Ammattiviivanpiirtelijänä Vantaalla

Aika lailla kaksi kuukautta on vierähtänyt AFRYllä, kun nyt kirjoittelen soluhuoneessani ensimmäistä varsinaista blogitekstiä kesästä. Ja täytyy sanoa, että 50 asteista soluani lukuun ottamatta nämä kaksi kuukautta ovat olleet todella jees. Ensinnäkin uutena työntekijänä on ollut mukavaa, että vallitsevasta pöpötilanteesta huolimatta olen päässyt fyysisesti toimistolle, jossa on myös ollut fyysisiä ihmisiä minua neuvomassa. Voin vain kuvitella kuinka paljon nykyistä enemmän pihalla olisin, jos typerien kysymysten esittämiseen pitäisi aina soittaa Skype-puhelu sen sijaan, että menee työkaverin työpisteelle koputtamaan turvavälit huomioiden toista olkapäälle. Myös työkavereihin tutustuminen olisi melkoinen operaatio, jos ketään niistä ei olisi nähnyt livenä.

Vantaan työpiste

Työkavereista ja niiden olkapäistä päästäänkin luontevasti aloittamaan Vantaan toimiston (ja miksei muidenkin toimistojen) yleisestä ilmapiiristä, joka on ollut kovasti positiivinen. Minulla on ollut alusta saakka tervetullut olo kaikkiin aktiviteetteihin mitä toimistolla ja sen ulkopuolella onkaan harrastettu. Töissä työkaverit ovat kärsivällisesti jaksaneet opastaa minua kaikessa työhön liittyvässä maan ja taivaan välillä ja aina on ollut sellainen olo, että voi huoletta mennä häiritsemään ketä vaan omien ongelmiensa kanssa. Myös varsinaisten töiden ulkopuolella on työporukan kesken ollut kaiken näköistä mukavaa puuhaa, josta mainittakoon vaikka verkosto-, laitos- ja pohjavesiosaston keskeinen kahvitaukomölkky. Kyseessä on siis toimistorakennuksen viereisessä puistossa kerran päivässä pidettävä verinen mittelö, jossa pärjääminen vaatii rautaisia hermoja ja yli kahden pisteen keskiarvoa heitoissa. Mutta AFRY tuskin lupautui maksamaan YKIlle siitä, että kirjoitan omasta mölkkymenestyksestäni ja veikkaan, että harvaa lukijaakaan aihe määräänsä enempää kiinnostaa, joten jospa kertoisin siitä, mitä olen töissä ihan konkreettisesti tehnyt.

Kertauksena ensin, istun siis AFRYn toimistolla näyttöpäätteen edessä verkostosuunnittelijana. Yksinkertaistettuna verkostosuunnittelu AFRYllä on viivojen piirtelyä kartalle AutoCadiin pohjautuvalla Civil 3D:llä eli ”Civarilla”. Haastetta viivojen piirtelyyn tuo kartalle jo ennestään piirretyt viivat, joita on useimmiten tarkoitus varoa. Eli siis jos jättää vitsailut sikseen, Civarilla suunnitellaan maan alle uusia tai saneerattavia vesijohtoja sekä hule- ja jätevesiviemäreitä. Varsinkin kaupunkiympäristössä maassa on jo ennestään iso kasa erilaista kunnallistekniikkaa, ja uusien putkien suunnittelussa on huomioitava tarkkaan kaikki suunniteltavan putken kanssa risteävistä putkista kadun varrella kasvaviin puihin. Ja koska huomioitavaa on paljon, yhteistyötä tulee tehtyä yllättävän paljon eri alojen kanssa, jotta putket saa piirrettyä sopiville paikoille. Enkä nyt tarkoita vaan yhteistyötä verkosto-osaston ”omiin” projekteihin liittyen, vaan myös sitä, että verkostosuunnittelua pääsee tekemään myös muiden osastojen projekteihin esim. laitospuolelle ja teollisuuteen.

Itse pääsin heti ensimmäisellä viikolla mukaan juuri alkavaan projektiin, jossa tehdään yleissuunnitelma Vantaalle rakennettavalle runkovesijohdolle. Tarkoitus on siis yleissuunnitelmavaiheessa löytää vesijohdolle sellainen linja, joka on ylipäänsä edes mahdollista toteuttaa ja joka kelpaa asiakkaalle. Yleissuunnitteluun kuuluu erilaisten linjausvaihtoehtojen plussien ja miinusten pohtimista ja esittämistä, ja näiden plussien ja miinusten pohjalta käydään asiakkaan kanssa vuoropuhelua muun muassa erilaisista kompromisseista, joita on linjauksen kanssa tehtävä. Esimerkkinä otettavista kompromisseista on vaikkapa pidemmän ja kalliimman linjausvaihtoehdon valitseminen, jotta tien varren puuriviä ei tarvitse pistää matalaksi rakennusvaiheessa kaivannon tieltä. Konsultin tehtävä on siis tässä vaiheessa tuoda esiin mahdollisimman hyvin kaikki tällaiset asiat, jotta jatkossa vältytään yllätyksiltä.

Tähän mennessä minun työpäiväni ovat olleet pitkälti Vantaan projektiin liittyvää Civarilla piirtelyä. Aluksi ohjelmalla oli mallinnettava kaikki olemassa olevat putket lähtötietokarttojen perusteella, jotta myöhemmässä vaiheessa näitä putkia voidaan varoa sekä vaaka-, että pystysuunnassa. Tämä oli ehkä se projektin tylsin vaihe, sillä työ oli lähinnä dwg-tiedostossa olemassa olevien viivojen uudelleenpiirtämistä ja ”muuttamista putkiksi” Civarissa, ja vaikka hommassa saikin hyvää näppituntumaa uuden ohjelman käyttämiseen, veikkaan että seuraavalla kerralla se saattaa jo kyllästyttää. Tämän jälkeen alkoi varsinainen uuden putken ja sen linjausvaihtoehtojen suunnittelu. Taas kerran piirreltiin viivoja Civarilla, mutta nyt työhön kuului myös muun muassa muiden suunnittelijoiden kanssa viisaiden päiden yhteen hakkaaminen. Verkostojen suunnittelu vaikuttaa melko iteratiiviselta työltä, ja putkien paikat ovat muutaman kuukauden aikana vaihtaneet paikkaa useampaan otteeseen esimerkiksi asiakkaan palautteen ja toisten suunnittelijoiden kanssa sovittujen muuttujien takia. Ja kun tähän saakka Civarilla on näprätty vaan omia todella sekavan näköisiä suunnittelutiedostoja, on viimeiset viikot kulunut siinä, että näistä tiedostoista saadaan tulostuskelpoisia asemakuvia, pituusleikkauksia ja poikkileikkauksia, joista joku ulkopuolinenkin saattaa saada selvää. Tässä työssä pääsee siis myös hyödyntämään omia taiteellisia lahjojaan, tai vaihtoehtoisesti ihmettelemään niiden puutetta.

Civil 3D ja työn alla oleva tyyppipoikkileikkaus uuden vesijohdon kaivannosta.

Kokonaisuudessaan runkovesijohdon yleissuunnitteluun mukaan pääseminen on ollut todella opettavainen kokemus ja sen suhteen kävi melkoinen säkä, että pääsin heti mukaan juuri alkaneeseen projektiin. Alkuun ajatus saman tien syvään päätyyn hyppäämisestä toki hieman hirvitti kaiken muunkin ollessa uutta ja ihmeellistä, mutta nyt muutaman kuukauden jälkeen olen vain tyytyväinen siitä, että pääsin heti tekemään oikeita juttuja. Projekti on ainakin omasta mielestäni edennyt kohtuullisen kivuttomasti ja hommat ovat pysyneet mielenkiintoisina. Siinäkin mielessä projekti on oman oppimiseni kannalta melko täydellinen, että yleissuunnitelman olisi tarkoitus olla myös valmis kesän loppupuolella, eli pääsen heti kesän aikana näkemään alusta loppuun, miten homma toimii konsulttifirmassa.


Nyt kesä-heinäkuun vaihteessa on tarkoitus vielä rutistaa Vantaan projektiin liittyvät dokumentit asiakkaalle kommentoitavaksi, jonka jälkeen alkaa suurimman osan kesälomat. Minulle heinäkuu ja kesälomakausi tarkoittaa Tampereen toimistolle siirtymistä ja työtehtävien vaihtumista sekalaisiin firman sisäisiin hommiin. Syssymmällä lomien jälkeen AFRYllä jatkuu taas ns. oikeat työt, ja minä siirryn tekemään vajaata viikkoa koulun jatkuessa. Näistä kerron sitten lisää seuraavassa blogitekstissä ja vaikkapa livenä kiltahuoneella, jos meidät vielä joskus sinne päästetään.

Viimeiset mölkyt ennen Tampereelle siirtymistä.

Aurinkoista ja ei ihan näin lämmintä loppukesää kaikille!
- Eemeli