyisiä. Muutenkin luola on yllättävän mielenkiintoinen työympäristö. Kallion sisäiset vesisuonet virtaavat milloin mistäkin, ja olosuhteiden ollessa sopivat luolaan sisään virtaava ilma saattaa jäähtyessään muodostaa pilviä käytäville. Luolasta löytyy myös muutamia tippukiviä.

Luolan katosta löytyy monesta paikasta tippukiviä. 

Aamulla kun selviän työpaikalle puoli kahdeksan maissa aikaisen herätyksen ja työmatkan Radio Rockin kuuntelun jälkeen, teen luolassa kierroksen. Avaan ovet, jotta ilma pääsee vaihtumaan painovoimaisesti, ja tarkastan samalla putkilinjoja ja laitteita vuotojen varalta. Luola on sen verran syvä, että jos alatasolta juoksee ajoluiskaa pitkin ylös, saa hyvät lämmöt päälle ja päivän käyntiin. Tämän jälkeen ohjelmassa on päivästä riippuen kuljetusten valvontaa tai jotain puhdistustöitä. Tietysti myös laitteiden vesitykset ja laatutarkkailunäytteiden ottamiset kuuluvat tehtäviin ajoittain. Lounasaikaan pitää tyytyä eväisiin, koska pienellä varastolla ei luonnollisestikaan ole lounasravintolaa. Keittiö meillä kuitenkin on, ja olen pyrkinyt löytämään hyviä valmisruokia lämmitettäväksi. Tästäkin on syntynyt yllättävää huumoria kun minulla oli ensimmäistä kertaa ruokana viheltävään pakkaukseen pakattua avokadopastaa. Kun pakkaus piti ruoan valmistumisesta kertovan ominaisen vihellyksensä, niin vanhempi työkaveri huudahti viereisestä huoneesta ”Nokkahuiluako se siellä lämmittää?” Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, iltapäivällä päivän päätteeksi menen luolaan ja suljen ovet perässäni. Siinäkin on omaa tunnelmaansa.

Kesä jatkuu kesä, seuraava blogiteksti sitten elokuun puolella,

terkuin Niklas

HSEQ-asiaa merenrantamaisemissa

Heippa vaan kaikille näin heinäkuun alkuun! Onneks kesä sentään ei ihan vielä ole ohitse..

Tosiaan täältä Uudestakaupungista kirjoittelen omia kesäkuulumisiani. Ensimmäisestä työpäivästäni, tai no siis päivästäni työntekijänä Yaralla, on kerennyt jo täyttymään aikaslailla tarkalleen se kaksi kuukautta. Heti Wapun jälkeen suuntasin kohti kesän työpaikkaa, jossa ensimmäinen päivä meni, kuten edellisessä tekstissäni mainitsin, turvallisuusperehdytyksessä sekä sen lisäksi omaan työpisteeseeni tutustuen. Niin ja tietysti sain kaikki mahdolliset varusteet, joilla ehkä selviän kesästäni.

Työn touhussa, homma etenee.

Muutamat tentit ja työpäivät ehti toukokuun alussa kerääntymään, mutta varsinaisesti pääsin asettumaan aloilleni maanantaina 15.5., jolloin eka täysi työviikko alkoi. Heti alkajaisiksi pääsin keskelle tehtaiden vuosittaista huoltoseisakkia, joka kesti suunnilleen kaksi viikkoa. Sain siis heti kokemusta kiireisestä ajanjaksosta, jolloin tehdasalueella näki toistasataa urakoitsijaa tekemässä töitään jokainen omillaan mutta kuitenkin yhdessä osana yhteistä päämäärää. Omiin ensimmäisiin viikkoihini kuului tietysti paljon perehtymistä toimintaan. Yaralla en siis ole aiemmin työskennellyt, eikä toimipaikka ollut ennestään tuttu, minkä vuoksi lähes kaikki oli uutta. Sen vuoksi halusin ja sainkin tutustua mm. yrityksen intraan ja sieltä löytyvään materiaaliin. Ekojen viikkojen aikana olin lisäksi mukana muutamilla tarkastuskierroksilla tehdasalueella yhdessä työtovereideni kanssa sekä olin lähes päivittäin muutaman tunnin turvallisuusteltalla (seisakin ajaksi pystytetty turvallisuusaiheisia juttuja sisältävä teltta, jossa saattoi tavata myös turvallisuusasiantuntijaa) jakamassa turvallisuuskyselyyn vastaaville työntekijöille t-paitoja sekä viimeisinä päivinä jäätelöä. Onneksi ensimmäisten päivien räntäsää oli sentään hetkittäin edes vaihtunut aurinkoon.

Seisakin jälkeen hieman tavallisempi työrytmi palautui tehdasalueelle ja pääsin itsekin muiden kesätyöhommien kimppuun. Ensimmäisen kuukauden aikana kävin myös lähes kaikilla osastoilla hakemassa perehdytystä eri toiminnoista, joista sain oikein hyvin käsitystä siitä mitä alueella tapahtuukaan. Kesätyöntekijöiden sekä uusien työntekijöiden iloksi järjestettiin myös yksi koko päivän kestävä yleisperehdytyspäivä, jossa toimipaikan tuntemusta lisättiin ja päästiin myös nopeasti kurkkaamaan tuotannon eri osastoille eli siis lannoitteelle, energialle sekä materiaalipuolelle. Illalla saatiin myös ruokaa, juomaa ja saunakin lämpeni.

Ukin maisemat kohillaan, kyl täällä kelpaa lenkkeillä.

Työtehtävinä tällä hetkellä pyörittelen turvallisuusperehdytyksen ja erääseen järjestelmäämme liittyvää käännöshommaa sekä henkilösuojaimia koskevaa suurempaa työhommaa. Nämä jatkuvat varmasti pidempään ja muutakin taitaa olla tiedossa. Tällä hetkellä päivät kuluvatkin pitkälti näiden töiden parissa ja kirjoitushetkellä olin juuri päässyt vetämään myös ensimmäistä koulutusta, joita kesän aikana tulee varmasti vielä eteen. Usein mut löytääkin toimistosta koneen luota, koitan käydä keräämässä työssäni tarvittavaa tietoa eri osastoilta sekä osallistun tarvittaviin tapaamisiin/palavereihin. Näen tärkeänä toimipaikan käytäntöihin kuuluvat säännölliset tapaamiset, esimerkiksi juuri eri osastoilla. Meilläkin on mm. HESQ-tiimipalaveri joka viikko, jossa katsastetaan menneen sekä myös tulevan viikon tapahtumia/omia töitä. Näin pysyy hiukan kartalla siitä, mitä muut tekevät ja minkälaisia juttuja on meneillään, jos ei onnistu toisella korvalla kaikkea kuulemaan. Meitä istuu tällä hetkellä neljä henkilöä samassa huoneessa, mikä osaltaan kyllä helpottaa omaa tekemistä, jos ja kun kysymyksiä ilmenee. Saa nähdä kuinka hiljaista tulee, kun lomakaudet pukkaa päälle.

Hienoa on ollut päästä näkemään melkoisen kompleksinen tehdasalue, joka onnistuu näyttämään pieneltä tai ainakin kohtalaiselta omasta toimistohuoneesta, mutta paljastuu vaikuttavan isoksi kentälle lähtiessä. Epäilen vahvasti, ettei alue tule läheskään tutuksi kesän aikana kovasta yrityksestä huolimatta. Yaran toiminta saarella on monipuolista tuoden mielenkiintoa sekä haasteita. Ympärillä tapahtuu paljon ja on kiva nähdä, millaisia muutostoimia tehtailla on tällä hetkellä meneillään käsittäen niin toiminnan kehittämisen kuin rakennustyömaat. Itse olen jo havahtunut siihen, etten voi tietää kaikesta kaikkea, vaikka kuinka haluaisin. Kysymällä, tekemällä ja näkemällä oppii huikeasti, ja sitä toivotaankin.

Seuraavaan höpöttelykertaan jätän vielä jotain..  Kesäiloa ruudun sille puolelle!! 

- Jossu

Katalysaattoreita ja ammattislangia

Hei taas,

Tänään koitti paluu arkeen juhannuksen jäljiltä levänneenä ja hyvinsyöneenä, eikös vaan? Takana on jo seitsemän viikkoa töitä, ja edessä vielä kymmenen. Hurjaa miten nopeasti aika on mennyt! Olen huomannut että täällä Turun päässä meidän tiimissä on tapana tulla töihin yhdeksäksi, poiketen Suomessa ehkä tyypillisemmästä ”kasista neljään”–rytmistä, ja sehän sopii minulle aamu-unisena oikein hyvin. Lounaalla käydään yleensä 11 aikaan samassa rakennuksessa sijaitsevassa Amican henkilöstöravintolassa, jossa on muuten todella hyvät ruuat! Välillä olen kirmannut myös Aurajoen rantaan nauttimaan lounasta aurinkoisena kesäpäivänä. Elämä Turussa on lähtenyt rullaamaan oikein hyvin.

Aurajoen ranta eräänä kauniina kesäiltana.

Muutama sananen Wärtsilästä. Työskentelen siis Wärtsilä Finland Oy:llä, joka on Wärtsilän suurin tytäryhtiö. Yhtiö työllistää noin 3600 henkilöä Suomessa, kun koko Wärtsilän henkilöstömäärä on noin 18000. Wärtsilä on kansainvälisesti johtava edistyksellisen teknologian ja kokonaiselinkaariratkaisujen toimittaja merenkulku- ja energiamarkkinoilla. Wärtsilä Finland Oy:lle rekrytoitiin lähes 500 kesätyöntekijää tänä vuonna, ja ainakin Vaasassa työskentelee myös nykyisiä YKIläisiä. Rekrytointiprosessista voisin sanoa vielä sen verran, että pääsin haastatteluun ihan vain täyttämällä netissä hakemuksen johon linkkasin mm. Linkedin- sekä Twitter-tilini.

Wärtsilällä on kolme liiketoiminta-aluetta; Energy Solutions, Marine Solutions sekä Services. Marine Solutions, jonka alla työskentelen, tarjoaa maailman laajimman valikoiman merenkulun ratkaisuja laivasuunnittelusta propulsioon ja voimantuottokoneistoon, sähkö- ja automaatiosysteemeihin ja aina painolastiveden ja savukaasujen puhdistukseen asti. Wärtsilän tuotevalikoiman laajuuden tajusin oikeastaan vasta kun aloitin työt täällä.  Wärtsilä tarjoaa myös kokonaisvaltaisia jätevedenkäsittelysysteemejä unohtamatta alipainehuuhtelulla toimivia wc-istuimia! Vähempikin saisi ympäristö- tai energiateekkarin riemastumaan.

TTY:n pikkujouluristeilyiltä tutun MS Baltic Princessin pääkoneina on neljä Wärtsilän dieselmoottoria. (Kuva täältä)

Catalyst systems –liiketoimintayksikkö, joka toimii Marine Solutionsin alla, toimittaa pakokaasujen puhdistussysteemejä jotka perustuvat typen oksidien (NOx) selektiiviseen katalyyttiseen pelkistykseen (Selective Catalytic Reduction, SCR). SCR systeemejä toimitetaan sekä maalla sijaitseviin voimalaitoksiin että merenkulku- ja offshore-aluksiin. Meripuolella toimitettava SCR-järjestelmä kulkee tuotenimellä Wärtsilä NOx Reducer eli tuttavallisemmin NOR ja voimalaitospuolella nimellä Wärtsilä Combined SCR and Oxidation catalyst eli CSO. Typen oksideja koskevat päästörajoitukset tiukentuvat maailmanlaajuisesti, ja hallinnoivat elimet kuten Kansainvälinen merenkulkujärjestö (International Maritime Organization, IMO) sekä Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (United States Environmental Protection Agency, EPA) esittävät kiristyviä säädöksiä. Olenkin työssäni päässyt tutustumaan maailmanlaajuisesti erilaisiin säädöksiin ja vaikutuskeinoihin merenkulkualalla.

Wärtsilä toimittaa myös IMO ja EPA Tier III sertifikaatteja moottorin ja SCR systeemin yhdistelmälle. Tier III tarkoittaa tiukinta päästörajoitusluokkaa, joka on käytössä vain tietyillä päästörajoitusalueilla (Emission control area, ECA). Viime vuoden loppupuolella IMO on alustavasti hyväksynyt kaksi uutta typen oksidien päästörajoitusaluetta (NOx Emission Control Area, NECA), Itämeren ja Pohjanmeren alueille. Jos yhtään kiinnostuit mikä on NECA, kannattaa käydä vilkaisemassa vaikka tämä: http://www.bpoports.com/imo-neca-in-northern-europe-and-a-global-0.5-sulphur-limit.html. Myös IMOn sivuja on tullut tuijotettua hyvä tovi, käy täältä kurkkaamassa mitä se mystinen IMO tekee: http://www.imo.org/en/OurWork/Environment/PollutionPrevention/AirPollution/Pages/Air-Pollution.aspx. Ympäristömääräysten kehitys vaikuttaa toki merkittävästi ympäristöratkaisujen kysyntään.

Muutama viikko sitten kävin työmatkalla Vaasassa koulutuksessa ja tutustumassa Catalyst systems
–yksikön henkilöstöön siellä päässä. Reissussa ehti myös moikata YKIläisiä tuttuja!

Työnteko on sujunut hyvin dynaamisessa työilmapiirissä ja vaihtelevien työtehtävien parissa. Kolleegani ovat kokeneita asiantuntijoita ja uskon että tulen kesän aikana oppimaan heiltä paljon. Ja roppakaupalla olen tietysti jo oppinutkin. On ollut mielenkiintoista ja avartavaa tutustua erilaisiin säädöksiin ja määräyksiin merenkulkualalla, erityisesti NOx-päästöihin liityen. Kuten ehkä huomaatte, lyhenteitä käytetään alalla paljon, ja aluksi ne olivatkin melkoinen viidakko. Nyt MARPOL, NTC, EIAPP, CEMS ynnä muut kuuluvat sujuvasti ammattisanastooni. Työskentelykieli on pääasiassa englanti, ja päivittäin kuulee paljon myös ruotsia, suomen kielen lisäksi. Työtehtäväni ovat enimmäkseen selvitystehtäviä erilaisiin tiimin tarpeisiin. Käytännössä siis istun näyttöpäätteen edessä ja välillä skypepalavereissa, joka tapauksessa istumalihakset saavat paljon treeniä!

Seuraavia postauksia odotellessa nauttikaa kesästä!

- Kaisa

Mielipiteet ovat omiani eivätkä edusta työnantajani näkemystä.

Kirjoittajaesittely: Niklas Nest, Neste Oyj

Moi!

Iloinen kesäharjoittelija, joka on juuri 

saanut uudet työvaatteet

Olen Niklas Nest ja olen opiskellut TTY:llä nyt semmoiset kolme vuotta. Pääaineena minulla on energia- ja prosessitekniikka ja sivuaineena konetekniikka. Kun hakeuduin opiskelemaan TTY:lle, ympäristö- ja energiatekniikka tuntui minulle täydelliseltä opintosuunnalta. Se yhdistää mielenkiintoisella tavalla fysiikkaa ja kemiaa, joista pidin erityisesti lukiossa. Lisäksi myös ympäristötieteet ovat merkittävässä asemassa. Alalla on suuri yhteiskunnallinen merkitys, joten se on siinäkin mielessä kiinnostava. Todellisuus opiskelussa on luonnollisesti se, että teoreettisia opintoja on paljon ja usein laskuja laskiessa unohtuu, mitä ollaan tekemässä. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että olen tehnyt loistavan valinnan opiskelupaikkani suhteen. Kiltatoiminta ja YKIläisyys ovat myös alkaneet tuntua minulle rakkailta asioilta ja tällä hetkellä toiminkin kiltamme yritysyhteistyövastaavana.

Tänä kesänä olen iloinen siitä, että pääsin ensimmäistä kertaa oman alan yritykseen kesätöihin. Olen kesäharjoittelijana Nesteen polttoainevarastolla. Aiemmin varusmiespalveluksen aikana olin lentokoneapumekaanikkona Satakunnan lennostossa, joten polttoaineiden kanssa lutraaminen oli minulle jo ennestään tuttua. 

Löysin ilmoituksen kesäharjoittelijan paikasta Nesteen polttoainevarastolla ihan te-palvelujen internetsivujen kautta, ja se kuulosti heti minulle sopivalta tavalta viettää kesää. Maaliskuussa kun olin jo lähestulkoon unohtanut hakeneeni koko paikkaa ollessani kansainvälisessä leiriohjaajakoulutuksessa Gran Canarialla, nykyinen esimieheni soitti ja kysyi minua työhaastatteluun. Oli vähällä, että en olisi vastannut koko puheluun, koska olin juuri sillä hetkellä keittiössä sekoittamassa kasvispaistosta. Onneksi sain kuitenkin haastatteluajan sovittua, ja työpaikka tuli.

Nyt olen ehtinyt olla näissä hommissa noin kuukauden, ja aamuherätyksiin ja varastoluolassa kiertelyyn on ehtinyt tottua. Lisää kokemuksistani ja työtehtävistäni saatte lukea seuraavassa postauksessani heinäkuun puolella.

Hauskaa kesän jatkoa!

-Niklas

Kirjoittajaesittely: Saku Jussila, Pori Energia Oy

Moikku!

Olen Saku Jussila, kolmannen vuoden YKIläinen ja energiatekniikan opiskelija. Tampereelle muuttoa edeltävän elämäni asuin Porissa. Tänäkin kesänä palasin kotikaupunkiini, tällä kertaa onnekseni oman alan töihin! Kesäasuntoa en tohtinut vuokrata, kun vanhempien nurkissa on tilaa, ja ruokahuoltokin (luksusta) toimii suurimman osan kesästä.

Kahvitaukoselfie
Porin parhaalta kattoterassilta

Kandivaiheessa opiskelin pääaineenani energia- ja prosessitekniikkaa sekä sivuaineenani konetekniikkaa. Kandidaatintyöni tein keväällä liittyen maalämpökaivoihin, ja suoritusmerkinnänkin sain työstäni viime viikolla. Olisin kenties jättänyt kandin teon myöhemmäksi, mutta syksyllä minua odottaa vaihtopaikka Tšekin teknillisessä yliopistossa Prahassa! Kandin tukikuukaudet olisivat käyneet jo syksyllä vähiin, joten katsoin viisaammaksi valmistua ennen lähtöä muille maille. Prahassa ajattelin lukea ohjelmointia, Tšekin kielen alkeita ja muutaman energiatekniikan kurssin.

Pori Energian päätoimipiste sijaitsee Karjarannassa Porin keskustan länsipuolella. Itse päädyin töihin energiayksikköön Aittaluodon voimalaitokselle, en kuitenkaan haalarihommiin tai valvomoon, vaan voimalaitoksen kyljessä sijaitsevalle toimistolle. Täällä majailevat lähes kaikki energiayksikön toimihenkilöt. Työympäristö on erittäin miellyttävä, ja lisämielenkiintoa tuo vieressä oleva voimalaitos. Töitä teen lähinnä kaukolämmön parissa, mutta siitä lisää myöhemmin!

Kolmannella työviikollani pääsin nauttimaan töiden lisäksi energiayksikön TYKY-päivästä, jota vietettiin aurinkoisessa Yyterissä. Kävimme Huikee-seikkailupuistossa kiipeilemässä ja roikkumassa valjaissa, jonka jälkeen jatkoimme ruokailemaan ja saunomaan vieressä sijaitsevaan lomakylään. Huikee oli kyl huikee, suosittelen käymään jos eksytte kesällä Yyteriin! Pisin liuku vaijeria pitkin oli mututuntumalla sadan metrin luokkaa. Kuvia ei valitettavasti tarttunut matkaan, sillä kännykän tippumisriski ilman vetoketjutaskuja oli melko ilmeinen.

Törmäillään ainakin varsinaisen blogitekstini merkeissä heinäkuussa. Muistakaa nauttia auringosta ja (YKIn)vihreydestä!

Parhain terkuin,

Saku

Kirjoittajaesittely: Johanna Veuro, Yara Suomi Oy

Heis!

Rannikon kesäisistä fiiliksistä esittelyyn pääsin vuorollani minä eli Johanna Veuro. Vielä tovin pykälässä näkyy 23 vuotta ja aikoinaan Tampereen teknilliseen yliopistoon suunnattiin suhteellisen läheltä Valkeakoskelta. Ympäristö- ja energiatekniikkaa päädyin lukemaan suoraan lukiosta ja sille tielle jäätiin, vaikka toisenlaisia suunnitelmia fuksisyksyn alkaessa saattoi ollakin. Omaa tietä koulun käytävillä haeskeltiin, kun fuksivuoden ja ehkä siitä seuraavankin jälkeen peruskurssit olivat täyttäneet pään. Pääaineeksi silloin muinoin jo kandivaiheessa valikoitui turvallisuustekniikka ja ympäristöjohtaminen ja vahvasti näyttää, että siitä myös valmistutaan. Sivuaineitakin muutama kappale löytyy, kun kiinnostus on vetänyt lukemaan uusiutuvia sähköenergiateknologioita sekä kestävän kehityksen opintokokonaisuutta. Hui, viimeisen vuoden kunniaksi käväisin myös keskustan huudeilla Yliopistolla hakemassa muutamat kurssit tutkintooni. Suosittelen kyllä, jos sieltä kiinnostavia kursseja löytää. Tulevaisuudessa se kai tätäkin helpompaa tulee olemaan, kun yhdistyminen etenee…

Kevään jälkeen täyteen tuli viisi vuotta opiskeluja Tampereella, pientä Ruotsin puolella käyntiä lukuun ottamatta. Vaihto-opintoja suosittelen kliseisesti muiden vaihdossa käyneiden tavoin kyllä kaikille, jotka sitä hiemankaan ajatuksissa pyörittävät. Tällä hetkellä itsellä opinnot näyttävät loppusuoraa ja tekstin kirjoitushetkellä enää yksi suoritusmerkintä uupuu keväältä. Edessä onkin ensi vuodelle lähes ainoana kouluun liittyvänä tavoitteena valmis diplomityö ja paperit ulos. Pieni puristus siis vielä. Sitä odotellessa ehdottomasti!

Ukissa nauttimassa auringosta.

Mutta paluu tähän hetkeen.. Autolastillisen kanssa suuntasin toukokuun alussa siis Uuteenkaupunkiin, jossa tämä kesä tullaan viettämään työn merkeissä ja merituulesta nauttien. Työpaikkana toimii Yaran Uudenkaupungin tehdasalue, jossa ensimmäisenä päivänä turvallisuusperehdytyksen kautta saatiin lupa tehdasalueella yksin liikkumiseen ja työskentelyyn kartuttaen myös tietoa toimipaikan toiminnasta ja käytänteistä. Työpaikkani sijaitsee Hangonsaaressa, jossa ensimmäinen tuotanto on alkanut jo vuonna 1965. Saaren tehtailla valmistetaan NPK-lannoitteita ja teollisuuskemikaaleja. Suurin osa lannoitteista lähtee vientiin ulkomaille, minkä mahdollistaa mm. oma satama. Tehdasalueelle ulottuu myös rautatie, joten monipuolinen toimintaympäristö on taattuna. Haasteita siis varmasti löytyy.

Yaralle hakemusta pistin menemään helmikuun puolella saatuani tietoon heillä tarjolla olleen paikan turvallisuuspuolelta. Niitä oman alan työpaikkoja kun ei ihan liukuhihnalla kuitenkaan esillä ole. Paikassa kiinnosti tehdasympäristö, jollaisessa en ollut aiemmin työskennellyt sekä myös tämänhetkiselle esimiehelleni soitetun puhelun myötä esillä olleet mahdolliset työtehtävät. Nyt jo reilu kuukausi on takana HESQ-kesäharjoittelijana ja jo tähän mennessä on paljon uutta opittu ja nähty. Toimin siis osana terveyteen, ympäristöön, turvallisuuteen ja laatuun liittyviin asioihin keskittyvää osastoa, josta osa henkilöstöä löytyy sopivasti oman työpisteen luota kuuloetäisyydellä.

Vaikka pikkanen kasa työtunteja ja monenmoista muuta löytyykin jo takataskusta, niin kaikesta siitä tulen kirjoittelemaan enemmän tulevissa teksteissäni. Pysykää kuulolla ja nauttikaa toivottavasti lämpöä tarjoavasta kesästä :)

- Johanna

Kirjoittajaesittely: Kaisa Järvinen, Wärtsilä Finland Oy

Heippa!

Turkukotiselfie eilen
työpäivän jälkeen

Olen Kaisa Järvinen, ja pääsen avaamaan tämänvuotisen YKIn kesäduuniblogin. Olen 22-vuotias, kotoisin Jyväskylästä, ja muutin opiskelemaan Tampereelle 2014 syksyllä eli takana on nyt kolme vuotta opintoja YKIllä. Tämän kesän asun Turussa töiden perässä, ja asuntokin löytyi helposti Kesäteekkariksi Turkuun -kampanjan kautta, suosittelen tutustumaan jos aiot hakea töihin Turun seudulle!

Opiskelen kandivaiheessa pääaineenani bio- ja ympäristötekniikkaa ja sivuaineena uusiutuvia sähköenergiateknologioita. Kandiksi olisi tarkoitus valmistua ensi syksynä. Dippavaiheessa luen pääaineenani ympäristötekniikkaa, ja sivuaineena ainakin turvallisuustekniikkaa ja logistiikkaa, katsotaan nyt mitä kaikkea keksin!

Ympäristö- ja energiatekniikan alalla minua kiinnostavat yleisesti cleantech, kiertotalous, uusiutuva energia ja paremmat liikenneratkaisut, ja erityisesti kiinnostusta herättää ilmansuojelu sekä ihmisen ja ympäristön yhteinen terveys. Arjessa kiinnitän huomiota päivittäiselle kemikaalialtistukselle, kuten esimerkiksi säilöntäaineisiin, hajusteisiin ja muoviastioiden käyttöön ruuanlaitossa.

Työskentelen tämän kesän Wärtsilä Finland Oy:llä Marine Solutions orgnisaation Catalyst Systems liiketoimintayksikössä. Työpaikkani sijaitsee Turun toimipisteessä, missä työskentelee lisäkseni kuusi kollegaa, ja loput liiketoimintayksikön työntekijöistä ovat Vaasan Runsorin toimipisteessä.  Kokonaisuudessaan Turun toimipisteessä työskentelee 360 henkilöä. Aloitin toukokuun alkupuolella tuotehallintatiimissä traineena, ja työt jatkuvat syyskuun alkuun saakka.

Mitä tekee keskisuomalainen ensimmäisenä kun muuttaa uuteen kaupunkiin? Etsii kartalta järven ja/tai metsän ja painelee sinne koiran kanssa. Kuva Littoistenjärven ympäristöstä.

Hain Wärtsilälle kesätöihin, sillä halusin nähdä millaista on työskennellä isossa teollisuusfirmassa ympäristöasioiden parissa. Se perinteisin ympäristötekniikka eli talous- ja jäteveden käsittely ei ole kiinnostanut minua oikein missään vaiheessa, ja siksi olenkin innoissani päästessäni työskentelemään monipuolisesti ympäristöteknologioihin keskittyvään yritykseen! Mutta siitä lisää seuraavissa postauksissa, kirjoittelen blogiin kesän aikana vielä 26.6., 24.7. sekä 14.8.

Hyvää lopputyöviikkoa kaikille!

- Kaisa